Kavereita keski-iässä

Muutimme joitakin vuosia sitten uudelle paikkakunnalle ja kaverit jäivät siinä vähitellen pois kuvioista. Muutaman kanssa olen edelleen tekemisissä, mutta tapaamme vain kerran pari vuodessa. Uudella paikkakunnalla ei oikein ole tutustunut sen kummemmin ja tuntuu, etten oikein edes osaa ystävystyä enää.

Olen uudessa työpaikassakin ja juttelen kyllä kaikille ja olen varmaankin ihan pidetty, mutta en oikein tunne suurta sielujen sympatiaa kenenkään kanssa eikä kukaan mite käön tieten tahtoen hakeudu seuraani. Sama ylipäätään muutenkin, kaveeraaminen väsyttää ja kyllästyttää, mutta toisaalta olisi ihanaa, jos olisi edes muutama ystävä täällä. Minusta tuntuu, että ihmiset jotenkin vaistoavat, etten oikein jaksa.

Onko muilla tällaista? Tekisi mieli saada ystäviä, mutta sitten ei kuitenkaan oikein innosta ja kiinnosta. Olen miettinyt, että olenko kuin kettu pihlajanmarjoista, eli eikö minua innosta siksi, että ihmiset nyt suorastaan eivät pörrää ympärilläni, vaan minun pitäisi itseni yrittää enemmän.