Kertooko ihminen humalassa mitä oikeasti ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos ihminen puhuu todella loukkaavasti humalassa ja kertoo vaikkapa ettei ole koskaan rakastanut ja yhteistä elämää on ollut vain koska hän "ei ole parempaakaan saanut" ja kuinka jopa vihaa yhteistä elämäämme yms. Niin tämä ei ole totta ( eli hän ei oikeasti ajattele näin)???

Joistakin ihmisistä tulee humalassa ihan täysiä mulkkuja, jotka tahtovat vain loukata mahdollisimman pahasti. Ja vaikka sanojaan ei oikeasti tarkoittaisikaan, niin ei humalassa oleminen ole mikään syy, että mitä tahansa saisi sanoa.

Eli ei siis vain puhu siksi, että estot ovat hävinneet ja kerrankin kokee voivansa kertoa  totuuden?

Kyllä luulen että joku jossain kohdin noinkin toimii, tarpeeksi promilleja veressä, niin pamauttaa puhki ja halki sen asian, mitä on jo pitkään hautonut. Ainahan sanotaan, että työpaikan pikkujouluissa haukutaan pomot ja tunnustetaan salatut työkavereihin kohdistuvat tunteet. Seuraavana arkipäivänä ei sitten kehdata mennä töihin..

Ei. Alkoholi ei ole mikään totuusseerumi. 

Toiset se saa hyvälle tuulelle, toiset muuttuvat ilkeiksi, jotkut alkavat haastaa riitaa. Jutut on sitten sen mukaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos ihminen puhuu todella loukkaavasti humalassa ja kertoo vaikkapa ettei ole koskaan rakastanut ja yhteistä elämää on ollut vain koska hän "ei ole parempaakaan saanut" ja kuinka jopa vihaa yhteistä elämäämme yms. Niin tämä ei ole totta ( eli hän ei oikeasti ajattele näin)???

No siinä mielessä ei todennäköisesti ole totta, että luultavasti joskus on rakastanut.

Sanoo noin koska itsellään on paha olla ja haluaa satuttaa. Jos ei olisi koskaan rakastanut, niin ei tuntisi noin voimakkaasti noita negatiivisia tunteita.

Totta varmaan. En enää millään ymmärrä miksi olen koskaan seurustellut joidenkin tyyppien kanssa, mutta varmasti joskus olen heistä pitänyt vaikken sitä osaa enää kuvitella. Toisaalta ne negatiiviset tunteet tulevat lähinnä siitä kohtelusta mitä on saanut noilta ihmisiltä osakseen. Muita exiä kohtaan on neutraali olo vaikka heistäkin on joskus pitänyt.

Ehkä se siis on mahdollista että joku on "tyytynyt kun ei ole parempaakaan saanut" ja on katkeroitunut sille kehen on tyytynyt.

Joskus kertop, itse kerron ihan selvinkin päin mutta toisinaan rakkausjuttuja saattaa helpommin puhua kännissä ihan sille kohteellekin.

Minä olen selittänyt humalassa ihan mitä sattuu. 

No en minä ainakaan :D

Mulla on ihan outo "känniminä" joka ei edes etäisesti muistuta todellista minääni. Tai siis paremminkin oli, koska enää en ole vuosiin alkoholia käyttänyt.

Sattuneesta syystä.

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos ihminen puhuu todella loukkaavasti humalassa ja kertoo vaikkapa ettei ole koskaan rakastanut ja yhteistä elämää on ollut vain koska hän "ei ole parempaakaan saanut" ja kuinka jopa vihaa yhteistä elämäämme yms. Niin tämä ei ole totta ( eli hän ei oikeasti ajattele näin)???

Joistakin ihmisistä tulee humalassa ihan täysiä mulkkuja, jotka tahtovat vain loukata mahdollisimman pahasti. Ja vaikka sanojaan ei oikeasti tarkoittaisikaan, niin ei humalassa oleminen ole mikään syy, että mitä tahansa saisi sanoa.

