Tyypillinen tarina nainen laihdutti pätkä paastolla 20 kiloa ja kaikki tulivat takaisin!

Oikein hyvä artikkeli!

No tuleehan ne kilot takaisin, kun syö liikaa. Pitäis tajuta, että energiankulutus on vähäisempää laihduttuaan.

Itse olen ollut n 10 vuotta normaalipainossa painettuani lähemmäs 100 naisena. Ja avainsanat siihen on olleet ruokarytmi, itsekuri, ravintotiheä ruoka, herkkuja hallitusti, suunnitelmallisuus ja annoskoko. 

Kyllä tuossa oli vähän useampi dieetti ollut kokeilussa kuin pelkkä paasto. Se on juuri se ongelma. Jos ei ymmärrä painonhallinnan (ei siis laihdutuksen) biologiasta mitään, lähtee mukaan kaikkeen hömppään mitä netti tarjoaa. Elimistö menee sekaisin kuin seinäkello.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut n 10 vuotta normaalipainossa painettuani lähemmäs 100 naisena. Ja avainsanat siihen on olleet ruokarytmi, itsekuri, ravintotiheä ruoka, herkkuja hallitusti, suunnitelmallisuus ja annoskoko. 

Oho! Paljonko painoit miehenä?

Ei tarvii klikata juttua. Olen elämäni aikana laihduttanut kaksi kertaa 25kg plus monet muut pienemmät laihtumiset. Kun en vaan saa pidettyä säännöllistä ja terveellistä ruokavaliota niin eihän se onnistu. Saatan vuodenkin syödä fiksusti mutta aina palaan vanhoihin tapoihin.

Liikkumisessa sama homma. Kuntoilu menee yleensä liialliseksi ja sitten innostus lopahtaa. Ikinä en ole saanut sitä hyvää oloa liikunnasta vaikka olen harrastellut kaikenlaista. On ollut personal traineria ja vaikka mitä valmennusta.

Lapsesta asti olen viihtynyt kotona kirjojen, käsitöiden, television äärellä. Tykkään suklaasta, karkeista, roskaruuasta.. Syöminen on ongelma. Jos ei ole herkkuja niin voin vedellä vaikka leipää syömishimoon. Nuorempana on ollut syömättömyyttä, bulimiaa, pelkkää ahmisista. Aloitin laihduttamisen 15-vuotiaan vaikka en edes ollut lihava. Kasvoin katsellen kun äiti ramppasi Painonvartijoissa, aloitti dieetit aina maanantaisin, söi kaalisoppaa, punnitsi itseään. Nyt olen 40-vuotias ja olen niin väsynyt tähän että en oikeastaan jaksa enää välittää. Syön mitä syön ja liikun sen mitä liikun. Onneksi on fyysinen, liikkuvainen työ. Työmatkojen pyöräily ei ongelma jota tulee reilut 12km päivässä. Tykkään hyötyliikunnasta mutta eihän se riitä. Kävelylenkille voin lähteä jos sillä on jokin syy, päämäärä. Se että lähtisin vaan lenkille niin hitto että on taistelua. Sairastahan tää tälläinen on ja ihan hirveän kuluttavaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti.