Toisen loukkaaminen niin pahasti, ettei halua nähdä enää

Tuntuisi hirveältä, varsinkin, jos loukkaantunut ei edes kertoisi mistä on loukkaantunut ja miksi ei halua olla tekemisissä. Pakko tilanne olisi hyväksyä, mutta haluaisin tietää mitä tein väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se omalla kohdalla saisi häpeämään omaa käytöstä ja luultavasti en toistaisi samaa virhettä toista kertaa. Kaikki ei varmaan toimisi samoin.

En tiedä häpeäisinkö. Pitää olla itselleen armelias ja pyrkiä oppimaan virheistään. Haluaisin pyytää anteeksi ja jos se ei onnistu, niin kyllä siinä vaiheessa se loukattu voisi katsoa itseään peiliin. Hänessäkin on jotain kehitettävää koska on noin triggeröitynyt. Elämme vain kerran ja elämä on lyhyt. Ei kuluteta sitä kaunan kantamiseen.

Anteeksi pyytäminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että toinen on velvoitettu anteeksi antamaan. Tuo on kaltoinkohtelijoiden perusajatus, että saan kohdella muita ihan miten itse haluan, kunhan pyydän anteeksi niin asia on sillä käsitelty ja jos ei toinen anna anteeksi niin vika on hänessä ja oikeastaan minä itse olen silloin uhri. Itsellesi voit olla armelias ja antaa itse itsellesi anteeksi jos olet kohdellut toista niin huonosti ettei hän halua enää olla kanssasi tekemisissä, mutta toisella ei ole minkään valtakunnan velvollisuutta antaa anteeksi kaltoinkohtelijalleen. Eteenpäin voi mennä elämässä, eikä se vaadi aina anteeksiantoa. Se ei silti tarkoita että jäisi kaunaan kiinni.

Siltä, että olen mokannut pahasti, kohtaan mokani ja pyydän anteeksi ja parannan tapani. Jos ei edelleenkään halua nähdä, niin sitten ei nähdä. 

Olen ollut se loukkaantunut ja katkaissut välit. Hän ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa, vaikka miten yritin selittää, mikä siinä oli ongelma minulle. Minun tunteeni invalidoitiin ja hän esitti uhria. Next.

Tuntuisi aivan karmealta. Kukaan ei ole koskaan katkaissut minuun välejäni. En pystyisi elämään itseni kanssa jos jotakuta loukkaisin niin pahasti. Asiat pitäisi aina pystyä selvittämään ja todellakin, anteeksi täytyy osata vilpittömästi pyytää ja antaa. En usko, että kenenkään kanssa asiat minulla etenisi noin pitkälle, että toinen haluaisi minuun välinsä katkaista. 

Tuntuisi oudolle. Olen kiltti enkä loukkaa ketään.

Itse olen loukkaantunut niin, että en ole enää yhteyksissä veljeeni ja erääseen entiseen ystävääni. En myöskään lasteni isän kanssa ole missään tekemisissä. Niin tökerösti ovat kohdelleet. 

Se on kaksossisko, ei kaksossisko. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ap ole loukannut, vaan mua on nimenomaan loukattu. Mutta mulla ei ilmeisesti ole oikeutta olla loukkaantunut tyypin mielestä. ap

Millä tavalla sinua on loukattu? Avaa enemmän, vaikea kommentoida muuten.

Esim. minä katkaisin välit ihmiseen, joka kohteli minua toistuvasti epäarvostavasti. Eikä ainoastaan minua, vaan kaikkia. En usko, että avoin ja rakentava keskustelu onnistuisi tässä tilanteessa.

Hän saattaa hyvinkin kokea itsensä loukatuksi ja näkee minut tilanteen pahiksena. Yleensä käsittelen aina riitatilanteet, mutta tätä ei voi, koska kyseessä on hänen persoonallisuutensa piirteistä, joista en pidä enkä hyväksy.

En osaisi tuntea häpeää jos en täysin ymmärtäisi miten toista olen loukannut. Meidän suvussamme on milloin kenenkin parivaljakon välillä mykkäkouluja minun näkemykseni mukaan aivan mitättömistä syistä. Nämä riidat ratkeaakin usein noin 5 minuutin mittaisella keskustelulla kun vihdoin suostuvat olemaan samassa tilassa toistensa kanssa. 

up

Mua syytettiin kaikenlaisesta. En tiedä onko taustalla diagnooseja. Todennäköisesti on. Uhkailtiin katkaista välit ellen tassinnut hänen pillinsä mukaan. Varmaan ois pitänyt polvistua, anoa ja kenkiäkin nuolla. No siihen en ryhtynyt vaan katkaisin välit itse. Sehän vasta harmitti. Paras ratkaisu.