Tuleva kesäloma ahdistaa yksinäisyyden takia
Kaikki muut tuntuvat intoilevan kesästä ja tulevista lomista, itse olen hirveän ahdistunut ja surullinen. Jälleen yksi kesäloma jolloin yksinäisyys puristaa. Olen lapseton sinkku, ystävät katoavat puolisoiden ja perheiden kanssa omille reissuilleen, ei ole oikein ketään kenen kanssa suunnitella jotain kivaa. Yksin oleminen ja tekeminen ei ole yleisesti ottaen ongelma, mutta kun tämä on aina tätä, jokaiset juhlapyhät ja pidemmät loma-ajat tunnen olevani kaikesta ulkopuolinen ihan kuin en oikein kuuluisi mihinkään. Tuntuu tosi pahalta.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minulla lomia eikä vapaapäiviä
Miten tämä liittyy aloittajan tilanteeseen?
Liittyy varmaan siten, että on tärkeää nähdä omassa tilanteessa myös ne valoisat puolet, eikä vain se, mikä puuttuu.
Tottakai, mutta pitkät loma-ajat ihan oikeasti ei ole kaikille mikään nautinto. Itse muistan kun tietyssä elämäntilanteessa olisin mielelläni antanut lomani jollekin muulle ja ollut kesän töissä.
Minulla on puoliso ja lapsia, ja meillä on yksi lomamatka kesällä.
Muuten en sitten tee mitään muuta, kuin ole perheen kanssa. Kenelläkään ei ole aikaa, ja kukaan ei ehdi nähdä edes sitä yhtä tuntia. Lomat menee limittäin tai eri aikaan muiden kanssa. "Kaikilla" on mökit jonne mennä ja joihin ei meidän viisihenkistä perhettä koskaan kutsuta. Mies tekee autokatosta koko kesän, joten minun vastuulla on lapset, koti, koira ja kotityöt.
Haluaisin tehdä aikuisten juttuja, mennä vaikka kuuntelemaan musiikkia, tai mennä sisävesiristeilylle, tai terassille jopa. Mutta ei. Yksin olen tehnyt kaikkia juttuja jo vuosia, ja viime vuonna siihen tuli stoppi. En vain jaksa olla yksin kaikkialla, tai ainoana aikuisena lasten kanssa ilman yhtään juttuseuraa muista kuin omista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ryhmämatkaa, kiertomatkalle jossa matkanjohtaja on helppo osallistua yksinkin.Ja seuraahan on koko ajan.Esim.Olympia matkatoimisto tai AlbatrossbTravel järjestää sellaisia ja vielä näytti olevan kesälle jonkin verran paikkoja jäljellä.Rohkeasti vaan reissuun, elä jää kotiin yksin.
Mä olen paininut saman yksinäisyyden kanssa jo vuosia. Ja nytkin, kun on hienot ilmat, olisi kiva käydä vaikka terassioluella. En ole vuosiin käynyt, kun en yksin viitsi. Mutta tosiaan, nyt tilasin itselleni tollasen pidemmän ryhmämatkan. Aika menee hukkaan, jos vain kotona istuu. Päätin, että alan harrastaa matkailua, on ainakin jotain mitä odottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minulla lomia eikä vapaapäiviä
Miten tämä liittyy aloittajan tilanteeseen?
Liittyy varmaan siten, että on tärkeää nähdä omassa tilanteessa myös ne valoisat puolet, eikä vain se, mikä puuttuu.
Tottakai, mutta pitkät loma-ajat ihan oikeasti ei ole kaikille mikään nautinto. Itse muistan kun tietyssä elämäntilanteessa olisin mielelläni antanut lomani jollekin muulle ja ollut kesän töissä.
Mulla on ollut ihan sama tilanne. Samasta syystä hakeuduin töihin myös isompina juhlapyhinä, kuten juhannuksena. Mitä niillä yksin tekee, mieluummin tienaa.
No se nyt ei sinänsä auta yksinäisyyteen, mutta yksin reissaaminenhan on ihan parasta. Naisena ehkä vähän riski. Mutta saa tehdä ja mennä just sinne minne haluaa. Tutkii ja hutkii eri paikkoja ja ihmeitä, valokuvaa, ostelee ja syö. Käy vaikka hieronnoissa tai kylpylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovi tapaamisia sinne lomalle. Ota yhteyttä ihmisiin joita et niin usein näe. Serkut, entiset opiskelukaverit/työkaverit jne?
