Lue keskustelun säännöt.
Teinien vanhemmat, miten saatte pidettyä itsetunnon kunnossa?
Olen saanut viimeisen 1,5v ajan kuulla pelkkää kritisointia. Alkaa olla itsetunto sitä luokkaa, että tuntuu todella, että olen surkein äiti ja täysin huono ihminen. Vanhemman kunnioitus tuntuu olevan ihan vieras käsitys. Tai tarkemmin äidin kunnioitus. Ollaan erottu lasten isän kanssa ja rivien välistä kuulee miten isä on niin paljon mukavampi.
Alussa osasin olla välittämättä niistä haukuista ja siitä kun mikään ei kelpaa, mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä minä sittenkin olen ihan paska. Miten te jaksatte?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teinin pitäisi saada haukkua toisia päivät pääksytysten? Oletko sanonut hänelle ettei tuollaista ole kovin kiva kuunnella? Voisi myös auttaa jos kritiikille olisi aika ja paikka
Teini-ikäisellä aivojen kehitys on kesken. Hän kipuilee kasvunsa ja itsenäistymisen suhteen. Tunteet heittelee hormonien vuoksi ja sieltä voi tulla loukkaavaakin tekstiä ajoittain varsinkin läheisimmille. Kapinointi ja kipuilu kuuluu tuohon vanhemmista erkaantumisen vaiheeseen. Huonosta käytöksestä toki tulee antaa palautetta ja täytyy opettaa hallitsemaan niitä tunteita, mutta tukahduttaa niitä ei kannata. Aikuisen tulee kestää nämä teininsä vaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsella todettiin ADHD 17-vuotiaans. Käytös 9 ja ka. 9,5. Teini-ikä oli myrskyisä.
-ohis
Lainaus menee varmaan vituralleen, mutta miten pääsitte tutkimuksiin? Tytär ei ole lainkaan levoton eikä yliaktiivinen, päin vastoin on aina keskittynyt hyvin. En usko, että voi olla ADHD. Uhmakkuuttakaan ei ole havaittu kuin kotona, ei riitä tutkimuksiin pääsyyn sekään. Olen miettinyt, että hänestä tulisi hyvä kirurgi, jumalattoman tarkka ja pätevä ihminen, jota eivät tunteet haittaa. Mutta miten saada hänet kasvatettua aikuiseksi? Ihan käsittämätöntä, että poliisi hakisi kympin tytön lastenkotiin tai psykiatriselle väkivaltaisuutensa takia, mutta siltä se nyt näyttää.
Ei mun lapset ole koskaan haukkuneet mua.
Sanoisin sinuna suoraan että muuta isälles pysyvästi jos ei täällä kelpaa olla ja olen niin paska äiti. Tervemenoa.
Viisi lasta ja kun olin kuunnellut jonkun aikaa (eivät solvanneet mutta esim.aiheetonta kritiikkiä) kysyin aina että haluatko että suutun? Eivät yleensä halunneet.
Jokainen vuorollaan esim. kysyi miksi meillä on niin värikäs koti, miksi ei ole harmaata ja valkoista ja kenelläkään ei ole kirjoja noin paljon. Sanoin että tämä on minun(kin) kotini ja saavat sisustaa just kuin haluavat kun muuttavat pois. Mieli sitten muuttui kun kaverit sanoivat että meillä on ihanan värikäs koti.
