Käyttekö toisinaan kahvilla jossain kahvilassa? Minkälaisen porukan kanssa? Missä? Varmaan on paljon niitä jotka eivät tätäkään enää tee. Ma
Käyttekö toisinaan kahvilla jossain kahvilassa? Minkälaisen porukan kanssa? Missä? Varmaan on paljon niitä jotka eivät tätäkään enää tee. Maailmanmeno muuttunut todella surulliseksi? Ei hyödytä sanoa että hankkikaa elämä - maassa maan tavalla ja nyt täällä eletään tätä päivää tällä tavalla. Meitä köyhiä täällä riittää jo pilvin pimein Suomen muotoisen pilven alla.
Kommentit (48)
Miehen kanssa, siskon kanssa, omien tai miehen vanhempien kanssa, ystävän kanssa, itsekseni. Arkena tulee käytyä kahvilassa ehkä kerran kuussa, loma-aikoihin sitten enemmän. Aiemmin kahvilaan meno tarkoitti itselleni kahvia+leivosta, mutta nykyään hintojen takia tyydyyn usein pelkkään erikoiskahviin tai teehen. Sekä ketjukahvilat että pienemmät ja persoonallisemman kelpaa.
Käyn yleensä tyttären tai jonkun ystävän kanssa kahvilatreffeillä. Joskus saatetaan istua pitkäänkin kuulumisia vaihdellen ja paikasta riippuen.
Surullista suomalaisessa kahvilakulttuurissa on tämä aivan liian pitkälle viety itsepalvelu. Jonotat, otat jopa useimmiten itse vitriinistä leivonnaiset, otat kupit, lusikat, sokerit ym., kaadat kahvit, maksat tiskillä ja kannat tarjottimen kassiesi kanssa puikkelehtien pöytien välistä vapaalle paikalle. Ja sitten vielä oletetaan, että viet lopuksi astiat jonnekin tiskikärryyn. Ei todellakaan ole sellainen kahvilakokemus, mitä noilla täkäläisillä hinnoilla olettaisi olevan.
Ulkomailla nautin, kun kahviloissakin tarjoillaan pöytään ja kokemus on ylellinen ja aivan toista luokkaa, kun ei tarvitse tiskillä jonotella ja itseään palvella, kuin jossain koulun ruokalassa.
Meidän 'koko' lukioluokka istui Larun Hildenilla Gyldenintiellä vuosikymmeniä sitten. En tiedä mitä he siellä tekivät - kuluttivatko vain aikaa vai tekivätkö ehkä läksyjäkin. Sitten niiden toinen paikka oli joku kait Fabianinkadulla lähellä yliopistoa, mutta siitä paikasta en taida muistaa mitään. Fazer se ei ollut.
Jos korttelibaarit ovat olleet miesten olohuoneita kun kodit olleet pieniä niin oikeastaan kahvilat olisivat voineet olla sitä teineille. En tiedä tästä kulttuurista sen enempää koska itse en ole kahviloita harrastanut.
Tavaratalot rakennettu kait alunperin NAISTEN PAIKOIKSI... jossa nämä saavat 'häärätä' omia naisten juttuja...
Muutaman kerran vuodessa äitini kanssa kun käymme kaupungilla. Oulusta hävisi paras kahvila jossa oli parhaat herkut, suolaiset ja makeat sekä valinnan varaa riitti, kahvikin oli kuumaa ja hyvää, silloin käytiin useammin. Tilalle tuli ketjukahvila niin boikottiin meni, liikevuokra hinnat on liian korkeat, viereinen pubi kyllä porskuttaa, juoppojahan täällä riittää.
Juuri noiden ulkomaisten ketjukahviloiden invaasio ärsyttää minuakin. Valloittaneet kaikki keskustat. Samat tuotteet jokaisessa ja itsepalvelu. En käy niissä ollenkaan.
Pari kolme krt viikossa. Välillä yksin, välillä seurassa. Juon yleensä vain kahvin.
