Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan alkanut antamaan lisäopetusta lapselleen?
07.05.2024 |
Pohdin tätä asiaa, kun opetuksen laatu tuntuu aina vaan heikkenevän. Minulla ei vielä ole lapsia, mutta olen miettinyt, että kun mahdollinen tuleva lapseni menee aikanaan kouluun, voisin pitää tälle jotain vapaaehtoista lisäopetusta itse, jolla voisi vähän kuin paikkailla osaamisvaatimusten laskua kouluissa. Esim. viikottain katsotaan yhdessä, mitä aihepiirejä koulussa on käyty ja antaisin sitten joitakin lisätehtäviä tai lisälukemista vaikka omista vanhoista oppikirjoista. (Tämä tuli nyt erityisesti mieleen, kun Hesarissa tuotiin esille oppimateriaalien vertailu nykyiseen ja vanhaan, ja toisaalta digitaalisten materiaalien pakotus koulussa, niin voisi edes kotona hyödyntää fyysisiä kirjoja)
Onko kukaan ryhtynyt jo tekemään noin? Ja onko toiminut käytännössä, vai onko oma ajanpuute tai lapsen mielenkiinnon ylläpitäminen osoittautunut käytännön haasteeksi tuon ideaalin toteuttamiselle? Kuulisin mielelläni ajatuksia :)
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Itse luen poikieni kanssa paljon, ja käytännön matematiikkaa harjoittelemme aina, kun tilaisuus tulee. Niinpä nuoremp, 7-vuotias, heitti esimerkiksi eilen seuraavan keskustelun:
- Isä, kuinka kovaa formula-auto menee kovimmillaan?
- Aika-ajossa voi mennä pääsuoralla jopa 360 km/h.
- Montako metriä se on sekunnissa?
- Itse asiassa tasan sata.
- Ahaa... (parin sekunnin tauko, keskittynyt ilme) Eli kilometri kymmenessä sekunnissa?!
- Kyllä.
- Ja kuusi kilometriä minuutissa?!
- Juuri niin.Tuollaisilla jutuilla oppii näppärästi päässälaskua ja alkaa jo nuorella iällä tajuta asioiden kokoluokkia. Lukuja on siis pyöritelty niin kauan, kun puhetaitoa on yleensäkään ollut.
T: Kahden pojan yksinhuoltajaisä
Tähän lisään vielä, että tällaisilla ajatusleikeillä, missä sama asia osataan ilmaista monella eri tavalla (360 km/h = 100 m/s jne) voi aika hyvin varmistaa, että asia on oikeasti ymmärretty. Eri mittayksiköiden hyödyntäminen on tässä avuksi, ja toinen esimerkki mikä tulee mieleen on vaikka prosentin käsite, 1% = 1 sadasosa = 1/100 = 5/500 jne. Auttaa kummasti vaikkapa sanallisten/soveltavien tehtävien tekemistä kun osaa tällaiset yhteydet, ja osaa tarvittaessa saman tehtävän ratkaista vaikka kolmella eri tavalla.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt muista ajatelleeni että koulussa olis ollut "epäpäteviä opettajia" tai "nykyään huono taso" - opettajat olivat huippuja verrattuna siihen mitä minulla oli aikonaan. Totta kai me silti autettiin. Vanhemmat OVAT aina päävastuussa lapsen kaikkinaisesti kasvatuksesta, myös alkeisopetuksesta. . Etenkin matikassa annettiin tukiopetusta, sillä lapsi ei oikein hahmottanut numeroita. Hyvin se sitten räpisteli koulun läpi, vuosi vuodelta otti enemmän vastuuta ja päätyi yliopistoon.
Olin itsekin huono hahmottamaan numeroita pienenä, Matikka oli alusta saakka vaikeaa, Vasta lukion viimeisellä rupesin tajuamaan siitä jotain ja kaikkien yllätykseksi sain magnan lyhyestä matikasta. Kumma kyllä elämä hetti sitten hyvin matemaattiselle alalle :)
Ap. Onko tämä sinun ensimmäinen aloitus lapsien kasvatuksesta lapsettomana.. Montako muuta muka tietävää aloitusta meinaat tänään tehtailla. Miksi välillä vastailet itsellesi. Sinun herättelysi ei hetkauta ketään mihinkään suuntaan. Joka vanhempi toimii miten parhaakseen näkee..
Vierailija kirjoitti:
En nyt muista ajatelleeni että koulussa olis ollut "epäpäteviä opettajia" tai "nykyään huono taso" - opettajat olivat huippuja verrattuna siihen mitä minulla oli aikonaan. Totta kai me silti autettiin. Vanhemmat OVAT aina päävastuussa lapsen kaikkinaisesti kasvatuksesta, myös alkeisopetuksesta. . Etenkin matikassa annettiin tukiopetusta, sillä lapsi ei oikein hahmottanut numeroita. Hyvin se sitten räpisteli koulun läpi, vuosi vuodelta otti enemmän vastuuta ja päätyi yliopistoon.
Olin itsekin huono hahmottamaan numeroita pienenä, Matikka oli alusta saakka vaikeaa, Vasta lukion viimeisellä rupesin tajuamaan siitä jotain ja kaikkien yllätykseksi sain magnan lyhyestä matikasta. Kumma kyllä elämä hetti sitten hyvin matemaattiselle alalle :)
Uskon kyllä, että opettajat ovat pätevämpiä ja varmasti koulutetumpia kuin aiemmin. Ehkä ongelmana (mitä nyt olen mediasta/keskustelupalstoilta) ymmärtänyt liittyykin siihen, että opetussuunnitelmat ovat liian kunnianhimoisia ja vastaavasti opettajat joutuvat taistelemaan lasten huomiosta mm. älypuhelimia vastaan. Mutta saa nähdä tapahtuuko parannusta nyt seuraavan kymmenen vuoden päästä vai mikä tilanne silloin :)
- Ap
Meillä on mennyt tosi hyvin lasten koulunkäynti noin yleensä. Kokemusta siitä kun lapset ala-asteella 2000 luvulla ja nyt 2020 luvulla.
Huomioitavana seikkana seuraavaa:
- Päiväkoti ollut huonompi selvästi 2015 lähtien. Kuulemma siellä ihan tarkoituksellisesti ei mitään opetettu. Minkäänlaisten koulutaitojen opetus ei kuulu enää mihinkään suunnitelmaan edes eskarissa. Oli vain kaveritaitojen harjoittelua, mikä oli varsin kummallista.
2000-luvun alussa oli oikein selkeät suunnitelmat mitä piti eskarissa oppia ja mitä ei.
Tuota ihmettelin kyllä välillä. Tai sitten lapsillani harvinaisen mälsät päiväkodit. Kun lapseni kävi vierailulla yhdessä toisessa päiväkodissa, siellä oli eskarilaisilla jo kellotaulu seinillä opetusta varten.
Omat vanhempani eivät joutuneet toimimaan opettajina itselleni koakaan. Opin kaikki koulusta tosin fiksuna lapsena opin itse lukemaan ja laskemaan ennen koulua.
Nykyään nuo kellotaulut tulivat pikaisesti koulusssa ensimmäisen kerran vastaan joskus tokalla luokalla. Eikö juuri kouluissa ja päiväkodeissa pitäisi olla tasalaatuista tuo opetus?
Mitä tulee vanhempien suoritramaan opettamiseen, se on kovin erilaista eri perheissä, eikä sen varaan voi oikein jättää ja hieman vaarallista, jos koulun opetustehtävät sysätään vanhemmille, jotta vanhemmat ei pääsisi liian helpolla tai millä sitä nyt perusteltaisiin. Sillä että vanhemmat ottavat vastuunsa?
