Tuleva kesäloma ahdistaa yksinäisyyden takia

Tiedän tunteen vaikkakin nyt näitä totaaliyksinäisiä jaksoja on pätkätöiden myötä ihan ympäri vuoden eikä vain kesälomalla.

Ja kun en halua viettää elämääni ihan vain kotona (ja töissä silloin kun töitä on) niin pakkohan se vaan on mennä yksin ja tehdä kaikenlaista vaikka onhan se etenkin pidemmän päälle todella ankeaa olla aina vaan yksin meni sitten minne vaan.

Toisaalta siihen kyllä tottuukin ja varsinkin kunhan yrittää olla ajattelematta oikeastaan mitään ja vaan lähtee / tekee sellaisella tietyllä automodella kuin robotti. Ei siinä kyllä tietty sitten niin hirveästi mitään elämyksiäkään koe eikä tavallaan saa oikein mistään mitään irti, mutta eipähän ole vain neljän seinän sisällä.

Joku toinen varmasti nauttii täysin siemauksin yksin olemisesta, mutta mulle tämä on ihan tuskaa eikä sovi ainakaan tässä mittakaavassa ollenkaan.

Mulla tämä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemus on olemassa elämässä koko ajan, mutta korostuu erityisesti pidemmillä lomilla. Ap

Oltiin muutama vuosi sitten pojan 15v kanssa pohjois Italiassa pakettimatkalla. Samassa hotellissa oli yksin matkustava n. 35 nainen, vaikutti vähän orvolta ja yksinäiseltä. Satuttiin samaan aikaan hotellin terassille ja mulla oli mukana joku aikakauslehti siinä, tyyliin kodin kuvalehti. No selailin sitä siinä ja yritin vähän jutella ja kysyin haluuko sen lehden, kun olen jo sen lukenut. No, ei halunnut ja muutenkin oli tosi hapan. Ehkä jos lähtee ihmistenilmoille, niin se omakin asenne voi ratkaista paljon, en tiedä. Tietty jotkut haluaa tosiaan matkustaa yksin ja olla rauhassa. Se on ok. Itse olin silloin 45v, joten kyllä varmaan jotain juttua olisi voinut siinä vääntää, ihan muuten vaan.

Pakotettu yksinäisyys ei varmasti ole kivaa. Silloin voi olla mukavaa, jos se on vastapainoa esim ihmissuhdetyölle. Tietysti myös se miten asuu voi vaikuttaa yksinäisyyteen. Kerrostalossa ei ole paljon tekemistä omakotitaloon verrattuna. Kasvimaapalsta sopii osalle. Siellä näkee muita ja voi puuhastella kaiket päivät ulkona. Jokin kesäkurssi voisi toimia myös. Löytyy erilaisia kursseja avoimesta yliopistosta, tanssileirejä jne Sinkkujen juhannukseen voi ilmoittautua mukaan.

Yksin reissaaminen on hyvä tapa nähdä maailmaa. Ja vaikka et lähtisi mihinkään, on silti loma ja tee sinulle tärkeitä asioita omassa rauhassa. Asennoitumiskysymys.

Mä koin aikoinaan hirveää stressiä kesälomista.  Koko suku oletti ympäri Suomen,  että tietenkin tulen lomalla käymään.  Joskus samanakin päivänä join kolmet pullakahvit ja lopulta oli niin huono olo,  että teki mieli oksentaa.  Kun sain esikoiseni,  päätin viettää lomani kotona.  Lasten kanssa kävin missä kävin,  mutta muuten nautittiin vain kotiympyröistä.  Lapset ovat nyt aikuisia ja muuttaneet omilleen,  mutta edelleen nautin lomista kotona.  Varsinkin siitä,  että ei tarvitse tavata ketään.  Töissä saan sosiaalisuudesta ihan tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. Loma tulossa (n. 1kk) eikä ketään, kenen kanssa viettäisi aikaa. Kaikilla tutuilla ja työkavereilla myös perheet, puolisot, lapset, sun muut.

