HS: Miehillä korkea koulutus ei enää vaikuta lasten saamisen todennäköisyyteen tai vaikuttaa jopa negatiivisesti

Ap nyt taas haihattelee omia pakkomielteitään jostain ulkonäöstä.

Naiset ovat nykyään myös vaativissa töissä ja korkeakoulutettuja, heillä on omat rahat ja kaikki avaimet käsissään. Mitä naisilla ei ole, on vaimo pitämässä huolta perheestä, kun he keskittyvät muihin asioihin. Nainen tarvitsee miehen, joka haluaa vakaasti omia lapsia sekä sitoutuu huolehtimaan heistä. Naisilla ei yksinkertaisesti riitä aika ja energia kaikkeen, vaan perheen työkuorma on pakko jakaa.

Miehet ovat melkoisen toivotonta ainesta tähän. Iso osa on yhä siinä uskossa, että kun on rahaa mitä heittää vaimoa kohti kun vaimo on väsynyt, voi purjehtia elämänsä läpi ja kyllä joku niitä lapsia heille tekee jossain ja ne hoitaa.

Naiset taas etsivät osallistuvaa isää, joka joustaa siitä rahanteostakin ollakseen läsnä, kuten naisetkin joutuvat tekemään, sekä ottaa vastuun jälkikasvustaan tasavertaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän on ainakin ylellä ollut juttuja miesten ja naisten arvomaailmojen kasvamisesta erilleen. Minulla oli sama kokemus jo 15 vuotta sitten, jolloin olin itse teini, eikä se näkemys ole muuttunut. Samanhenkisiä miehiä on todella vaikea löytää, enkä todellakaan deittaillut mitenkään puhtaan visuaalisesti. Löysin sopivan miehen ja tiesin sen heti, koska niitä sopivia ei niin vain löydy. Moni ystävä ja tuttu on sanonut etsivänsä samanlaista, se on vaikeaa. 

Olen mies, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon humanistisesta pääaineesta. Olen aina kokenut olevani arvoiltani ja ajatusmaailmaltani ehkä lähempänä naisia, kuin monia miehiä. Olen monen miehen mielestä siis stereotyyppinen vihervasemmistolainen soijalattemies (vaikka en omasta mielestäni mahdu minkään stereotypian sisään). Mutta kyllä, on sukupuolten välisissä arvomaailmojen eroissa sen verran perää, että moni nainen olisi nuorempana ollut kiinnostunut seurustelusta kanssani, koska ilmeisesti osoittauduin arvoiltani ja ajattelumaailmaltani samankaltaiseksi kuin he. Olen kyllä ollut varattu jo parikymppisestä alkaen, ja ollut pitkässä parisuhteessa maailman ihanimman naisen kanssa koko tämän ajan, joten kaikille treffeille kyselijöille (joita vielä joskus nykyäänkin sattuu kohdalle) olen ikävä kyllä joutunut antamaan kieltävän vastauksen.

Veikkaan että akaateemiset hankkivat yhä vähemmän lapsia hallitusten leikkausten myötä. Kuka haluaa tehdä lapsia kun on valtavat opintolainat maksettavana ja opintojen aikaan ei ainakaan kannata lapsia hankkia enää.

Vierailija kirjoitti:

Paljon tienaava mies ei ehdi olla kotona auttamassa pyykkäämisessä, siivoomisessa, lastenhoidossa yms asioissa joten miksi kukaan suostuisi tollasen palvelijaksi? Vain ja ainoastaan jos siitä saa loistavan tuoton itselleen.

Miten niin ei ehdi? Ymmärrän tämän ajatuksen nimenomaan duunariammateissa, joissa tulotason kasvu on yleensä yhteydessä tehdyn työn määrään. Mutta eihän hyvin tienaava insinööri välttämättä tee sen enempää töitä kuin huonommin tienaava insinööri

Vierailija kirjoitti:

Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.

Hakeudu hoitoon mielipuoli. Kai tuohonkin lääkitys löytyy?

Korkeasti koulutetut miehet eivät hanki lapsia, koska on vaativa työ eivätkä naiset ole enää valmiita ottamaan vastuuta kodin ja lasten hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.

Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.

Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.

Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän

Vanhukset ovat Suomessa yksinäisiä vaikka heillä olisi lapsia. Käy katsomassa vanhainkodissa tai keskustele kotihoidossa työskentelevien kanssa, jälkikasvusta on harvoin apua. Lapsia ei pidä hankkia siksi että he huolehtisivat sinusta vanhana, vaan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma on karsea. Nuorena sentään pystyi miehenäkin kuvittelemaan, että voisi olla olemassa naisen ja miehen välistä rakkautta. Nyt on vain lihaa, seksiä, rahaa ja valtaa.

Parisuhdekin on laskelmoitu helvetti, jossa koko ajan arvioidaan suoritusta ja annetaan surutta kenkää kun seksuaalinen kihelmöinti lakkaa.

Onneksi olen vanha ja koin vanhan maailman.

 

No nyt se tuntuu siltä, koska enää ei naisilla ole mitään ulkoa tulevaa pakkoa pariutua nuorena ja saada lapsia. Heti, kun naisilla alkaa olla oikeasti samat oikeudet ja lähtökohdat parisuhteeseen kuin miehillä, tulee joku äijä selittämään, että nykyään "naisen ja miehen välinen rakkaus on kuollut". Eli siis se tarkoittaa sitä, että enää eivät miehet voi sikailla miten haluavat, tai olla ulkoisesti millaisia turjakkeita ja törkyturpia tahansa, vaan joutuvat itsekin näkemään vaivaa ulkonäkönsä, käyttäytymisensä ja ylipäätään kiinnostavuutensa eteen. Lisäksi vielä "pitää jaksaa miellyttää" parisuhteessa naista ts. tehdä itsekin kotitöitä ja tunnetyötä sekä nähdä vaivaa, että on hyvä tai vähintään tyydyttävä kumppani paitsi ulkoisesti, myös henkisellä ja seksuaalisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän on ainakin ylellä ollut juttuja miesten ja naisten arvomaailmojen kasvamisesta erilleen. Minulla oli sama kokemus jo 15 vuotta sitten, jolloin olin itse teini, eikä se näkemys ole muuttunut. Samanhenkisiä miehiä on todella vaikea löytää, enkä todellakaan deittaillut mitenkään puhtaan visuaalisesti. Löysin sopivan miehen ja tiesin sen heti, koska niitä sopivia ei niin vain löydy. Moni ystävä ja tuttu on sanonut etsivänsä samanlaista, se on vaikeaa. 

Olen mies, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon humanistisesta pääaineesta. Olen aina kokenut olevani arvoiltani ja ajatusmaailmaltani ehkä lähempänä naisia, kuin monia miehiä. Olen monen miehen mielestä siis stereotyyppinen vihervasemmistolainen soijalattemies (vaikka en omasta mielestäni mahdu minkään stereotypian sisään). Mutta kyllä, on sukupuolten välisissä arvomaailmojen

En tosiaan itse tunne yhtäkään liberaalia ja humaanit arvot omaavaa edes suht komeaa ja mukavaa miestä, jolla ei olisi vientiä. Valtaosa heistäkin on myös ollut parisuhteessa jo nuoresta alkaen, kuten sinä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö muillakin asioilla olisi väliä parinmuodostuksessa, mutta jos erot ovat suuria jo noin perustason asioissa, niin kyllä parisuhteesta tulisi vaikea. 

Lapsia ei hankita, koska molemmat potentiaaliset vanhemmat ovat töissä ja työskentelevät vielä vapaa-ajalla. Missä olisi se kolmas ihminen, jolla olisi aikaa huolehtia niistä lapsista? Nukkua pitäisi myös jossain välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.

Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.

Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.

Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.

