Voiko psykoosi alkaa siitä, että kuulee ikään kuin hyvin kaukaa tulevaa ja vaimeaa kuorolaulua päässään?

Itse olen kuullut pari kertaa nuorempana hetken vastaavaa. Kuin joku enkelikuoro kaikuvassa tilassa tosi kaukana. Musiikkikin siis sen tyylistä. Niin vaimeana että juuri ja juuri saa selvää. Ei ole silti psykoosia tullut. 

Vierailija kirjoitti:

No jos psykiatrilta menet kysymään ni niiden mielestä migreenikin on skitsofreniaa. Sinuna menisin korvalääkärille tai neurolle.

Oho. Nyt vasta huomasin tämän kommentin. Se on siis yleisempääkin, että migreeniä pidetään psykoosisairautena. Ei vain serkulle sattunut juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä uskalla veikata vain kertomasi perusteella,  mutta sen tiedän, että vielä ehdit hankkia apua. En suosittele, että jäisit itseksesi seuraamaan, vaikka onhan se mahdollista, että tuo ei ehkä olekaan vaarallista.

Psykoosi on erilainen tilanne ja jos jollekin alkaa kehittymään psykoosi niin hän luultavastikaan ei itse ymmärrä sitä tai ei ainakaan tunne tarvetta avulle. Onko aloittajalla psyykkisiä ongelmia tai psyykkistä sairastumista? Onko hänellä aiemmin ollut psykoosia tai muita sekavuustiloja? Hän ei nyt aloituksessa kerro tarkemmin asioita omasta terveydentilastansa.

Ei minulla ole ollut aikaisemmin mitään psykoottisia oireita. Ihan "perusmasennusta" on, johon minulla on lääkitys tällä hetkellä. Mutta siis ei mitään erityisen pahoja mielenter

"Masennus ei ole myöskään psyykkinen sairaus enkä usko että välttämättä haluaisitkaan kokea psykoosia, se voi olla aika paha psyykkisesti eikä koskaan leikin asia. Monille tulee humalassakin psyykkeen takia ongelmia, ovat aivan sekavia ja jopa aggressiivisia, hyvin impulsiivisia tai arvaamattomia. Sekavuustiloiksikin kutsuttuja mutta käytös kertoo paljon. Psykoosissa on taas hieman erilainen tilanne kuitenkin."

Tietenkin toivoisin, että kyseessä ei olisi psykoosi. En ajattele siitä tilasta mitenkään romantisoiden tai ihannoiden. Olen nähnyt läheltä, kuinka vakavasta asiasta on kyse: vanhempani sisarus sairastaa kaksisuuntaista, joka on maniatilassa ajanut joitakin kertoja hänet kuukausia laitoshoitoa vaatineeseen psykoosiin.

Ehkä aloin osin huolestua liikaakin, koska olen herkkä ihminen ja tädilläni sairaus puhkesi suunnilleen siinä iässä, jossa nyt olen. Mutta tämä keskustelu sai rauhoittumaan ja todennäköisesti kyse on varmaan nyt jostakin muusta! Varmasti itselläkin tuollaista, että alan helposti miettiä ja analysoida liikaa. Mutta tämä laulun soiminen on ihan "todellinen epätodellinen" ilmiö tällä hetkellä päässäni, en lietsonut mitään sellaista vaan se vain alkoi yhtäkkiä soida. Tai havahduin jossakin välissä siihen. Ja minulla ei ole ollut tällaista vastaavaa oiretta aikaisemmin. On todella vaikea selittää täysin, miltä musiikki kuulostaa. En voi kuitenkaan vaikuttaa sen päättymiseen (toistaiseksi) vaikka yrittäisinkin.

Kiinnostava kuulla joka tapauksessa, että täällä on yllättävänkin monella ollut vastaavia kokemuksia jossakin vaiheessa elämää. Ja helpottava tietää, että usein tila on mennyt itsekseen ohi eikä kyse kuitenkaan ollut mistään vakavasta.

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! - ap

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei itse tajua että hänellä on psykoosi. Eli tuo on jotain muuta. 

Kyllä alkavan psykoosin voi tunnistaa, ka se on ihan olennaistakin psykoosiherkille, jotta he voivat hakeutua hoitoon. Tämä tosin vaatii perehtyneisyyttä, ja kokemusta. 

Pistä taustalle soimaan musiikkia tai tinnitusta maskaavia ääniä esim. Youtubesta, jotta et kiinnitä asiaan liikaa huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi voi ilmeisesti olla mitä vain oireita, joille ei löydy todistetta. Serkku sai kerran psykoosin diagnoosin, kun luuli että sillä oli aivoinfarkti. Toinen puoli kehosta meni tunnottomaksi, oksetti ja olo oli omituinen. Aivokuvauksessa ei kuitenkaan näkynyt päässä infarktia. Niinpä diagnoosiksi tuli psykoosi. Vaikka ei siis edes mitään ääniä kuullut. Parani kuitenkin parissa päivässä. "Psykoosi" alkoi kuitenkin toistua ja aina samanlaisena. Aina ne samat infarktioireet. Myöhemmin joku lääkäri tajusi, että se olikin joku tosi outo migreeni. Oliko joku basilomi migreeni. 

