Lue keskustelun säännöt.
Mitä uskot kuoleman jälkeen tapahtuvan
08.05.2024 |
Eli kysymys hyvin tiivistettynä otsakkeessa, mitä uskot että meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Kysymys kumpuaa omasta pelostani. Luulen että kuoleman jälkeen ei ole mitään, toki toivon muuta. Jos olet samalla kannalla kun minä, miten jatkatte päivästä toiseen? Tämä ajatus kalvaa minua, että joskus ei ole mitään, ei tietoisuutta ei mitään. Ja koskee jokaista elävää olentoa universumissa. Eli joskus kaikki on vaan olematta. Ymmärrän että ei tämä huoli silloin paina, mutta ahdistaa niin että kouristaa rinnasta. Ettei meitä ketään, ei yhtään rakasta tai mitään, joskus vain ole. Kävin joskus psykologilla asti juttelemassa asiasta, ja hänen suhtautumisensa asiaansa oli käsien levittely. Toiset löytävät uskonnoista vastauksen, minä koen ne oljenkorsiksi joihin ihmisten on hyvä tukeutua elävän elämänsä ajan saadakseen sisälleen rauhan. En halua loukata ketään, kunnioitan ja arvostan heitä jotka niistä löytävät omat tiensä.
Kommentit (130)
Ikuinen elämä taivaassa Jumalan kanssa tai kadotuksessa Saatanan kanssa.Itse voi valita kumman haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riivaaja, joka riivasi Hitleriäkin, sanoi että ihmiset ovat tyhmiä. Luulevat elämän loppuvan kuolemaan, elämä jatkuu ikuisesti joko ylä-tai alakerrassa.
Vierailija kirjoitti:
Aivot toimii vielä tunteja kuoleman jälkeenkin. Näkee ja kuulee kaiken, mutta ei voi reagoida mihinkään mitenkään. Tietää kuitenkin olevansa kuollut.
Tuota ei voi yleistää.
Heti kuolemasi jälkeen saat valintatehtävän, lähetkö valoa kohti vai et. Jos et lähde, jäät jumiin tänne kummituksena. Jos lähdet, päädyt jonnekin, minne päädyt, riippuu siitä, mitä valintoja olet tehnyt aikaisemmin elämässäsi. Elämä on valintoja ja kuolemassa valintasi punnitaan.
Minä olen suunnitellut mennä vanhaan kartanoon kummitukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että "välittömästi" kuoleman jälkeen henkiolentoina elelevät edesmenneet läheisemme tulevat meitä vastaan, ja elelemme yhdessä aineettomassa muodossa määrittämättömän ajan. Kristittynä ajattelen, että ehkä joskus luvassa voi olla ihan aineellisenkin ruumiin ylösnousemus, jonkinlainen uusi keho.
Uskon, että tämä nykyinen elämänmuotomme on olemassa siksi, koska jos ei olisi kuolevaisuutta, sairautta, pahaa ym., niin kuolemattomuudella, rakkaudella ja ikuisella autuudella ei olisi arvoa ja merkitystä. Vähän niin kuin "jos ei ole arkea, ei ole myöskään juhlapyhiä", jos joku saa ajatuksesta kiinni. Tämän elämän tarkoitus on opettaa tiettyjen asioiden arvo, näyttää, että on olemassa muutakin kuin ikuinen onni, eikä se ole itsestäänselvää. Uskon, että sielu ei edes tajuaisi olevansa pohjattoman onnellinen, jos ei tietäisi, miltä tuntuu olla onneton.
Itse epäilen helvetin olemassaoloa. Uskoin joskus, että kaikki pääsevät Taivaaseen ja jatkavat ikuista elämää sinne. Nykyään en enää ajattele ihan niinkään. Maailmassa on niin silmitöntä pahuutta, kuten t err o rismia, ja moni kieltää nykyään jyrkästi kaiken henkisyyden, toivoo ja uskoo jo eläessään, että kaikki loppuu ruumiin kuolemaan. Ehkäpä nämä ihmiset saavat, mitä toivovat. Sinänsä en usko, että taivaaseen pääseminen vaatisi mitään ihmeellistä ihmiseltä. Ajattelen, että esim. tavallinen agnostikko voi päästä taivaaseen, jos valitsee Jeesuksen tämän kohdatessaan kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mittään, döö sanoisi kummelin tanskalainen luontotoimittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta uskon että kuoleman jälkeen on jotain. Uskon ihmisellä olevan sielu/henki miksi sitä sitten kutsuukaan ja koska tässä maailmassa ei mikään muukaan voi yhtäkkiä vain hävitä kuin tuhka tuuleen, en usko tämän hengen/sielun olevan poikkeus. Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä kuoleman jälkeen sitten on, mutta suhtaudun siihen jonkinlaisena seikkailuna, joka tulee tämän elämän jälkeen kun keho on liian rapistunut maalliseen seikkailuun. Toisaalta mikäli kaikki kuitenkin päättyy kuolemaan, ei se hetkauta minua suuntaan tai toiseen, koska jos henkeä/sielua ei olekaan, enhän minä edes huomaa olevani kuollut. Jos ei mikään ahdistaa, suosittelen elämään tämän elämän, mikä tässä nyt on todistettavasti käsillä, mahdollisimman täysillä tässä hetkessä.
Kuoleman jälkeen tapahtuu vaikka mitä, mutta kuoleva ihminen ei tietenkään ole sitä kokemassa eikä mitään muutakaan. Kuolleen ihmisen ruumis haudataan, ja ennen pitkää sekä arkku että ruumis maatuvat ja muuttuvat mullaksi. Ei se sen kummempaa ole. Pari tai kolme sukupolvea myöhemmin yleensä kenestäkään ei enää edes tiedetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua ahdistaa ajatus siitä, että kun kuolet ei ole enää mitään, niin koita ajatella sitä niin, että kuolleena oleminen on tismalleen samanlaista kuin syntymättömänä oleminen. Sinä olit melkein 14 miljardia vuotta syntymätön. Kun kuolet, palaat samaan "tilaan", eikä se ole sen kummoisempaa.
Itse en osaa samaistua toiveeseen siitä, että kuoleman jälkeen olisi jotain. Minulle on ehkä ollut niin itsestäänselvää koko ajattelukykyisen elämäni ajan, että olemassaolo päättyy kuolemaan, etten osaa mitään tuonpuoleista myöskään kaivata.
Eipä siinä sitten mitään enää tapahdu... Pukkaan koiranputkea jossakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nämä pilven reunalla asuvaan ukkoon uskovat muuta väittää, elämä loppuu, palataan tilaan jossa oltiin ennen syntymään, lakataan olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä pilven reunalla asuvaan ukkoon uskovat muuta väittää, elämä loppuu, palataan tilaan jossa oltiin ennen syntymään, lakataan olemasta.
Ei lopu. Sielu säilyy ikuisesti.
Kukaan ei tiedä sitä varmasti, ennenkuin kuolee.
Neitsyitä panen, on ainakin luvattu, siellä ne mua oottaa,,,,,,, ehkä. Voi siellä seassa olla joku puhkastukkin.
Ei yhtään mitään elikkä reikiä nolla.
Vain tuuli käy heidän ylitseen eikä heitä enää ole.
Aivot toimii vielä tunteja kuoleman jälkeenkin. Näkee ja kuulee kaiken, mutta ei voi reagoida mihinkään mitenkään. Tietää kuitenkin olevansa kuollut.