Hulluja on

Vanhukset ovat toki yksinäisiä, vaikka heillä olisi lapsia. Mutta on kuitenkin isompi todennäköisyys olla vähemmän yksinäinen vanhuksena, jos on joku, jolle voi soitella tai joka soittelee, tai tulee edes joskus käymään vanhainkodissa. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän yksinäisyyttä. Vanhukset ovat kenties yksinäisyytensä tunteen valtaamia ihan senkin vuoksi, että kaipaavat vanhana mennyttä lapsiperhe-elämää ja yhteyttä erityisesti lapsiin. Vaikka esimerkiksi ikääntyvät vanhempani asuvat yhdessä (eivätkä yksin) vain isäni valittaa yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, koska kaipaa nimenomaan pikkulapsiperheen elämää ja hälyä ympärilleen (ilman hoitovastuuta tietenkin). Äitini sen sijaan nauttii siitä, että ei ole enää isoa perhettä ja lemmikkejä ym. huollettavana. Tykkää jos joskus käydään, mutta kokee selkeästi raskaana sen ajan kun olemme käymässä kouluikäisten lastemme kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tienaava mies ei ehdi olla kotona auttamassa pyykkäämisessä, siivoomisessa, lastenhoidossa yms asioissa joten miksi kukaan suostuisi tollasen palvelijaksi? Vain ja ainoastaan jos siitä saa loistavan tuoton itselleen.

Miten niin ei ehdi? Ymmärrän tämän ajatuksen nimenomaan duunariammateissa, joissa tulotason kasvu on yleensä yhteydessä tehdyn työn määrään. Mutta eihän hyvin tienaava insinööri välttämättä tee sen enempää töitä kuin huonommin tienaava insinööri

Kyllähän se niin on, että myös insinööreille palkka on sitä suurempi ,mitä enemmän on vastuuta. Päälikkötasolla ei ole rajattua työaikaa vaan olet vastuussa ,että homma toimii menipä siihen aikaa miten paljon tahansa. Matkatyöstä saa enemmän rahaa eikä tarvitse olla kotona hoitamassa ikäviä velvollisuuksia. Kun osaajista on puutetta niin ylitöitäkin on tarjolla enemmän kuin viitsii tehdä.  

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että akaateemiset hankkivat yhä vähemmän lapsia hallitusten leikkausten myötä. Kuka haluaa tehdä lapsia kun on valtavat opintolainat maksettavana ja opintojen aikaan ei ainakaan kannata lapsia hankkia enää.

Tai sitten akateemisesti koulutetut miehet eivät edes halua lapsia. 

Lisäksi akateemisten miesten keskinäiset erot esim. arvojen välillä ovat varmasti kasvaneet. Osa miehistä on varmasti selkeästi aikaisempaa konservatiivisempia / oikeistolaisempia, kun taas osa on jatkuvasti arvoliberaaleja ja poliittisesti vasemmistolaisia. Ovathan esimerkiksi Jussi Halla-Aho, Timo Hännikäinen ja Teemu Keskisarjakin korkeasti koulutettuja, vieläpä humanistisista oppiaineista, mutta kuitenkin arvoiltaan konservatiivi-oikeistolaisia, jopa äärimmäiseen asti.

Kukaan ei kadu valintaansa jäädä lapsettomaksi- lastenhankintaa taas monikin katuu. Elämä menee kuin  viemäristä alasta ja vastikkeeksi ei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut miehet yliarvioivat oman statuksensa pariutumismarkkinoilla, koska pitkään on toitotettu että raha ja status ratkaisevat. Se vaan että tämä pitää paikkansa konservatiivisissa yhteiskunnissa kuten Amerikassa eikä niinkään Suomessa. Koulutetut naiset valitsevat mieluummin miehen joka on kiva, luotettava ja fyysisesti viehättävä kuin jolla on korkea status. 

Näinkö on? Eikös Suomessakin saman koulutustason ihmiset kuitenkin yleensä pariudu? Ja toisaalta pariutuminen on nyt vähän laiskaa. Eli luulisin, että selitys on pikemminkin se, että kumppani kyllä valitaan edelleen samasta sosioekonomisesta taustasta, mutta sen joukon sisältä ei löydy tarpeeksi ihmisiä jotka kelpaisivat toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea käsittää, että kaikki ei halua niitä penikoita vaivoikseen?! Ennen se oli pakko, tai sinut leimattiin jotenkin mielenvikaiseksi, kun et toteuta elämääsi kuin kaikki muutkin lampaat!  Varmaan olit joku hylkiö, jos et tehnyt kuten muutkin. Kuulostaa lähinnä joltain uskonnolliselta kultilta. Onneksi tänä päivänä ihmiset saavat olla ja elää niinkuin tahtovat, eli jotain hyvää tässäkin ajassa, vaikkakin paljon on päättömyyksiäkin!