Näin se on. Aina jotain tukahdutettua vihaa taustalla ja kun kännissä ei ole estoja, se purkautuu sitten noin. Tosin tuollaisen sanominen on monesti sekä totuus, että vihanpurkaus. Tuollaisen jälkeen ei kannata enää parisuhteeseen jäädä missään nimessä. Kun sillä henkisesti väkivaltaisella ihmisellä on vähintään traumat niin pahasti paikkaamatta että mikään muu ei voi niitä korjata kuin raitistuminen (jos kyse a.ongelmaisesta) ja terapia tai muu luja työskentely psyykeensä kanssa. Niin kauan kuin kaikki se työ on tekemättä on täysin kykenemätön rakastamaan pähkinänkuoressa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Ei toi mun mielestä ole periaatteessa hauskaa koska kertoo siitä että olet pahasti jäänyt huomiota vaille, lapsuudessa todennäköisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Ei toi mun mielestä ole periaatteessa hauskaa koska kertoo siitä että olet pahasti jäänyt huomiota vaille, lapsuudessa todennäköisesti. 

En ole. Ainoa lapsi, paljon huomiota. Kyse on kehtaamisesta. Selvinpäin en kehtaa valehdella, kännissä kehtaan. Mutta känniin asti juon ehkä kerran vuodessa, joten ei iso ongelma. Yleensä siis kavereiden kanssa naureskellaan, että mitä minä sillekin random tyypille valehtelin ihan huvin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Ei toi mun mielestä ole periaatteessa hauskaa koska kertoo siitä että olet pahasti jäänyt huomiota vaille, lapsuudessa todennäköisesti. 

En ole. Ainoa lapsi, paljon huomiota. Kyse on kehtaamisesta. Selvinpäin en kehtaa valehdella, kännissä kehtaan. Mutta känniin asti juon ehkä kerran vuodessa, joten ei iso ongelma. Yleensä siis kavereiden kanssa naureskellaan, että mitä minä sillekin random tyypille valehtelin ihan huvin vuoksi.

Mutta kysymyshän kuuluu miksi sinulla on (selvinpäinkin) tarve kehdata valehdella?

Minulla puskee humalassa alitajuntakin esiin. Voin olla sitä mieltä, että olen puhunut puuta heinää, mutta tarkemmin ajateltuna ulos on tullut asioita, joita olen itsekin itseltäni kieltänyt. 

Uskon myös, että humalapersoona on jonkinlainen heijastus oikeasta persoonasta. Kivoista ja onnellisista ihmisistä tulee humalassa leppoisia, katkeroituneista ilkeitä, kontrollinhaluisista väkivaltaisia yms.  

Entäs alkoholi ja väkivalta? Miten tulkitsette / miten pitäisi tulkita? Mitä juopunut silläkin viestittää eri sukupuolta olevaa kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan sen mitä mieleen juolahtaa. Ei toki tarkoita ettei humalassa voisi tottakin puhua, mutta ei se totuus kyllä aina humalaisen suusta tule, eikä liioin lapsen.

Persoona muuttuu humalassa. Eli ihminen ei ole oma itsensä. 

On se, todellinen luonne ja mielipiteet tulee julki humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Ei toi mun mielestä ole periaatteessa hauskaa koska kertoo siitä että olet pahasti jäänyt huomiota vaille, lapsuudessa todennäköisesti. 

En ole. Ainoa lapsi, paljon huomiota. Kyse on kehtaamisesta. Selvinpäin en kehtaa valehdella, kännissä kehtaan. Mutta känniin asti juon ehkä kerran vuodessa, joten ei iso ongelma. Yleensä siis kavereiden kanssa naureskellaan, että mitä minä sillekin random tyypille valehtelin ihan huvin vuoksi.

Mutta kysymyshän kuuluu miksi sinulla on (selvinpäinkin) tarve kehdata valehdella?

 

Hyvä kysymys. Luullakseni mulla on tylsää ja valehtelu on tosi hauskaa. Sellaista larppaamista lähinnä tai muiden kehumista, että toiselle tulee hyvä mieli. Usein sanon vaikka jonkun mekkoa kauniiksi, vaikka se on ihan hirveä. Selvinpäin en sanoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus käynyt itselleni humalassa niin, että olen lähtenyt baarista hyvinkin viehättävältä näyttäneen naisen kanssa jatkamaan iltaa. Seuraavana aamuna selvinpäin totuus onkin ollut aivan muuta ja pieni morkkis siitä, että olen päätynyt sänkyyn ihmisen kanssa, joka ei herätä selvinpäin kuin negatiivisia tuntemuksia. Uskon, etten ole ainoa, jolle on näin käynyt. Eli sanoisin, että humalassa monet ihmiset eivät ole samoja persoonia, kuin selvinpäin. Baarissa ainakin nämä  humalaisilta tulevat vi**u sä oot kaunis ja se*ikäs -puheet eivät välttämättä ole totta. :)