Toisaalta sitä on miettinyt, että sitä jatkaa vaan eteenpäin niin kauan, kun jaksaa. Sitten kun ei enää jaksa...no silloin sillä ei ole enää väliä. Tuskin se elämä yhtään paremmaksi enää muuttuu.

En ole facebookissa, mutta olen jostain lukenut, että siellä on ryhmiä esim. sellaisille, jotka etsivät matkaseuraa tai seuraa ylipäätään. Olisikohan sellainen jonkinlainen mahdollisuus tutustumiseen. 

Kiva idea! 

Itse olin tulossa ehdottamaan jotain kesäkurssia.

Ota myös selvää, järjestetäänkö sun lähialueella, tai mihin pystytkään liikkumaan, erilaisia talkoita, joihin voisit osallistua. Voi olla jotain niittyjen niittoa, kitkentätalkoita, vieraslajien torjuntaa, roskien keruuta... yms. 

Liity harrastusporukkaan.Esim melontakurssit ja sitten melontaretkille mukaan.

Minulla oli sama tunne vuosia sitten mutta nykyään osaan nauttia yksinäisyydestä. Ajattelen että minulla on mahdollisuus lähteä käymään jossain jos haluan tai sitten voin olla ihan vaan kotona. En ole matkustelevaa tyyppiä mutta käyn lähiseuduilla. Tänä kesänä olen ajatellut yrittää lähteä käymään yksin festareilla. Aiempina vuosina olen käynyt siellä työkaverini kanssa mutta häntä ei kiinnosta enää.

Fb varmaan porukkaa tuohon tarpeeseen, reissu kavereita löytyy myös. Pistä hakua ystävä reissuun tms. Reissu seuraa miehiä ja naisia moni etsii ystävää/ kaveria. Yksin reissaavia on paljon. Mikä sinua kiinnostaa? Turhaa haaskata aikaa rohkeasti katselee maisemia.

Minäkin kannatan matkailua. Lähdin itse yksin akvarellimaalausmatkalle. Porukka ryhmäytyi heti lentokentällä, kun huomasi varusteista, ketkä ovat tulossa samalle reissulle.

Onko sinulla vanhemmat tai sisaruksia joiden kanssa viettää kesälomaa?

Tai oman kiinnostuksen mukaan osallistu vapaaehtoistyöhön. Tai lähde joogaretriittiin. Tai opastetulle matkalle, esim OK lomilla on näitä. Suomessakin on vaellusleirejä Lapissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Tällä ikää masentaa, kun en saanut nuorena sitä nättiä ja söpöä naista. 

Missään en oikein edes törmää sinkkunaisiin.

Olisi kiva käydä söpön naisen kanssa lenkillä, pyöräilemässä, jossain satunnaisella keikalla jne.

Noissa masentaa käydä yksin, kun siellä on muita pariskuntia joka näyttävät onnelliselta.

Olen torjunut olotilaani punttisalilla ja olenkin treenannut itselleni leveät hartiat. 

Tällä ikää vain ikäisilläni kavereilla jne on omat perheensä ja omat elämänsä. Jos tapaamme kerran vuodessa, niin sekin vaatii kalentereiden yhteensovittamista.

Tietenkin liikunnallisena ja lihaksikkaana körmynä sporttinen nainen viehättäisi...

M38

Oon liikunnallinen ja hoikka (entinen? syömishäiriönen). On kasa mielenterveysongelmia ja väkivaltaisia exiä mutta jos tuossa on sun vaatimukset, niin voin tulla? Ne sentään täytän.

Ainiin, alan myös olemaan epätoivoinen tän yksinäisyyden kanssa.

N36

Minä olen nykyisin perheellinen, mutta yksi asia kaduttaa ajassa, jolloin elin yksin:

Minä jätin menemättä moniin kiinnostaneisiin tapahtumiin ja paikkoihin, koska en yksin uskaltanut mennä. Väliin jäi monta näyttelyä, kesätapahtumaa, teatteriesitystä ja konserttia. Ajattelin, että en kehtaa mennä yksin, kun muilla on seuraa. Usein jätin ravintolassa syömisenkin väliin, kun oli vaikea mennä yksin ruokailemaan pariskuntien ja perheiden keskelle. En matkustanut yksin vieraisiin paikkoihin, vaan pysyttelin tutussa ja turvallisessa.