Teinit ovat tosi konservatiivisia eivätkä halua erottua joukosta vaikka haluavat erota joukosta. Vaikea ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta, joista nuorimmainen on vielä murrosikäinen. Aina olen suhtautunut lasten kanssa vakaviin asioihin vakavasti ja angsteihin / provosointeihin huumorilla. Meillä haukkumiset ovat olleet enemmän esim. sitä, että aina on pahaa ruokaa, tms. ja "kaikki muut" saa sitä ja tätä, jne. Mitään varsinaista vanhempien haukkumista ei ole oikeastaan ollut, jotain perus "sä et tajuu" juttuja tietysti. Olen kuitenkin aina suhtautunut näihin tilanteisiin niin, että minä ole aikuinen ja vastassa on lapsi. En alennu lapsen tasolle, vaan pysyn aikuisena. Yleensä meillä ainakin nuori neiti on kiukkupuuskien jälkeen saattanut tulla iloisena esim. sohvalle juttelemaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja itse tietysti juttelee myös mukavia, vaikka hetkeä aikaisemmin olisi hormonihöyryissä riidanhaastoa ollutkin. Mielestäni on tärkeää, että murrosikäiset ja teinit saavat päästellä höyryjään turvallisessa ympäristössä kuten kotona. Mutta toki siinäkin raja menee, mutta onneksi meillä sellainen ei ole ylittynyt.
Aikansa kutakin, myös murrosikää ja teiniyttä. Kyllä sieltä vielä kuoriutuu ihan fiksu ja tasapainoinen nuori, kun aika on sille kypsä. Jos kuitenkin alkaa tuntua ylivoimaiselta, niin suosittelen hakemaan apua asiaan, ihan oman jaksamisesi kannalta. Jos et itse jaksa, et pysty enää olemaan se peruskallio lapsellesi. Kannattaa siis hakea ajoissa apua, jos alkaa voimat loppumaan.
M47
Teini on vielä lapsi ja kuuluu kehitykseen.
Mutta ikävä kyllä, se on sitä alkusoittoa, mitä tulet vielä kokemaan, kun lapsesi aikuistuu ja kuvioon tulevat puolisot ja puolisoehdokkaat, saat mahdollisesti jopa lastenlapsia. Ja olit miten hyvin kasvattanut lapsesi, niin et pysty juuri vaikuttamaan hänen puoliso ja ystävä valintoihin.
Pian huomaat olevan paskin äiti tai anoppi, jota haukutaan tälläkin palstalla kilpaa, sinut halutaan eristää omasta lapsestasi, eikä lapsi muista edes äitienpäivänä, vaikka hän on tehnyt sitä viimeiset 20v mutta edelle menee, jos kumppani kieltää muistamiset ja yhteydenotot.
Oman lapseni teiniaika oli kivulias, mutta hänestä kuoriutui todella ihana ja hyväkäytöksinen ihminen, mutta nyt kapuloita rattaisiin tuo hänen puoliso valinta.
Kannattaa valmistautua, sillä vuorot vaihtuvat ja lukea noita anoppi- ja äiti aloituksia, joita av-palsta on täynnä, kun siitä äidistä ja miniästä tulee itsestä anoppi ja mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi yh-mamma kykenisi lapsen kanssa olemaan ja sitä kasvattamaan, kun yh-mamma ei kyennyt miehenkään kanssa olemaan (elatusmaksuja se silti vaatii mieheltä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teinin pitäisi saada haukkua toisia päivät pääksytysten? Oletko sanonut hänelle ettei tuollaista ole kovin kiva kuunnella? Voisi myös auttaa jos kritiikille olisi aika ja paikka
Ei se ole heillä suoranaista haukkumista. Sellaista, että selväksi käy miten olen huono ihminen. Väärin teen sen ja sen asian.
ap.
Voit olla onnellinen, ettet ole nujertanut lastesi itsetuntoa toisin kuin ne, joiden lapset eivät uskalla poikkipuolista sanaa sanoa.
Meilläkin yksi 13-v piinallisen teräväkielinen teini, toinen 10-v tulossa hyvää vauhtia perässä.
On vain hyvä, että he saavat purkaa vihaa kotona. Omasta terveydestä huolen pitäminen auttaa. Plus se että luottaa toimivansa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yh-jäte loisii veronmaksajien rahoilla ja kasvattaa jengiläisiä ja uusia sossunpummeja.
Esim.leskeksi jäänyt yh ei ole todellakaan itse valinnut olla yh.
Vierailija kirjoitti:
Teini on vielä lapsi ja kuuluu kehitykseen.