Saman kaltainen ilmiö, kun juovuksissa alkaa kaveerata sen työkaverin kanssa, jota selvinpäin tuskin jaksaa moikata, kun ollaan niin eri planeetoilta. "Kyl sä Päivi oot niin hyvä tyyppi, että mä arvostan sua."

Tuommoiset kokemukset omasta käytöksestä suistaa ihmisen lopulta täysraittiuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos ihminen puhuu todella loukkaavasti humalassa ja kertoo vaikkapa ettei ole koskaan rakastanut ja yhteistä elämää on ollut vain koska hän "ei ole parempaakaan saanut" ja kuinka jopa vihaa yhteistä elämäämme yms. Niin tämä ei ole totta ( eli hän ei oikeasti ajattele näin)???

Joistakin ihmisistä tulee humalassa ihan täysiä mulkkuja, jotka tahtovat vain loukata mahdollisimman pahasti. Ja vaikka sanojaan ei oikeasti tarkoittaisikaan, niin ei humalassa oleminen ole mikään syy, että mitä tahansa saisi sanoa.

Eli ei siis vain puhu siksi, että estot ovat hävinneet ja kerrankin kokee voivansa kertoa  totuuden?

Kyllä luulen että joku jossain kohdin noinkin toimii, tarpeeksi promilleja veressä, niin pamauttaa puhki ja halki sen asian, mitä on jo pitkään hautonut. Ainahan sanotaan, että työpaikan pikkujouluissa haukutaan pomot ja tunnustetaan salatut työkavereihin kohdistuvat tunteet. Seuraavana arkipäivänä ei sitten kehdata mennä töihin..

Kylmäpäisempänä olen pari kertaa väkisin raahannut yhden työkaverin kotiin työpaikan tilaisuuksista, kun hän on ihan hirveästi halunnut mennä sanomaan pomolle ihan suoraan, mitä tästä ajattelee.

No, ehkä on päässyt kumminkin sanomaan niinä monina kertoina, kun en ole ollut paikalla estämässä.

"Hyvä kysymys. Luullakseni mulla on tylsää ja valehtelu on tosi hauskaa. Sellaista larppaamista lähinnä tai muiden kehumista, että toiselle tulee hyvä mieli. Usein sanon vaikka jonkun mekkoa kauniiksi, vaikka se on ihan hirveä. Selvinpäin en sanoisi. "

Sama vika! Humalassa saatan kehua toista vaikka en nyt oikeasti niin ajattele. Selvinpäin olisin ihan hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin hölisen ihan mitä sattuu ja naureskelen myöhemmin höpötyksilleni. Suurin osa on täysin liioiteltua totuutta tai silkkaa valetta. 

Ei toi mun mielestä ole periaatteessa hauskaa koska kertoo siitä että olet pahasti jäänyt huomiota vaille, lapsuudessa todennäköisesti. 

En ole. Ainoa lapsi, paljon huomiota. Kyse on kehtaamisesta. Selvinpäin en kehtaa valehdella, kännissä kehtaan. Mutta känniin asti juon ehkä kerran vuodessa, joten ei iso ongelma. Yleensä siis kavereiden kanssa naureskellaan, että mitä minä sillekin random tyypille valehtelin ihan huvin vuoksi.

Mutta kysymyshän kuuluu miksi sinulla on (selvinpäinkin) tarve kehdata valehdella?

Olen eri, mutta selvinpäin en koskaan valehtele eikä tule edes mieleen valehdella mistään. Olen ihan hiljaa vaan enk äsano mitään. Kännissä joskus alkaa runosuoni laulaa, mutta kuitenkin positiiviseen sävyyn. Saatan sanoa, että olet hyvä tyyppi vaikka selvinpäin mietin, että voi vattu mikä mulkku tuokin on. 

Ehkä joskus, mutta ei aina.