Miten olet selvinnyt voimakkaasta vihan ja katkeruuden tunteesta?

Niin, tunteet voivat olla elämääkin suurempia. Katkeruus ja viha. Ajoittain ponnahtaa pintaan. Tiedän tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tunteet voivat olla elämääkin suurempia. Katkeruus ja viha. Ajoittain ponnahtaa pintaan. Tiedän tunteen.

Niinpä. Tunnen tunteet muutenkin herkästi, joten nyt on todella paha olla.

Kai ne ajan myötä laimenevat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja liikunta. Anteksi anto ja taakseni jättäen henkilön jonka elämän tehtävä oli nollata minut kaikille lähi- suvussamme.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän kommentin. Pyöräily tekee hyvää, samoin kävely ja soutaminen! Ja se että en ole ollut tekemisissä tämän dissailjani kanssa. Roskapöntön ja kynnysmaton elämä on aika ikävää.

Mitä pitää tehdä, että saa noin voimakkaat vihan tunteet pintaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä, että saa noin voimakkaat vihan tunteet pintaan?

Sanopa se. Kai se, että elää elämäänsä, menee mukaan asioihin, ja tuntee tunteet voimakkaasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä, että saa noin voimakkaat vihan tunteet pintaan?

Sanopa se. Kai se, että elää elämäänsä, menee mukaan asioihin, ja tuntee tunteet voimakkaasti. Ap

Katkeruus harvemmin johtuu tunteista joita tuntee. Enemmänkin tunteista jota ei haluta näyttää ja jota ei osata käsitellä purkaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä, että saa noin voimakkaat vihan tunteet pintaan?

Jotenkin pitää olla henkisesti ongelmissa. On järkyttävää joutua tuollaisen ongelmaisen ihmisen ylitsepursuavan vihan kohteeksi syystä, jota ei voi itse käsittää.

Jos joku osaa selittää tällaisen kuvion, kuulisin mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sulle sitä vihaa aiheuttaa?

Eräs asia ja siihen liittyvä ihminen. Ap

Älä ole tekemisissä ihmisen kanssa, ota etäisyyttä.

Ei onnistu. Ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Ap

Mitä silloin tapahtuu

Silloin ei tarvitse enää olla tekemisissä tämän henkilön kanssa. Voi aloittaa elämän puhtaammalta pöydältä jossain muualla toivottavasti. Ap

Olet siis omaishoitaja tai tämä henkilö täyttää 18 v.?

Kun lasten äiti esti lasten tapaamiset yli kahdeksan vuotta niin alkuun taistelin ja hävisin tietysti. Tuli vakava masennusta ja terapiaa. Se helpotti vähän mutta masennus kesti vuosia. Onneksi oli paljon töitä, ystäviä ja harrastuksia. Kukaan ei tiennyt miten huono oloni oli. Sitten masennus ja ahdistus vaan alkoi laantua pikku hiljaa, totuin kai tunteeseen. Vihasin kuitenkin exääni ja olin tosi katkera ettei yhteiskunta auttanut mitenkään vaikka hain kaikkea mahdollista apua. Kunnes etsin lapseni ja alettiin nähdä ja tavata. Nyt on hyvä olo. En tiedä vihaanko exääni edes enää, hänhän on sairas ja sen ymmärtäminen helpotti myös. Katkeruudesta jäi jäljelle se etten juuri piittaa mitä tälle epäoikeudenmukaiselle maalle tapahtuu, on parasta ajatella vain itseään, lapsiaan ja läheisiään. Miksi ajattelisin yhteiskuntaamme kun ei sekään apua tarvitsevaa auta. Elämä on helppoa, ei kannata murehtia muuta kuin elää ja olla onnellinen.

Hei Ap!

Minuako vihaat? Miten katkeruus sopii tilanteeseen? En oikein ymmärrä koko käsitteen 'katkeruus' problematiikkaa koska en ole koskaan ollut itse katkera mistään enkä kenellekään. Ehkä joku täällä osaa selittää?

Ongelma tarttee kyllä ratkaista ja olen valmis auttamaan että vihan ja katkeruuden tunne loppuu. Mitä voisi tehdä?