Silti kouluilla on omavastuunsa, mikä pitäisi toteuttaa. Eipä taida toteutua joka koulussa ja eskarin tehtävä "kouluunvalmistavana" hyvin kyseenalainen nykyään. Onko siis aakkosten opettelu ensisijaisesti vanhempien tai eskarin tehtävä? Hyvä tietenkin, jos vanhemmat yrittävät opettavar sitä sun tätä, mutta mielestäni verorahat menevät kyllä hukkaan, jos esim. eskereissa ei tarjota koulutaitoihin valmistavien taitojen harjoittelua eli "akateemisia" taitoja. Simppelisti sitä matikkaa ja äikkää, niiden askartelujen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun oikeiston annetaan sekoilla hallituksessa kuin karhut vatukossa, niin opetuksen laatu ei tule koskaan paranemaan.
Pidän jo nyt mun taaperoikäiselle pojalle "koulua", sillä hän on niin innokas oppimaan:) Hän on vasta kolmevuotias, mutta osaa jo aakkoset ja oman nimenkin kirjoittaminen onnistuu. Meillä on myös kultivoituneen käytöksen oppitunti. Silloin kerron hänelle hyvistä käytöstavoista, toisten huomioonottamisesta sekä siitä, mistä aiheista voi keskustella vanhempien ihmisten seurassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Onko tämä sinun ensimmäinen aloitus lapsien kasvatuksesta lapsettomana.. Montako muuta muka tietävää aloitusta meinaat tänään tehtailla. Miksi välillä vastailet itsellesi. Sinun herättelysi ei hetkauta ketään mihinkään suuntaan. Joka vanhempi toimii miten parhaakseen näkee..
Juu on kyllä ensimmäinen aloitukseni. En vastaile tietääkseni itselleni, vaan lähinnä muille nostaakseni keskustelua etusivulla ylemmäksi ja saadakseni lisää hyviä vastauksia ennen kuin keskustelu hautautuu bittiavaruuteen uusien aloitusten alle :)
Kuulen toki mieluusti myös muiden kokemuksia siitä, mikäli opetus on oman lapsen kohdalla koettu vaikka erityisen hyväksi (eli lisäopetusta ei ole tarvittu) ja mistä tuo voisi johtua. Esim. jotkut opettajat edelleen suosivat paperikirjoja, sitten jossain artikkelissa kerrottiin yhdestä lukiosta, jossa rehtori tekee opetussuunnitelmat lapsille itse, jne. Hyviä esimerkkejä löytyy siis myös :)
- Ap
"Älykkyydellä pääsee pitkälle, tässä lapsissa on eroa. En itsekään kovin usein pyytänyt läksyissä apua eikä niiden perään kotona kyselty, ja kympin oppilas olin. Omana haasteena oli sitten myöhemmillä opintoasteilla ahkeruuden opettelu, kun olin oppinut että se fiksuus riittää ja sellainen ponnistelu opintojen eteen oli vierasta.
Itse haluaisin toimia toisin, ja varmistaa että lapsi oppisi näkemään vaivaa ja toisaalta pyrin tällä ketjulla herättelemään siihen, miten mahdollistetaan niiden keskivertojen tai ei-niin-motivoituneiden lasten pärjääminen, jos koulussa ei siihen ole riittävästi apuja.
Mietin myös jos lapsesi on jo käynyt peruskoulun (milloin?), niin ehkä hän on päässyt myös kasvamaan vielä hieman paremmassa opetusympäristössä, en tiedä :)
- Ap"
Lapsemme on myös ahkera ja osaa kieliä, joita on oman kiinnostuksensa pohjalta opiskellut. Näissä emme edes puolison kanssa osaisi auttaa.
Lapsi on käynyt peruskoulun Helsingissä 2 eri koulussa, pääsi 9:ltä viime vuonna. Osittain koulussa, jossa luokalla oli todella paljon häiriötä, kun luokkaan oli integroitu oppilas, jonka paikka olisi ollut ns esy-opetuksessa, osittain painotetussa opetuksessa.