Ei v.ttu, muillekin on siis käynyt samoin kuin itelle. Näköjään täällä ei edes kyetä tunnistamaan normi migreeniä. Ja sitten ihmetellään kun ei neuroleptit auta. 

Kotiplaneetta alkaa kutsua sinua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos psykiatrilta menet kysymään ni niiden mielestä migreenikin on skitsofreniaa. Sinuna menisin korvalääkärille tai neurolle.

Oho. Nyt vasta huomasin tämän kommentin. Se on siis yleisempääkin, että migreeniä pidetään psykoosisairautena. Ei vain serkulle sattunut juttu. 

Minunkin migreeniäni yksi psykologi lähestyi siitä näkökulmasta, että miten saadaan se paranemaan hoitamalla psyykettäni. Tajusin siinä vaiheessa, että meillä oli ihan eri käsitys siitä mihin olin ylipäänsä lähtenyt hakemaan apua, ja lopetin käynnit. Hain psyykkistä tukea neurologisen sairauden kanssa selviämiseen, ja koin sairauteni psykologisoinnin loukkaavana. Aivan sama kuin olettaisi, että Parkinson, epilepsia tai MS-tauti ovat psyykkisiä sairauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Noin 10% väestöstä kuulee säännöllisesti ääniä. Valtaosa heistä ei sairastu koskaan psykoosiin. Paha univaje voi myös aiheuttaa hallusinaatioita.

Joku tässä keskustelussa kirjoitti, ettei psykoottinen ihminen tajua olevansa psykoosissa. Ennakko-oirevaiheessa tilanne on kuitenkin eri. Ennakko-oirevaihe voi olla hyvinkin pitkä, jopa vuosien mittinen. Jotkut taas sairastuvat äkillisesti.

Minun psykoosini puhkesi hitaasti. Ensin tuli pakkoliikkeitä, sitten aloin masentua ja väsyä, aloitekyky huononi.  Pakkoliikkeet lisääntyivät tasaisesti aina psykoosin puhkeamiseen saakka. 4v ennen sairastumista aloin kuulla satunnaisia ääniä: lauseita jotka kuuluivat itseni ulkopuolelta kuin mikä tahansa ääni. Päättelin ne hallusinaatioiksi, koska olivat outoja. Ruumiinosistani alkoi kuulua yksinkertaisia ääniä. Aloin nauraa vakavissa tilanteissa ja kyky tuntea iloa heikkeni merkittävästi. Samoihin aikoihin keskittymiskyky romahti ja tässä v

Kiitos tästä tarkkapiirteisestä kuvauksesta! Oli tosi hyvin kuvailtu. Tuntui että auttoi ymmärtämään kyseistä sairautta taas hiukkasen enemmän. En jotenkin ole tiennyt esim. tuota, että ennakko-oireista psykoosin puhkeamiseen voi mennä jopa noin pitkään, vuosikausia. 

Jotenkin tässä samalla on pohtinut sitä, että miten vähän skitsofreniasta edelleen puhutaan ja miten paljon väärinkäsityksiäkin siihen ja psykoosiin yleisestikin liittyy. Itsekin hoksasin kun aloin miettiä tuota omaa oiretta, että oikeastaan tietää hirveän vähän psykoosin syntymisestä ja mahdollisista ennakko-oireista, millä kaikin eri tavoin ihmiset toimivat kyseisessä tilassa jne. Aihe voisi olla kyllä nykyistä enemmän esillä. Psykoosi vaikuttaa yhä olevan aiheena hieman tabu, vaikka mt-ongelmista puhutaankin monessa suhteessa jo melko avoimestikin, varsinkin verrattuna aikaisempaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 10% väestöstä kuulee säännöllisesti ääniä. Valtaosa heistä ei sairastu koskaan psykoosiin. Paha univaje voi myös aiheuttaa hallusinaatioita.

Joku tässä keskustelussa kirjoitti, ettei psykoottinen ihminen tajua olevansa psykoosissa. Ennakko-oirevaiheessa tilanne on kuitenkin eri. Ennakko-oirevaihe voi olla hyvinkin pitkä, jopa vuosien mittinen. Jotkut taas sairastuvat äkillisesti.

Minun psykoosini puhkesi hitaasti. Ensin tuli pakkoliikkeitä, sitten aloin masentua ja väsyä, aloitekyky huononi.  Pakkoliikkeet lisääntyivät tasaisesti aina psykoosin puhkeamiseen saakka. 4v ennen sairastumista aloin kuulla satunnaisia ääniä: lauseita jotka kuuluivat itseni ulkopuolelta kuin mikä tahansa ääni. Päättelin ne hallusinaatioiksi, koska olivat outoja. Ruumiinosistani alkoi kuulua yksinkertaisia ääniä. Aloin nauraa vakavissa tilanteissa ja kyky tuntea iloa heikkeni merkittävästi. Sa

Kiva jos oli apua. :) tosiaan hyvin vaihtelevia sairaudenkulkuja eri ihmisillä.

