Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että ette vaan enää kiinnostu kenestäkään?

En edes tapaa ketään missään, ei kiinnosta enää ihmisten seura.

Itse olen vaan tyytyväinen, kun en ole ihastunut kehenkään. En halua parisuhdetta missään tapauksessa, haluan olla vapaa ja tulla ja mennä oman mieleni mukaan. En halua käyttää aikaa parisuhteeseen, on niin paljon mielenkiintoisempia menoja elämä jo täynnä. Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että olen aseksuaali.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui kaikki kiinostus kaikkeen, kun naapuriin muutti lapsiperhe, joiden kersojen mekastusta, rääkymistä, kirkumista jne. olen joutunut kuuntelemaan. Kiitos ei tuollaista minulle.

Olit ärs Yttävä ja rum A kaK ara.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaan tyytyväinen, kun en ole ihastunut kehenkään. En halua parisuhdetta missään tapauksessa, haluan olla vapaa ja tulla ja mennä oman mieleni mukaan. En halua käyttää aikaa parisuhteeseen, on niin paljon mielenkiintoisempia menoja elämä jo täynnä. Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että olen aseksuaali.

🤣

Näin menee itselläni, ja hyvä niin. Parisuhde on kuitenkin vain väliaikainen olotila ennen eroa, niin miksi sellaiseen kovasti käyttäisi vaivaa ja energiaa?

Ihastun kaikkiin, mutta en tee asialle mitään. En osaa kuvitella itseäni enää asumassa kenenkään kanssa yhdessä. Ehkä yhdessä voisin olla, mutta asua saman katon alla, nukkua samassa sängyssä? Kuulostaa sci-filtä. Yksinoloon tottuu. Nyt ajatus jonkun näkemisestä mahdollisesti joka päiväkin tuntuu vieraalta ja oudolta. Olenko itsekäs? Varmaankin.

Olen kiinnostunut tasan yhdestä ihmisestä eikä mieleen mahdu muita vaihtoehtoja. Ei, vaikka kiinnostus olisi yksipuolista.

sinkku n

Vierailija kirjoitti:

Ihastun kaikkiin, mutta en tee asialle mitään. En osaa kuvitella itseäni enää asumassa kenenkään kanssa yhdessä. Ehkä yhdessä voisin olla, mutta asua saman katon alla, nukkua samassa sängyssä? Kuulostaa sci-filtä. Yksinoloon tottuu. Nyt ajatus jonkun näkemisestä mahdollisesti joka päiväkin tuntuu vieraalta ja oudolta. Olenko itsekäs? Varmaankin.

No onhan se nyt aika häiriintynyttä nukkua siittävän koiraan vieressä joka yö. Luonnollista emolle nukkua poikastensa vieressä muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Ihastun mieheen ehkä noin kerran viidessä vuodessa. En haluaisi seurustella vain sen takia että on joku vaan kokea aidon rakkauden. Toisaalta olen miettinyt ettei sellaista välttämättä tule vastaan ja olisin ehkä tulevina vuosina valmis menemään yhteen jonkun ihan ok tyypin kanssa. Hyvin harvoin tosiaan kiinnostun kenestäkään. Ulkonäkö kieltämättä on se mikä herättää kiinnostuksen mutta myös käytöstapojen pitää olla hyvät ja pitäisi olla edes jotain yhteistä.

N27

Noinko nuoret jo kutsuvat itseään ikisinkuiksi?

t. Mummo

Ennen olin aina ihastunut johonkuhun, yleensä väärään ja väärät taas minuun. Jälkimmäinen alkoi hiipua jo 30 täytettyäni, edellinen loppui vaihdevuosiin aika tasan 50 v. Nyt 58 v eivät sytytä edes fiktiiviset hahmot, joihin aiemmin onnistuin kehittämään riippuvuuksia

No osuit naulan kantaan! Olen tätä paljon miettinyt. Olen ollut nyt 11-v sinkku ja 2,5-v on viimeisestä kontaktista mieheen. Joo. Pitkä aika! 

 

Olen jotenkin alkanut ajatella, että parempi yksin kuin että vielä satutetaan. Minulla ei ole mielessä se vaihtoehto, että löytäisin tasapainoisen ja lohdullinen parisuhteen. Avioliitto olikin jotain horroria, mies muuttui. Vaikka oli rakkaudesta alkanut. 

 

En kelpaa kenellekään sinkkumarkkinoilla, omat standardini ovat tähtitieteelliset ja jäljille jääville en vaan sitten ole tarpeeksi kiinnostava. Ei tule mätchejä Tinderissä, kuin vain ei-kiinnostavilta. Liian lyhyiltä, kaljuilta jne.

Kaipaan paljonkin fyysistä läheisyyttä. Henkistä läheisyyttä en enää edes osaa kaivata, kun olen oppinut selviytymään kaikesta yksin. Eksä ei hoida lapsiamme ollenkaan. Uuden naisensa lasta hoitaa. Olen siis monitaituri monessa! 

Ehkä sen rakkauden pitää olla minun kohdallani niin voimallista, etten deletoi sitä. Mutta ei tunnu olevan tämän aikakauden asia rakastaa toista rikkinäisyydestä huolimatta. Aina on oma nautinto ensisijassa. Hyi olkoon polyt, yhden yön hurjastelijat ja satunnais sekstailijat. Minä tarvitsen kiintymystä, että voin nauttia seksistä. Ehkä sekin on yksi minun haavani.

Olisi kiva kuulla mitä ajatuksistani ajatellaan! 

Keski-ikänen ikisinkku täällä. Erään kommentoijan lisäksi myös minä aloin epäillä itseäni aseksuaaliksi kun ei vaan kukaan kiinnostanut.

No, pari kuukautta sitten tapahtui ihme, 10 vuoden sinkkuelämän jälkeen tapasin yhdessä sinkkutapahtumassa miehen.

Olemme nyt tapailleet, ja olen nauttinut ensihuumasta. Kesäromanssi, mikäpä siinä. Nyt arjen koittaessa alan kuitenkin huomaamaan, että onko minusta sittenkään tähän. 'Osaan' tämän ikisinkkuilun paremmin kuin ihmissuhteet. Vai harrastanko vain itsesabotointia.