Ja kyllähän kaikki tietävät, että ap:na olet huolissasi S2-oppilaiden määrästä. Meidän lapsen luokalla oli alakoulussa yhteensä lähes 10 S2-oppilasta, joilla yhdellä oli vähän vaikeuksia suomen opiskelussa, mutta muuten pärjäsivät luokassa todella hyvin. Englantipainotteisella luokalla yläkoulussa oli myös muutama S2-oppilas, ainakaan lapsi ei mitenkään tuonut ilmi, että jotain ongelmia heidän kanssaan olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mennyt tosi hyvin lasten koulunkäynti noin yleensä. Kokemusta siitä kun lapset ala-asteella 2000 luvulla ja nyt 2020 luvulla.
Huomioitavana seikkana seuraavaa:
- Päiväkoti ollut huonompi selvästi 2015 lähtien. Kuulemma siellä ihan tarkoituksellisesti ei mitään opetettu. Minkäänlaisten koulutaitojen opetus ei kuulu enää mihinkään suunnitelmaan edes eskarissa. Oli vain kaveritaitojen harjoittelua, mikä oli varsin kummallista.
2000-luvun alussa oli oikein selkeät suunnitelmat mitä piti eskarissa oppia ja mitä ei.
Tuota ihmettelin kyllä välillä. Tai sitten lapsillani harvinaisen mälsät päiväkodit. Kun lapseni kävi vierailulla yhdessä toisessa päiväkodissa, siellä oli eskarilaisilla jo kellotaulu seinillä opetusta varten.
Omat vanhempani eivät joutuneet toimimaan opettajina itselleni koakaan. Opin kaikki koulusta tosin fiksuna lapsena opin itse lukemaan ja laskemaan enne
Kiva kuulla kokemuksia joltain, jolla on selkeästi vertailukohtia aiempaan ja nykyiseen (oman mutuiluni lisäksi). En rehellisesti sanoen hirveästi tiedä tuosta päiväkoti-/eskarimaailmasta, että mitä asioita siellä pitäisi oppia ja mitä ei (muistan todella vähän mitään omasta lapsuudesta tuolta osin). Mutta ilmeisesti eskareissakin eroja löytyy.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
"Älykkyydellä pääsee pitkälle, tässä lapsissa on eroa. En itsekään kovin usein pyytänyt läksyissä apua eikä niiden perään kotona kyselty, ja kympin oppilas olin. Omana haasteena oli sitten myöhemmillä opintoasteilla ahkeruuden opettelu, kun olin oppinut että se fiksuus riittää ja sellainen ponnistelu opintojen eteen oli vierasta.
Itse haluaisin toimia toisin, ja varmistaa että lapsi oppisi näkemään vaivaa ja toisaalta pyrin tällä ketjulla herättelemään siihen, miten mahdollistetaan niiden keskivertojen tai ei-niin-motivoituneiden lasten pärjääminen, jos koulussa ei siihen ole riittävästi apuja.
Mietin myös jos lapsesi on jo käynyt peruskoulun (milloin?), niin ehkä hän on päässyt myös kasvamaan vielä hieman paremmassa opetusympäristössä, en tiedä :)
- Ap"
Lapsemme on myös ahkera ja osaa kieliä, joita on oman kiinnostuksensa pohjalta opiskell
Hieno juttu, että lapsellanne on ollut menestyksekäs koulu-ura. Varmasti vaikutusta on tuolla lapsen omalla kiinnostuksella, motivaatiolla pääsee pitkälle!
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kenelle tulee mieleen ajatella ettei lapsen koulunkäynnin perään pitäisi yhtään katsoa? Lapselle opetetaan käyttäytyminen kotona, ja sen jälkeen vanhemmat katsoo että lapsi kehitysvaiheensa mukaisesti oppii toimimaan kouluaienissa, niitä kirjaimia saa harjoitella kotona viimeisestään ekalla luokalla, ja numeroita myös. Ainakin ala-asteella opettajat opettaa parhaansa mukaan, mutta vanhemmat vastaavat siihen että lapsi pääsee ikätasonsa mukaisesti opetukseen.
Ja sitä wilmaa luetaan ja seurataan eikä käytetä sitä vain opettajan haukkumiseen kun lapsi ei pärjää.