Kaduttaa, miten tuolloin jätin monta ainutlaatuista tilaisuutta väliin vain, koska pelkäsin yksinoloa. Jos nyt eläisin tuon ajan uudelleen, kävisin kaikissa kiinnostavissa tapahtumissa ja paikoissa. Enää en voi, kun olen vaikeasti sairas. Nauttikaa yksin elävätkin omista päivistänne, nuo ainutlaatuiset päivät eivät koskaan palaa.<3

Ite oon varmaan melkeen koko kesän töissä (aloitin uudessa superstressaavassa työssä) ja ei oo aikaa nauttia kesästä edes yksin kun työpäivät matkoineen venyy 12-15 tuntisiksi joka päivä 😓 Mutta siis yksinkin voi tehdä vaikka mitä kivaa! Mua ei oo varmaan koskaan harmittanut et tulipa käytyä konsertissa/kahvilla/lenkillä tms yksin kun pääasia on että lähtee! 👍 Jos joskus saa seuraa niin se on vain plussaa 🙂

N32

Mulla on sama edessä. Aion käydä Tinder-treffeillä, varata ratsastusleirin yhdelle viikolla, jollain viikolla varaan ainakin kasvohoidon, hieronnan ja kynsihoidon. Sitten testaan jotain uutta kahvilaa. Jatkan kesäopintoja avoimessa yliopistosta. Ajattelin myös käydä kirppareilla + kaupunkikävelyillä latten kanssa. Käyn näkemässä vanhempia ja sukulaisia. Jonkun lukulistan ajattelin myös väsätä ja varata kirjoja kirjastosta. Tottakai sitten rannalla makuuta, urheilua, ruoan valmistusta pitkän kaavan mukaan. Viiiiniäkin... Jos sadesäätä tulee niin leffamaratooni.

Musta tuntuu etten edes ehdi nähdä ystäviä, kun olen suunnitellut niin paljon kaikkea! Koko kevään laittanut palkasta sivuun, etenkin tuota hyvinvointiviikkoa varten ja kauneushoitoja! :)

Kurjaa, mutta onneksi ap:lla sentäs loma. Työttömällä ei ole lomaa.

Toivon että löydät seuraa.

Pystytkö kääntämään yksinäisyyttä "omaksi iloksesi"? En nyt keksinyt millä sanalla kuvaisin. Nauti kauniista kesäpäivistä pyöräillen, eväät mukana. Tiedän mitä koet kun olen yksinäinen vaikka minulla on lapsi (yh). Surullisinta on että myös lapseni on yksinäinen. Olemme aina kahdestaan. Surullisinta on kun lapsi itkee kun kavereita ei ole ja pelkään lomia-varsinkin kesälomaa kun liiankin pitkä. Kyse ei ole etten rakasta lastani/en halua viettää aikaa hänen kanssaan vaan kyllä soisin lapselleni kavereita. Itse en kaipaa muita ihmisiä ympärilleni kuin lapseni. Toivon sinulle ap lämmintä, tapahtumarikasta kesää🌼🌻

Tuollaisilla viikon valmismatkoilla (esim joku patikkamatka ulkomailla) on ollut niitä yksinmatkustavia mukana. Kun se viikko ollaan kuitenkin retkikohteissa yhdessä, niin ei niillä ole kukaan ihan yksin jäänyt. Tuollaisilla matkoilla ne kaksistaankin matkaan lähteneet hakeutuvat niiden muiden seuraan. Kahdella tällaisella matkalle olen ollut eikä ketään ole jätetty yksin, kun ei jättäydy yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, mutta onneksi ap:lla sentäs loma. Työttömällä ei ole lomaa.

Toivon että löydät seuraa.

Työttömällähän on aina loma? Eri asia sitten onko asiat hoidettu niin että on varaakin jotain tehdä.