Käyn kahvilassa noin 2-3krt/kk. Käyn yksin, puolison tai kaveriporukan kanssa. En pidä ketjukahviloista enkä luksuspaikoista, sellaiset pienet ja omintakeiset paikat ovat suosikkejani.
Sijainnilla on iso merkitys, monesti ulkoillessa tulee käytyä kahvilassa. Tärkeintä on tunnelma.
Usein tulee pistäydyttyä kahvilla Oopperassa, teatterissa, taidenäyttelyssä tai sinfoniaorkesterin konsertin jälkeen jossain laatukahvilassa rakastajattareni kera.
Kyllä käyn. Kahvilakulttuuri on kiinnostanut aina ja kaikkialla maailmassa. Osaan vetäytyä metsämökkiin mutta ihmisten ilmoilla haluan olla ihmisten ilmoilla ja ihmisten parissa. Kahviloissa on elämää, siellä tapahtuu elämää, ja ne ylläpitävät elämänmenoa. Maailmassa on miljoonia kahviloita joissa eletään ja koetaan arkea joka päivä ja siihen arkivilinään haluan jonain päivänä osallistua rakentamalla itsekin kahvilan.
En käy koskaan kahvilassa. Se on rahan törsäystä hömppään.
Kahvillakäynti on ihan hel vetin kallista. Vai eläkeläisetkö näihin vaan vastaa? On eläkettä millä mällätä sumppiin? Ite en ole eläkeläinen enkä käy kahviloissa kuin hyvä jos edes kerran vuoteen, on se niin kallista.
Nuorena lähes asuin kahviloissa opiskelukaverien kanssa. Nykyisin käyn muutamia kertoja vuodessa, kesällä useammin. Käyn Miriams'ssa Jyväskylässä, siellä on lähes kaikki gluteenitonta, myös hyvät salaatit heillä. Pöytiin tarjoilu ja kiva tunnelma. Useimmiten seuranani on oma tyttö. Kesällä ihana paikka on Korpilahden satamassa.
Joskus aviomiehen kanssa, joskus kaverin kanssa, joskus teinien kanssa (kun en ole ollut liian nolo).
Äidin (81v) kanssa käyn kerran viikossa kahvilassa kahvilla, yleensä lauantaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kahvillakäynti on ihan hel vetin kallista. Vai eläkeläisetkö näihin vaan vastaa? On eläkettä millä mällätä sumppiin? Ite en ole eläkeläinen enkä käy kahviloissa kuin hyvä jos edes kerran vuoteen, on se niin kallista.
Tämä eläkeläinen käy pari kertaa kahvilla kylän kirjastossa. Kahvi 2€ ja kakkupala 1€. Eipä ole kovin kallista.
Kahvilani on S-Market (automaattikahvi 50 snt) ja terassi kaupungin penkki. Yksin käyn.
Ei tule käytyä, ei ole varaa työttömänä maksaa kahvista 3€.
Vierailija kirjoitti:
No nyt satuin käymään muutama viikko sitten. Mutta siinä välissä taisi olla viisi vuotta edelliseen kertaan. En oikein jaksa käydä pienissä kahviloissa, joissa on hälyä ja ahtaat tilat. Juon mieluummin kahvini ystävien kanssa jonkun kotona.
Jep. Voi olla joku tosi kiva puutalokahvila ja sitten se on aina ihan tupaten täynnä, sisällä on todella kuuma, pöydät niin lähekkäin että mitään henkilökohtaisempaa ei voi kaverin kanssa puhua. Nauti siinä sitten kaikenlisäksi ylihintaisesta kahvista ja/tai syötävistä. Ei todellakaan ole mikään nautinto.
Ennen ostin voileivänkin, -en enää; maksaa 7 euroa. Sillä saan jo parin päivän ruuat. Oikeasti.
Kerran-pari vuodessa jonkun kaverin kanssa. Vakituista kahvitteluporukkaa ei ole. Ei ole monta kahvilaakaan, missä käydä. Kotosalla tai joskus kyläillessä kahvini juon.