Kaikki lähtee kotoa. sinä päätät kutsuuko lasta elämämkoulu vaiko korkeakoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kenelle tulee mieleen ajatella ettei lapsen koulunkäynnin perään pitäisi yhtään katsoa? Lapselle opetetaan käyttäytyminen kotona, ja sen jälkeen vanhemmat katsoo että lapsi kehitysvaiheensa mukaisesti oppii toimimaan kouluaienissa, niitä kirjaimia saa harjoitella kotona viimeisestään ekalla luokalla, ja numeroita myös. Ainakin ala-asteella opettajat opettaa parhaansa mukaan, mutta vanhemmat vastaavat siihen että lapsi pääsee ikätasonsa mukaisesti opetukseen.
Ja sitä wilmaa luetaan ja seurataan eikä käytetä sitä vain opettajan haukkumiseen kun lapsi ei pärjää.
Kaikki lähtee kotoa. sinä päätät kutsuuko lasta elämämkoulu vaiko korkeakoulu.
Oletko opettaja? Vähän vaikuttaisi siltä. Montako omaa lasta sulla on
Vierailija kirjoitti:
Siis kenelle tulee mieleen ajatella ettei lapsen koulunkäynnin perään pitäisi yhtään katsoa? Lapselle opetetaan käyttäytyminen kotona, ja sen jälkeen vanhemmat katsoo että lapsi kehitysvaiheensa mukaisesti oppii toimimaan kouluaienissa, niitä kirjaimia saa harjoitella kotona viimeisestään ekalla luokalla, ja numeroita myös. Ainakin ala-asteella opettajat opettaa parhaansa mukaan, mutta vanhemmat vastaavat siihen että lapsi pääsee ikätasonsa mukaisesti opetukseen.
Ja sitä wilmaa luetaan ja seurataan eikä käytetä sitä vain opettajan haukkumiseen kun lapsi ei pärjää.
Kaikki lähtee kotoa. sinä päätät kutsuuko lasta elämämkoulu vaiko korkeakoulu.
En usko, että monikaan jättää kokonaan lapsen koulunkäynnin seuraamisen väliin (toivottavasti!). Etsin tässä ketjussa heitä, jotka omavalintaisesti tai omasta kiinnostuksesta haluavat ehkä opettaa lapselle enemmän kuin mitä vaikkapa nykyiset oppikirjat lapselta vaativat. Eli lapsi saattaa pärjätä koulussa hyvin mutta siitä huolimatta haluaisin tarjota lapselle vielä jotain lisätehtäviä kotona. Ehkä tuo nimenomaan korostuu juuri silloin, jos koulussa pärjää hyvin, koska oppi menee selvästi hyvin perille ja jotain motivaatiotakin voisi löytyä oppia lisää :)
Wilman käyttöön en osaa ottaa kantaa, käytin sitä itse viimeksi opiskelijan roolissa lukiossa, oli varmasti erilaista silloin.
- Ap
"En usko, että monikaan jättää kokonaan lapsen koulunkäynnin seuraamisen väliin (toivottavasti!). Etsin tässä ketjussa heitä, jotka omavalintaisesti tai omasta kiinnostuksesta haluavat ehkä opettaa lapselle enemmän kuin mitä vaikkapa nykyiset oppikirjat lapselta vaativat. Eli lapsi saattaa pärjätä koulussa hyvin mutta siitä huolimatta haluaisin tarjota lapselle vielä jotain lisätehtäviä kotona. Ehkä tuo nimenomaan korostuu juuri silloin, jos koulussa pärjää hyvin, koska oppi menee selvästi hyvin perille ja jotain motivaatiotakin voisi löytyä oppia lisää :)
Wilman käyttöön en osaa ottaa kantaa, käytin sitä itse viimeksi opiskelijan roolissa lukiossa, oli varmasti erilaista silloin.