Mutta ikävä kyllä, se on sitä alkusoittoa, mitä tulet vielä kokemaan, kun lapsesi aikuistuu ja kuvioon tulevat puolisot ja puolisoehdokkaat, saat mahdollisesti jopa lastenlapsia. Ja olit miten hyvin kasvattanut lapsesi, niin et pysty juuri vaikuttamaan hänen puoliso ja ystävä valintoihin.
Pian huomaat olevan paskin äiti tai anoppi, jota haukutaan tälläkin palstalla kilpaa, sinut halutaan eristää omasta lapsestasi, eikä lapsi muista edes äitienpäivänä, vaikka hän on tehnyt sitä viimeiset 20v mutta edelle menee, jos kumppani kieltää muistamiset ja yhteydenotot.
Oman lapseni teiniaika oli kivulias, mutta hänestä kuoriutui todella ihana ja hyväkäytöksinen ihminen, mutta nyt kapuloita rattaisiin tuo hänen puoliso valinta.
Kannattaa valmistautua, sillä vuorot vaihtuvat ja lukea noita anoppi- ja äiti aloituksia, joita av-palsta on täy
Miksi aikuisen lapsen valintoihin sitten pitäisi pystyä vaikuttamaan? Sama toki teini-ikäisen kohdalla itsenäistymisellä ja niille omille valinnoille on annettava tilaa ja puututtava vain niihin asioihin joihin on pakko puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun nuorin on ihan mahdoton, tekee tuota edellä kuvattua itsekseen riitelyä, jos ei saa minua provosoitua. Vaikka itken rumista sanoista, hän vaan jatkaa. Jos käsken olla hiljaa, hän raivoaa että minä ragean. Yhtenä iltana kun en reagoinut enää mitenkään, hän tuli kirkumaan apua apua! naapureiden seiniä vasten. Kerroin kylmästi, että naapuri soittaa poliisit ja tyttö selittää itse mitä on tapahtunut. Tytär kertoi että haluaakin parempaan kotiin, eli ei haittaa. Saattaa myös tukkia tahallaan multa tien vessaan tai keittiöön. Huutaa kovaan ääneen "älä lyö, älä lyö, älä hakkaa!" kun kuljen nätisti ohi häntä sivuun työntäen. Tyttö myös lyö ja lujaa, kerran suuttuessaan löi multa olkapään sijoiltaan enkä kehdannut mennä lääkäriin. Muut lapset ovat normaaleja, olivat myös murrosiässä. Toivon, että joku tosiaan soittaa poliisit seuraavan kerran, niin tyttö lähtee.
Tytär on aina ollut äärimmäisen fiksu, pärjää kouluss
Kuulostaa siltä, että hän tulee romahtamaan jossain kohtaa ja kovaa. Surullista, että on kasvatettu suorittaja.
Vierailija kirjoitti:
Mun nuorin on ihan mahdoton, tekee tuota edellä kuvattua itsekseen riitelyä, jos ei saa minua provosoitua. Vaikka itken rumista sanoista, hän vaan jatkaa. Jos käsken olla hiljaa, hän raivoaa että minä ragean. Yhtenä iltana kun en reagoinut enää mitenkään, hän tuli kirkumaan apua apua! naapureiden seiniä vasten. Kerroin kylmästi, että naapuri soittaa poliisit ja tyttö selittää itse mitä on tapahtunut. Tytär kertoi että haluaakin parempaan kotiin, eli ei haittaa. Saattaa myös tukkia tahallaan multa tien vessaan tai keittiöön. Huutaa kovaan ääneen "älä lyö, älä lyö, älä hakkaa!" kun kuljen nätisti ohi häntä sivuun työntäen. Tyttö myös lyö ja lujaa, kerran suuttuessaan löi multa olkapään sijoiltaan enkä kehdannut mennä lääkäriin. Muut lapset ovat normaaleja, olivat myös murrosiässä. Toivon, että joku tosiaan soittaa poliisit seuraavan kerran, niin tyttö lähtee.