Kuulin tuota samaa äitini kuoleman jälkeen. Suru varmaan itselleni teki tepposet, mutta se tuntui lohduttavalta.

Psykoosi alkaa yleensä toimintakyvyn laskulla. Ei jaksa tavata ihmisiä, eristäytyy. Päivittäiset toimet eivät onnistu.

Kuuluuko se musiikki jos pistät kädet korville ? Jos kuuluu niin voi olla tinnitusta.

Minä aloin kolmisen vuotta sitten kuulla musiikkia. Kuulostin korva seinässä kuuluuko naapurista. Edelleen soi korvissa, nyt tiedosta sen tinnitukseksi. Enää se ie kuulosta musiikilta, vaan lähinnä moottoritien huminalta. Joudun varmaan elämään loppuelämäni sen kanssa. Voimakkaimmillaan se on yöllä, kun herään. Tuntuu kuin heräisin meteliin.

Onneksi olkoon, sinusta on viimeinkin tullut hullu.

Pystyisitkö ees hyräilemään mukana, että saisit sen biisin talteen? Ehkä universumi on tarjoamassa sulle hittiä? Tartu nyt siihen tilaisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Pistä taustalle soimaan musiikkia tai tinnitusta maskaavia ääniä esim. Youtubesta, jotta et kiinnitä asiaan liikaa huomiota. 

Mulla on niin v***mainen tinnitus jos on esimerkiksi liikenteen melua niin tämäkin tuntuu nostavan volyymia, ihanko kuin muistutuksena ettei vaan unohda, vuosia ollut. Arvatenkin tuossa moottoritien vieressä menevällä kevyenliikenteen väylällä on hirveää. Jäi vuosia sitten yks kaks flunssan jälkeen päälle, kai se on vain elettävä tuon kanssa. Lääkäriin en mene, ei uskonut viimeksi mitä kerroin, röntgenin jälkeen nolona soitti että olin oikeassa, sentään pääsin röntgeniin vaikka lääkäri vielä lähtiessä sanoi ettei usko että mitään on. Pöpilään varmaan joutuisi jos tuosta puhuisin.

Kun olin väsynyt pienen vauvan äiti, niin alkoi kuulua välillä kaupungin ääniä ja kohinaa. Sellaista tasaista puheensorinaa kun kuuluu kun on paljon ihmisiä koossa.

Ajattelen, että se on viesti keholta, että sitä alkaa olla vaan levon tarpeessa. Suvussa on psykoosialttiutta, niin otin kyllä nämä viestit tosissaan. Parin hyvin nukutun yön jälkeen äänetkin hävisi. 

Unissaan voi kuulla. Vaan mikähän siinä että on tyypillisesti sellaista hienoa klassista moniäänistä harmonista ja kuitenkin täysin tuntematonta, kuorolaulua esimerkiksi, ja paikkana aina loistelias katedraali, mahtanee olla jotain ikiaikaista ihmismielen kuvastumaa, josta munkit saaneet innoituksensa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joskus ollut sellaista, että nukkumaan mennessäni, kun en siis vielä ole nukahtanut vaan makaan valveilla sängyssä, kuulen kuin jossain kauempana olisi radio tai tv ihan hiljaa päällä. Kuulen, että sieltä tulee joko puhetta tai musiikkia tai urheiluselostusta tms. Siis tunnistan äänen "tyylilajin", mutta en saa selvää sanoista. Joitakin kertoja olen jopa käynyt tarkastamassa, onko tv jäänyt päälle alakerrassa (asun omakotitalossa). Ääni on juuri niin hiljainen, ettei voi olla varma, kuvitteleeko sen vain, mutta kun siihen alkaa kiinnittää huomiota, ei saa rauhaa.

En siis tiedä, mistä on kyse, mutta ihan täyspäinen, perheellinen keski-ikäinen olen ja tuota on ollut toisinaan jo nuorena. Olen tyyppi, joka tarkkailee liikaakin itseään ja huolestuu helposti, joten jotain srllsista siihen ehkä liittyy.

Ohoh 😮 Mulla oli tätä lapsena, alle kouluikäisenä. Kuumin telkkarin äänen ja nousin muiden nukkuessa menemään sammuttamaan sitä, mutta eihän se päällä ollut.

Itsekin äärimmäisen helposti huolestua ja kaikkea tarkkaileva, ylianalysoiva jne.

Mutta miten nää ääniin liittyis?

Nykyään heräilen siihen, kun ovikelloa soitetaan keskellä yötä, mutta olen ajatellut sen olevan jotain ptsd-oiretta kun mua on pahoinpidelty.

Exän mökillä kuulin aamuisin jotain hentoa naiskuoroa, enkä uskaltanut siitä kertoa kellekään. Myöhemmin sanoi, että äitinsä oli kertonut samanlaisesta laulusta, paikka ja ympäristö oli hyvin vanha ja tapahtumarikas ei kauniilla tavalla.

Mitä tässä nyt aistitaan? 🤔