- Ap"
Olet todella nuori neuvomaan aikuisia ihmisiä siitä, miten koululaisten kanssa pitäisi toimia. Suurin osa palstalaisista, varsinkin peruskouluikäisten tai sitä vanhempien lasten vanhemmista, ovat tutustuneet Wilmaan vain vanhemman roolissa. Kannattaa kasvaa henkisesti aikuiseksi ennen kuin alkaa neuvoa asioiden ammattilaisia. Tapoja tehdä asioita on erilaisia, aikuinen ymmärtää tämän, joissakin asioissa voi olla oikeita ja vääriä tapoja tehdä asiat, mutta vanhemmuus ei ole täysin mustavalkoinen asia, jossa olisi vain oikea ja väärä. Lapsen etu ei toteudu kaavoin, kuten esimerkiksi matematiikan tai fysiikan laskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi ei ole vielä kouluiässä, mutta entisenä opettajana, aion aivan varmasti tehdä näin. Lapset tarvitsevat tukea oppimiseen.
Entisenä opettajana ja lapset ei kouluiässä vielä. Et sit kauaa viihtynyt urallasi.
En niin. Koulut on aika kauheita paikkoja. Nyt KTM ja töissä.
Vierailija kirjoitti:
"En usko, että monikaan jättää kokonaan lapsen koulunkäynnin seuraamisen väliin (toivottavasti!). Etsin tässä ketjussa heitä, jotka omavalintaisesti tai omasta kiinnostuksesta haluavat ehkä opettaa lapselle enemmän kuin mitä vaikkapa nykyiset oppikirjat lapselta vaativat. Eli lapsi saattaa pärjätä koulussa hyvin mutta siitä huolimatta haluaisin tarjota lapselle vielä jotain lisätehtäviä kotona. Ehkä tuo nimenomaan korostuu juuri silloin, jos koulussa pärjää hyvin, koska oppi menee selvästi hyvin perille ja jotain motivaatiotakin voisi löytyä oppia lisää :)
Wilman käyttöön en osaa ottaa kantaa, käytin sitä itse viimeksi opiskelijan roolissa lukiossa, oli varmasti erilaista silloin.
- Ap"
Olet todella nuori neuvomaan aikuisia ihmisiä siitä, miten koululaisten kanssa pitäisi toimia. Suurin osa palstalaisista, varsinkin peruskouluikäisten tai sitä vanhempien lasten van
Varmasti näin. Tässä ei olekaan tarkoitus neuvoa, vaan kerroin aloituksessa mikä on se oma ideaali mihin pyrin, ja onko joku muu päätynyt samaan, ja toimiiko käytännössä. Tosiaan ei lapsia itsellä vielä ole joten siksi kuulen näitä kokemuksia mieluusti heiltä joilla on :) olen 28 vuotias, lapset ajankohtaisia ehkä parin vuoden päästä.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kenelle tulee mieleen ajatella ettei lapsen koulunkäynnin perään pitäisi yhtään katsoa? Lapselle opetetaan käyttäytyminen kotona, ja sen jälkeen vanhemmat katsoo että lapsi kehitysvaiheensa mukaisesti oppii toimimaan kouluaienissa, niitä kirjaimia saa harjoitella kotona viimeisestään ekalla luokalla, ja numeroita myös. Ainakin ala-asteella opettajat opettaa parhaansa mukaan, mutta vanhemmat vastaavat siihen että lapsi pääsee ikätasonsa mukaisesti opetukseen.
Ja sitä wilmaa luetaan ja seurataan eikä käytetä sitä vain opettajan haukkumiseen kun lapsi ei pärjää.
Kaikki lähtee kotoa. sinä päätät kutsuuko lasta elämämkoulu vaiko korkeakoulu.
Oletko opettaja? Vähän vaikuttaisi siltä. Montako omaa lasta sulla on
Ei yhtään. Enkä saa kun en kelvannut kellekään. Vatuloin täällä niin pitkillä viesteillä ei kukaan viitsi lukea ITSESTÄÄN SELVYYKSIÄ.
Alue: Aihe vapaa
Ei se aina auta ja lapsia on erilaisia. Toiset ovat hyvin innostuvia sekä odottavat kovin malttamattomina asioita joten kysymyksiä tulee jos on tullakseen. Meillä on annettu lapsille lupa tuntea ja puhua. Emme pakota olemaan hiljaisuudessa tai kiellä elämästä muutenkaan.