Kaikki eivät halua eikä tarvitsekaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedetään että tahattomasti lapsettomia on paljon, ja kyllä siitä pitää voida puhua ilman että haukutaan lampaaksi tai uskonnolliseksi kultiksi. 

HAH! Voihan nenä!

Kohta joku heittää taas "KYLLÄ SE KOULYTTAUTUMINEN AINA ON ON VAIKUTTANUT LASKEVASTI LAPSIMÄÄRÄÄN, KOSKA NAISET! EI KOSKE VAIN KEHITYSMAITA, ÄLÄ SELITÄ!"

"...Ai. Siis miehillä? Ööh...Ootas, enköhän kohta löydä jonkun Martta Tsudebergin lopputyön vuodelta 1973, jossa..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tienaava mies ei ehdi olla kotona auttamassa pyykkäämisessä, siivoomisessa, lastenhoidossa yms asioissa joten miksi kukaan suostuisi tollasen palvelijaksi? Vain ja ainoastaan jos siitä saa loistavan tuoton itselleen.

Miten niin ei ehdi? Ymmärrän tämän ajatuksen nimenomaan duunariammateissa, joissa tulotason kasvu on yleensä yhteydessä tehdyn työn määrään. Mutta eihän hyvin tienaava insinööri välttämättä tee sen enempää töitä kuin huonommin tienaava insinööri

Kyllähän se niin on, että myös insinööreille palkka on sitä suurempi ,mitä enemmän on vastuuta. Päälikkötasolla ei ole rajattua työaikaa vaan olet vastuussa ,että homma toimii menipä siihen aikaa miten paljon tahansa. Matkatyöstä saa enemmän rahaa eikä tarvitse olla kotona hoitamassa ikäviä velvollisuuksia. Kun osaajista o

Ovatko kaikki hyvin tienaavat insinöörit päällikkötason tehtävissä? Kuulostaa palturilta jota insinöörimiehet ovat vaimoilleen syöttäneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät halua lapsia nuorena ja heräävät lapsitoiveisiin liian myöhään. Moni mies etsii myös liian nuorta naista verrattuna omaan ikäänsä ja jäävät siksikin ilman paria ja lapsia. Osa kokee lapset liian työläiksi vaativan työn lisäksi.

Juuri näin. Lisäksi vielä se, että sekä miehillä että naisilla vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt. Ei edes haluta lapsia ja vastuuta heistä  häiritsemään omaa elämää. Rahat voi käyttää mielekkäämmin muuhun.

 

Miten matkustelu tai materian ostelu kompensoi sitä ettei ole jälkikasvua?

Kysymys on asetettu väärin. Miksi pitäisi luopua mukavasta, helposta elämästä, josta voi nauttia huoletta  ja

Mikään saamisen arvoinen elämässä ei tule helposti ja mukavasti.

Ei niin. Se, että pystyy matkustelemaan minne haluaa, kokemaan uusia elämyksiä, ja asumaan talvet lämpimässä, elämisen ja olemisen vapauden. Tämän saavuttaminen parhaimpna vuosiaan, se ei todellakaan tule helposti. Vaatii paljon työtä, vaivannäköä ja opiskelua -täysillä panostamista siihen, että saavuttaa työn tai taloudellisen vapauden, joka mahdollistaa tämän.

Jälkikasvu pilaa mahdollisuuden tuohon elämän kertaheitolla, ainakin eläkeikään asti.

Valmistuin 2007. Alallani ei ole ollut käytännössä nousikautta koko työurani aikana. Pieni piikki melkein tapahtuiennen koronaa, mutta koronan ja -toimien jälkeen ollaan oltu syvemmällä kuin ginanssikriisissä.

Suomi epäonnistui totaalisesti ikäluokkami kohdalla, varsinkin, jos teki virheen ja kouluttautui. Muutamia tuurionnistujia omassakin tuttavapiirissäni on ollut,mutta heilläkin on nykyään vakavat naamat.