Rahan keräys lahjoihin työpaikalla, miten teillä toimitaan?

Isossa firmassa työnantaja muistaa esim. 50- ja 60-vuotissynttärit, mutta muihin joku kerää. Esim.omalle esimiehelle hänen täyttäessään pyöreitä tai työkaverille perheenlisäyksen johdosta. Osallistuminen vapaaehtoista ja yleensä voi summan päättää. Ja onhan se jännä, että sen tietää, jos yhtään työkavereita tuntee, keneltä ei heru senttiäkään, vaikka on ensimmäisenä lahjaa ehdottamassa. Näitä pihistelijöitä riittää aina isommassa porukassa, vaikka olisivat kuinka hyvätuloisia.

Aloitin työurani 1983. Kun eka keräys tuli sanoin etten osallistu. Sittemmin, kun olen säästyneet (ja vähän muitakin) varat sijoittanut, olen voinut osallistua eläkkeelle jäätyäni moniin hyviin asioihin paljon enemmän kuin mitä kymppini aikoinaan ois auttanut.

Meillä ei ikinä ei koskaan ollut tuollaista systeemiä, tervetuloa siivousalalle jossa työntekijän arvostus pyöreä 0, esihenkilöt ostaa sit toinen toisilleen lahjoja ja kaikenmaailman kakkukahveja kun me työn tekijät juostaan kentällä toisten syödessä koko päivän kakkua, keksiä, pullaa

En asu enkä työskentele Suomessa mutta omalla työpaikallani työnantaja muistaa syntymäpvät kukalla ( esim 50 vee ja lahjaraha päälle ) ja työntekijät muistavat toisiaan lahjalla: 

 kerätään raha keskenään ja ostetaan esim lahjakortti 💐🎁

 kakkukahvit on siis tooodella usein 🤭

Meillä toimistossa Turussa piti viedä kermakakku omana nimipäivänään ja työkaverit ostivat kukkapuskan. Pienestä palkasta oli aika kovaa ostaa mitään kakkuja ja kerran tein itse elämäni ekan täytekakun. Oli liian kuiva, kun näytti ettei kypsy ollenkaan. Työkaverit kiitoksen sijaan sanoivat, että älä tee enää itse kakkua. Olen sen jälkeen tehnyt kymmeniä kakkuja ja kaikki onnistuneet hyvin. Rahan keräyksiä synttäri- ym. päivän johdosta usein. Kyllä sain itsekin muutaman kerran lahjan.

Luojan kiitos nykyisessä työpaikassa tämä ei ole käytäntö. Edellisessä työpaikassa joku oli jatkuvasti käsi ojossa. Kunnes ilmoitin että multa ei tule enää latin latia. Mulla asuntovelkaisena pienituloisena ei yksinkertaisesti ole varaa laittaa jatkuvasti kymppejä savuna ilmaan. Etenkin kun tiukimpina aikoina omaan elämiseen jäi alle 150e/kk. Mun esimerkistä muutama muukin rohkaistui ja sanoi saman. Pari kiitteli myöhemmin, sanoivat etteivät olisi uskaltaneet ilman esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Isossa firmassa työnantaja muistaa esim. 50- ja 60-vuotissynttärit, mutta muihin joku kerää. Esim.omalle esimiehelle hänen täyttäessään pyöreitä tai työkaverille perheenlisäyksen johdosta. Osallistuminen vapaaehtoista ja yleensä voi summan päättää. Ja onhan se jännä, että sen tietää, jos yhtään työkavereita tuntee, keneltä ei heru senttiäkään, vaikka on ensimmäisenä lahjaa ehdottamassa. Näitä pihistelijöitä riittää aina isommassa porukassa, vaikka olisivat kuinka hyvätuloisia.

Itseltä meni täysin maku yhteen isompaan pomoon joka oli vieläpä reilun ja mukavan maineessa. Hemmolta kysyttiin haluaako osallistua XX lahjakeräykseen. Kysyjä jopa odotti isompaa summaa, kyseessä kovatuloinen pomo. Tyyppi oli "tietenkin" osallistumassa, ilman muuta. Laittoi käden taskuun ja veti sen ulos kuin sisällä olisi enemmänkin rahaa. Käsi rahakuoreen, vähän kuoressa olevien rahojen sekoittelua ja käsi ulos. Mairea hymy naamalla toivotti kerääjälle anteliaita kohtaamisia tms. Korostan, yhtään senttiä ei mennyt lahjoitukseen. Kerääjä ei huomannut mitään mutta minä ja pari muuta katottiin sivummalta ja kuultiin sekä nähtiin kaikki. Oli vähän haastavaa olla palavereissa kyseisen henkilön kanssa myöhemmin. Uskottavuus karisi.