Työelämä tuntuu suurimmaksi osaksi niin naurettavalta ja teennäiseltä

Yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajille, ei siinä edellytetä mitään järkeä.

Mä en onneksi ole enää työelämässä. Mun työni ei sinänsä ollut turhaa mutta kaikki se muu!

Käväisin just risteilyllä ja kaikki se paska oikein vyöryi mieleeni.

Risteilyllä oli nimittäin työporukka. Kaikki ne stereotypiat, porukan pellestä siihen alkoholin avulla irrottelevaan ahdistuneeseen tiukkapipoon. Väkinäisesti tanssivat tytöt ja karaokea laulava pomo. Paljon tekonaurua ja joka iikka juurissa.

Ei ikinä enää!

Työelämä ei tosiaankaan ole ihmisen elämää, työelämä on kuin jokin uskonlahko, pitää teeskennellä uskovansa ja sanoa "oikeita sanoja", on todistettava tulleensa uskoon / aivopestyksi koulutuksella, on teeskenneltävä että ei ole ihmisen tarpeita, ei väsy, ei ole koskaan sairaana, jne. työhaastattelussa, muuten ei oteta edes töihin. Työttömiin varsinkin suhtaudutaan yhtä vihamielisesti kuin johonkin "vääräuskoisiin".

Työelämä on irtaantunut ihmisten elämästä kokonaan ja alkanut elää jotain outoa omaa elämäänsä oman kuplansa sisällä illuusiossa, jota ei saisi edes kyseenalaistaa...

Moni tekee paskantärkeänä jonninjoutavaa työtä, josta ei ole kenelläkään oikeasti mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työni sairaanhoitajana ei tunnu teennäiseltä tai naurettavalta.

Mutta onko sekään hyvä että että luhistuu työkuorman alle ja korvaukseksi saa vain pari tonnia kuussa. 

Ei kaikki luhistu.

Hyvinvointi alkaa siitä, kun todella sisäistät tuon ajatuksen järjettömyydestä. Voit lopettaa stressaamisen ja alat pitää koko elämää vaan leikkinä ja töissä olemistakin vapaa-aikana.

Varmaan jos tekee jotain veronmaksajien rahoista palkkansa ottavaa turhaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Työni sairaanhoitajana ei tunnu teennäiseltä tai naurettavalta.

Jääkö siihen todelliseen sairaan potilaan hoitotyöhön edes aikaa tai rahaakaan kaiken byrokratian, tilastojen, ym. tietokoneella istumisen päälle? Esim. työtapaturman jälkeen sairaalan päivystykseen mentäessä ensimmäisenä oli selvitettävä kuka maksaa, pää vuosi verta mutta minä vaan istuin odotellen että ne paperityöt valmistuu, sitten piti vielä jonottaa joku pari tuntia ennenkuin pääsi edes paikattavaksi, siinä meni ehkä 10-15 minuuttia ja sitten ulos talosta.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei tosiaankaan ole ihmisen elämää, työelämä on kuin jokin uskonlahko, pitää teeskennellä uskovansa ja sanoa "oikeita sanoja", on todistettava tulleensa uskoon / aivopestyksi koulutuksella, on teeskenneltävä että ei ole ihmisen tarpeita, ei väsy, ei ole koskaan sairaana, jne. työhaastattelussa, muuten ei oteta edes töihin. Työttömiin varsinkin suhtaudutaan yhtä vihamielisesti kuin johonkin "vääräuskoisiin".

Työelämä on irtaantunut ihmisten elämästä kokonaan ja alkanut elää jotain outoa omaa elämäänsä oman kuplansa sisällä illuusiossa, jota ei saisi edes kyseenalaistaa...

Ei, vaan se todellisuudesta irronnut kupla tuottaa juuri ylläolevan kaltaista hourailua.

Taitaa olla joillain ihan liikaa vapaa-aikaa. 

Itse vaihdoin yritysmaailmasta oikeushallintoon. Kaikki paskapuuhastelu loppui ja nyt keskitytään työntekoon. Ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän moni jaksakaan. Työpahoinvointi on lisääntynyt räjähdysmäisesti, samoin lääkkeiden käyttö.

Minun veljeni on patologi. Hän kertoi aika kovaa faktaa tosta, kun ihmiset syö lääkkeitä. Hän kertoi, että suomessa syödään lääkkeitä ahdistukseen, masennukseen ja kaikkeen mikä liittyy jotenkin ihmisen mieleen ja omaan päähän niin paljon, että hirvittää. Kysyin moni ihminen syö pelkästään oman pään takia, niin noin 1milj suomalaista syö pelkästään oman pään takia.. JA toi on siis pelkästään, kun hoidetaan omaa päätä. Ne muut vaivat on sit erikseen.

Hän kertoi, että on hyvin outoa ajatella asia niin, että jokainen suomalainen tuntee jonkun joka syö lääkkeitä pelkän oman mielialan takia tai sitten syö itse.

Veljeni sanoi ettei edes muista sellaista ruuminavausta, missä ei olisi ollut lääkettä mukana ja sellaista potilasta tulee  tuskin vastaan enää ikinä.

Veljeni on vasta 47v. Koko aika kasvaa toi lääkkeiden syönti.

Ilmeisesti ap:n palkkakin on naurettava ja teennäinen.

No sepä. Ja sitten työttömille kiljutaan, että "menkää töihin". Vaikka niistä työntekijöistäkin suurin osa tekee jotain täysin turhaa ja nauttii siitä vieläpä korkeaa palkkaa. 

Itse teen tällä hetkellä merkityksellistä osa-aikatyötä, mutta ehkä sekään ei kannata enää tulevaisuudessa. Aiemmin olen tehnyt useita sellaisia töitä, joista osa on merkityksellistä ja osa turhaa. En enää halua myydä aikaani tehdäkseni jotain mikä tuntuu vain ajan hukkaamiselta.

Vaihtoehdot on keksiä jotain merkityksellistä ja kiinnostavaa, mikä riittää elämiseen, tai jättäytyä työttömäksi mikä on paskaa, kun rahat ei riitä mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ei tosiaankaan ole ihmisen elämää, työelämä on kuin jokin uskonlahko, pitää teeskennellä uskovansa ja sanoa "oikeita sanoja", on todistettava tulleensa uskoon / aivopestyksi koulutuksella, on teeskenneltävä että ei ole ihmisen tarpeita, ei väsy, ei ole koskaan sairaana, jne. työhaastattelussa, muuten ei oteta edes töihin. Työttömiin varsinkin suhtaudutaan yhtä vihamielisesti kuin johonkin "vääräuskoisiin".

Työelämä on irtaantunut ihmisten elämästä kokonaan ja alkanut elää jotain outoa omaa elämäänsä oman kuplansa sisällä illuusiossa, jota ei saisi edes kyseenalaistaa...

Ei, vaan se todellisuudesta irronnut kupla tuottaa juuri ylläolevan kaltaista hourailua.

Taitaa olla joillain ihan liikaa vapaa-aikaa. 

Työelämän maailmankuva on jotenkin oudosti vinossa, teeskentelevät että ihmiset on koneita, ja lauotaan sellaisiakin kaiken järjen vastaisia älyttömyyksiä kuten että palkalla ei tarvitse tulla toimeen...

Yritysten palaveripuheetkin on yleinen vitsin ja naurunaihe, kukaan tervepäinen ihminen ei puhu kuten firmojen palavereissa, osavuosikatsauksissa, jne. esityksissä puhutaan. Hevonpaskabingoa voi niissä pelata.