T. Se stalkkari

Vierailija kirjoitti:

Kun lasten äiti esti lasten tapaamiset yli kahdeksan vuotta niin alkuun taistelin ja hävisin tietysti. Tuli vakava masennusta ja terapiaa. Se helpotti vähän mutta masennus kesti vuosia. Onneksi oli paljon töitä, ystäviä ja harrastuksia. Kukaan ei tiennyt miten huono oloni oli. Sitten masennus ja ahdistus vaan alkoi laantua pikku hiljaa, totuin kai tunteeseen. Vihasin kuitenkin exääni ja olin tosi katkera ettei yhteiskunta auttanut mitenkään vaikka hain kaikkea mahdollista apua. Kunnes etsin lapseni ja alettiin nähdä ja tavata. Nyt on hyvä olo. En tiedä vihaanko exääni edes enää, hänhän on sairas ja sen ymmärtäminen helpotti myös. Katkeruudesta jäi jäljelle se etten juuri piittaa mitä tälle epäoikeudenmukaiselle maalle tapahtuu, on parasta ajatella vain itseään, lapsiaan ja läheisiään. Miksi ajattelisin yhteiskuntaamme kun ei sekään apua tarvitsevaa auta. Elämä on helppoa, ei kannata murehtia muuta kuin elää ja olla onnellinen.

Ihanaa kuulla että saat nähdä lapsiasi taas.

Tuntemalla ne tunteet, enkä yrittämällä tukahduttaa niitä. Jossain vaiheessa tilalle tulee tunne *v*tut siitäkin*, minkä kanssa pystyy elämään.

Hei porukka! Onko täällä niitä jotka tuntevat kärventyvänsa vihan ja katkeruuden tunteissa? Kertokaa! Tämä tarttee saada loppumaan mitä pikimmin. Mitä voimme tehdä? Näin ei voi jatkua!

 

Elämänohjeen sisäistämällä. Suosittelen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Hei porukka! Onko täällä niitä jotka tuntevat kärventyvänsa vihan ja katkeruuden tunteissa? Kertokaa! Tämä tarttee saada loppumaan mitä pikimmin. Mitä voimme tehdä? Näin ei voi jatkua!

 

Ei sitä voi nopeuttaa. Tunteet kestää aikansa. 

Vaihtelee välillä

1) apatia, täydellinen luovuttaminen, kuoleman odottaminen ja

2) epätoivoinen yritys paeta, löytää reitti ulos, joku ratkaisu, keino karata

Vihaan voi auttaa varmasti myös se jos menee mätkimään jotain nyrkkeilysäkkiä tai tuhohuoneeseen hakkaamaan vanhoja printtereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tunteista "selvitä" vaan niitä tunnetaan.

No miten niistä tunteista sitten selvitään? Ei tällaista kestä jatkuvasti. Kun voisikin nappia painamalla pistää negatiiviset tunteet pois ja jatkaa elämäänsä tuosta noin vain. Ap

Päätin kokea sitä tunnetta palan kerrallaan vain sen verran kuin jaksan. Kuten lapset surevat.

Vähitellen tunteen kokeminen on harventunut ja tunne kestää lyhyemmän aikaa kerrallaan. En torju sitä tunnetta, vaan ajattelen että se on kuin aalto, se tulee ja minä vähän kastun, mutta se vetäytyy pois ja sitten aurinko kuivattaa.

Olemalla aivan saatanan vihainen ja katkera. Sekä vaikeasti masentunut.  Nykyisin jo kuuntelen välillä myös äänikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja liikunta. Anteksi anto ja taakseni jättäen henkilön jonka elämän tehtävä oli nollata minut kaikille lähi- suvussamme.

Anteeksi antaminen on vaarallista, koska se voi antaa henkilölle mahdollisuuden jatkaa samaa kuin tähänkin asti. En enää usko anteeksi antamiseen. Viha on myös arvokas tunne, se auttaa suojaamaan itseä kaltoinkohtelulta. 

Ei sitä saa ikinä pois itsestä. Nostaa tasaisesti päätään loppuelämän, mutta ne kerrat harvenee ja laimenee, kun muistelee tapahtuneita asioita katkerasti. Itsellä helpotti, kun aidosti tajusin, että ne henkilöt jotka ovat itselle väärin tehneet ovat sairaita ja heidän elämänsä on surkeaa rämpimistä. Ei varmaan kovin terveitä ajatuksia nämäkään, mutta siitä oma paraneminen lähti alkuun. Harmittaa, että itse olen kyynistynyt ja muuttunut hieman, enää en ole se sama ihminen, kuin ennen tapahtumia, enkä varmasti enää koskaan tule olemaan. Harmillista, että joku sairas henkilö sai tehtyä muutoksia persoonaani.