Tytär on aina ollut äärimmäisen fiksu, pärjää kouluss
Miksi et itse ota yhteyttä esim. perheneuvolaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä neuvotaan sanomaan tiukasti, että Minulle et puhu noin.
Tyttö hymyilee ivallisesti ja sanoo Mee pois idiootti ja laittaa huoneen oven kiinni.
Se siitä taas sitten.
Elämä on pilalla, en kestä tätä enää kauan, huutoa ja kiroilua, haukkumista ja ivaa.
-Ei ap
Meillä sama. Tytöt osaavat olla ilkeämpiä kuin pojat. Olen että hohhoijaa mutta jaksan kun näen että lapseni ilmaisee tunteita. Onhan se luottamuksen osoitus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet eronneena vanhempana epäonnistunut monessa ja teinit puhuvat suunsa puhtaaksi.
Syyllistäminen ei auta yhtään, pahentaa vain tilannetta. Mikä meillä suomalaisilla on, kun aina pitää löytää syyllinen?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet eronneena vanhempana epäonnistunut monessa ja teinit puhuvat suunsa puhtaaksi.
Syyllistäminen ei auta yhtään, pahentaa vain tilannetta. Mikä meillä suomalaisilla on, kun aina pitää löytää syyllinen?!
Kun on itsellä paha olla, niin se kaadetaan muiden niskaan. Ei kaikki "me suomalaiset" tuota harrasta.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Onneksi et saanut lapsia. Lapsettomathan ovat maailman parhaita lastenkasvattajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut teinillesi miten pahalta moitteet tuntuvat? Teini-ikäisellekin kannattaa opettaa empatiaa. Mun tyttäret teini-iässä kyllä sanoivat kaikenlaista kiukustuessaan ja etenkin, kun rajoitimme heidän tekemisiään. Lepyttyään osasivat kyllä pyytää anteeksi. Älä hyväksy huonoa käytöstä ja vaadi anteeksi pyytämistä. Tunnekuohun haihduttua käy vakava keskustelu tästä tilanteesta teinisi kanssa. Hänen pitää kohdata omat ikävät tekonsa ja siedettävä ikävät tunteet, mitkä siitä seuraavat. Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito.
Näillä ei ole sellaisia tyypillisiä tunnekuohuja. Eivät paisko ovia tai huuda tms. Se on vähän kuin sellaista parisuhteessa olevaa nalkutusta. En osaa paremmin kuvailla. Nuorimmainen, joka on 15v, näyttää sen inhon selkeiten. Isommat ei ihan niin selvästi, mutta selvästi siltikin.
Mä huomaan, että teini on usein niin kuin minä pahimmillani🥶 Mun käytösmallit kärjistettynä.
Luin jostain, ertä jos 30% kommunikaatiosta lasten ja nuorten kanssa menee sutjakasti, se on jo hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla oli kyllä aivan järkyttävät toistuvat uhmaiät aina 6-vuotiaiksi saakka, mutta nyt teineinä ovat hauskoja ja lempeitä jopa äitiään eli minua kohtaan. Ehkä kapinoivat kapinansa loppuun jo nuorella iällä?
Mulla taas 14-v tyttärellä ei ollut mitään uhmaikää, ei edes mustasukkaisuutta, kun pikkuveli syntyi. Nyt on ihan jäätävä murrosikä päällä ollut 1,5v. Uhma- ja teini-ikä kerralla kai😃
Riidellä voi rikkovasta tai rakentavasti. Ne rakentavan riitelyn tavat on hyvä opetella lapsena. Elämässä ei voi välttyä kaikilta konflikteista ja lasten kasvatuksessa ne erityisesti on väistämättömiä. Se miten niihin konflikteihin reagoidaan ja miten ne ratkaistaan on pitkälti oppimisen tulosta. Joku saa sen opin kotoa toinen joutuu opettelemaan sitä rakentavaa riitelyä aikuisena. Ja vaikka oppeja olisi tullut kotoakin on vuorovaikutustaitoja kehittyminen elämänmittainen prosessi. Aina tulee uusi haasteita kun edellisestä on selvitty.