Ostaisitko lipastoksi Lundiaa vai Muuramea?
Kommentit (42)
Molemmat hyviä, riippuu tyylistä, mitä haluat. Itse en luovu ikinä omasta lundiasta. Täydellinen mm. kirjoille ja helppo muunneltava eri asuntoihin ja tarpeisiin. Välillä ollut tilanjakajana ja välillä kirjahyllynä seinällä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä ajankin takaa. Mutta onko kellään Lundioista kokemusta?
On kokemusta. Hankin Lundiaa nuorena opiskelijana, ne oli vähän sellainen yliopisto-opiskelijan ensimmäisen kodin statusesine, kirjahylly täynnä kirjoja. Oli ne mukana vielä ensimmäisessä perheasunnossakin, vanhin lapsi tykkäsi kiivetä Lundian kirjahyllyn päädyn "tikapuita", silloin kun oli juuri oppinut kävelemään. Lundiat on helppo koota ja purkaa, jos muuttaa. Sitten vaan hiljalleen maku muuttui, Lundiat oli vähän aikaa meillä mökillä ja nyt autotallissa.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaiden "ongelmia"🤦
Juu en ole rikas, olen vuoden säästänyt ja ens kuussa tulee kesälomarahat, niin siitä loput.
Mulla oli opiskeluaikoina Muuramen työpöytä ja lipasto. Siis ysärillä. Ne oli jossain vaiheessa pakko myydä pois, kun perhe kasvoi, mutta asuttiin niin ahtaasti ettei työpöydälle ja sille lipastolle ollut enää tilaa. Sittemmin vuosia sitten ostin lapselle työpöydäksi Lundian valkolakatun pöydän, jossa lipasto toisessa laidassa. Sen Lundian laatikot vinksotti jo pari kuukautta oston jälkeen. Möin lapsen työpöydän vuosi sitten ja ostin toisen (en kuitenkaan Muuramea) tilalle.
Sillä kokemuksella en ainakaan Lundiaa ostaisi. Huono laatu. Muurame on taas puolestaan nykytyyliini jotenkin liian raskas. Tosi laadukkaita ne lipastot ovat kyllä edelleen. Olen Vepsäläisessä käynyt hiplailemassa Muurame. Tykkään, kun laatikot on todella tukevia ja liukuvat äänettömästi ja sujuvasti kiinni. Lundiassa laatikoiden mekanismit olit jo parin viikon jälkeen rikki.
Heitän ilmoille mustan hevosen: Miten olisi Ethnicraft?
VANHA KANSA SANOI, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Sanonta on hieno esimerkki arjen talousajattelusta, joka voi tiivistää paljon viisautta muutamaan sanaan. Juuri köyhänhän tulisi panostaa laatuun ja kestävyyteen.
Miksi tämä modeja niin paljon triggeröi, että poistaa piti? Koska tottahan tää on.
Jos olisin rikas, teetättäisin kokonaan puiset huonekalut täyspuusta sellaisen puusepän toimesta joka on taitava. Nämä modernit lipastot mitä nyt markkinoilla on ovat askeettisuudessana rumia
Ostin vuonna 1988 Muuramen lipastoja ja hyllyjä, ovat edelleen käytössä ja siistejä. Sen verran on aika kuluttanut, että vanhimpien väri ei ole enää ns. maalarinvalkoinen vaan kermaan vivahtava.Hyviä ja kestäviä huonekaluja.
Meillä on 40 vuotta vanhaa lundiaa. Se ei hajoa koskaan, vaan on ikuinen
Joskus tulevaisuudessa joku arkeologi kaivaa lundiat esiin ja ihmettelee niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tätä ajankin takaa. Mutta onko kellään Lundioista kokemusta?
On kokemusta. Hankin Lundiaa nuorena opiskelijana, ne oli vähän sellainen yliopisto-opiskelijan ensimmäisen kodin statusesine, kirjahylly täynnä kirjoja. Oli ne mukana vielä ensimmäisessä perheasunnossakin, vanhin lapsi tykkäsi kiivetä Lundian kirjahyllyn päädyn "tikapuita", silloin kun oli juuri oppinut kävelemään. Lundiat on helppo koota ja purkaa, jos muuttaa. Sitten vaan hiljalleen maku muuttui, Lundiat oli vähän aikaa meillä mökillä ja nyt autotallissa.
Tämähän on just kun mun kynästä. Opiskeluaikana oli tosi hienoa, kun oli!undia kirjahylly. Ja autotallissa se meilläkin nyt on.
Nyt on vaan taas Lundia senverran uudistunut, että tekis mieli jotain heiltä ostaa.
Meillä on suurin osa kalusteista tuolta entisestä navetasta ja tallinylisiltä laahattu, hiottu, uudelleen maalattu ja kiillotettu. Kummasti kestää hyvänä 1800-luvulla paksusta puusta rakennetut kalusteet. Valmistusvuosiluku on pohjaan jätetty näkyviin, samoin 50-luvulla isovanhempien laittama vuosiluku heidän ehostaessaan kalustoa itselleen, ja lisätty oma vuosiluku siihen perään. Kyllä siellä vielä riittää sivustavedettävää, pirttikalustoa, lipastoa ja keinutuolia lapsenkin kotiin, jos hän niitä haluaa. Ehkä semmoiset annetaankin mukaan ensimmäiseen kotiin hänelle, ja hän voi sitten halutessaan korvata niitä ostamalla aikanaan palkallaan uusia kalusteita. Vanhat palautetaan navettaan tuleville sukupolville.
Navettakaulsteet on vähän turhan isoja ja raskaita 30 neliön yksiöön?
Vierailija kirjoitti:
Navettakaulsteet on vähän turhan isoja ja raskaita 30 neliön yksiöön?
Voi olla. Sivustavedettävän sohvan tosin saa juuri niin leveäksi kuin haluaa. Perinteinen keinutuolikin vie enemmän tilaa kuin ne semmoiset nykyaikaiset, jotka mekanismin varassa keinahtelevat ihan vain paikallaan. Meillä on ruokahuoneeseemme sopiva kymmenen hengen pirttikalusto mutta on siellä semmoinen pieni neljän hengenkin. Oli niitä ennenkin pieniä asumuksia. Sitten on pari kulmakaappia, ne ovat kapeita mutta vaativat kolmen metrin huonekorkeuden, eikä semmoista välttämättä nykykerrostaloissa ole. Useinhan kalusteet tehtiin jotain nimenomaista pirttiä varten ja sen mittojen mukaisesti, ne eivät ole massatuotantoa kuten nämä huonekalumyymälöiden kalusteet. En minä niitä mitenkään inhoa, on meillä esim. ihan nykyaikaiset sängyt, kummallakin 140 leveät sängyt, ja lapsella tavallinen koulupöytä.
Vierailija kirjoitti:
Ostin ikeasta tuon muuramen kopion. Nyt on laatikostossa se piokkipuu poikki ja uuden osto edessä.
Niinpä. Mulla on ollut Muuramen lipasto 54 vuotta ja ihan hyvässö kunnossa. T.mummeli
Muuramea. Sitä meillä on kämppä täynnä. Osa ostettu uutena, osa torista.
Muuramea. Meillä on paljon Muuramea kotona. Kaikki ostettu käytettynä.
Ehkä tosiaan järkevämpää myydä eteenpäin, kuin polttaa?
tv. maalaisjärki