Näin yritän tehdäkin, mutta kun tosiaan suurimmalla osalla on lomilla ne omat menonsa puolison ja perheiden kanssa tai sitten hirveällä vaivalla yritetään kalenterista löytää joku hetki mihin väliin minä voisin mahtua, ehkä. Ap
Tämä! Eikä sekään oikein ole mieltä ylentävää olla aina se, joka ehdottaa näkemistä ja saa sitten vastauksen "katellaan" tai sellainen puolilupauksen että voisihan sitä nähdäkin jos vaan ei samaan aikaan ole sitä tai tätä.
Sitten sitä näkemistä pahimmassa tapauksessa vielä odottaa vähän kuin löysässä hirressä, että ei oikein uskalla innostuakaan koska kokemuksesta tietää kuinka lyhyelläkin varoitusajalla voi tulla se "sori, tuli muuta"-viesti mutta sitten ei itse viitsi kuitenkaan suunnitella mitään muutakaan, koska on se alustavasti sovittu meno. Ja sitten sitä nököttääkin jumittamassa kotona kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Hae kesätöihin? Tai jonnekin vapaaehtoistöihin? Varmaan tapahtumat kaipaa vapaaehtoisia järjestäjiksi jne.
Mä olin sinkkuna noilla pakettimatkoilla. En koskaan saanut ystävää, mutta tuttavia sain ja hauskaa oli.
Kokeile sellaista. Maksaahan ne, mutta saat paljon uusia kokemuksian
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovi tapaamisia sinne lomalle. Ota yhteyttä ihmisiin joita et niin usein näe. Serkut, entiset opiskelukaverit/työkaverit jne?
Näin yritän tehdäkin, mutta kun tosiaan suurimmalla osalla on lomilla ne omat menonsa puolison ja perheiden kanssa tai sitten hirveällä vaivalla yritetään kalenterista löytää joku hetki mihin väliin minä voisin mahtua, ehkä. Ap
Tämä! Eikä sekään oikein ole mieltä ylentävää olla aina se, joka ehdottaa näkemistä ja saa sitten vastauksen "katellaan" tai sellainen puolilupauksen että voisihan sitä nähdäkin jos vaan ei samaan aikaan ole sitä tai tätä.
Sitten sitä näkemistä pahimmassa tapauksessa vielä odottaa vähän kuin löysässä hirressä, että ei oikein uskalla innostuakaan koska kokemuksesta tietää kuinka lyhyelläki
Yhteisöllisyyttä ei ole enää. Ihmiset sulkeutuvat omiin perhe- ja parisuhdekupliinsa.
Sama minulla, alkoi ahdistamaan heti, kun nämä lämpimämmät säät alkoi. Taas yksinäinen kesä edessä, kuinkahan mones. Joka kesä mietin, että ensi kesänä en varmaan ole enää yksin. Toivon vaan, että kesä olisi nopeasti ohi ja tulisi syksy ja talvi. En tiedä, miksi tuo kesäaika tuntuu pahimmalta. Varmaan kun kaikki muut tuntuvat olevan iloisia tulevasta kesästä ja kertoilevat suunnitelmistaan, mitä kaikkea aikovat tehdä.
Minulla sama juttu. Tällä ikää masentaa, kun en saanut nuorena sitä nättiä ja söpöä naista.
Missään en oikein edes törmää sinkkunaisiin.
Olisi kiva käydä söpön naisen kanssa lenkillä, pyöräilemässä, jossain satunnaisella keikalla jne.
Noissa masentaa käydä yksin, kun siellä on muita pariskuntia joka näyttävät onnelliselta.
Olen torjunut olotilaani punttisalilla ja olenkin treenannut itselleni leveät hartiat.
Tällä ikää vain ikäisilläni kavereilla jne on omat perheensä ja omat elämänsä. Jos tapaamme kerran vuodessa, niin sekin vaatii kalentereiden yhteensovittamista.
Tietenkin liikunnallisena ja lihaksikkaana körmynä sporttinen nainen viehättäisi...
M38
Ryhmämatka kuten joku jo ehdottikin tai kuntoiluteemainen reissu ulkomailla valmiina pakettina. Reissu Suomessa kesäkaupungista toiseen esim junalla bussilla edullista majoituksia hyödyntäen.
Ja ehkä siellä matkalla en ripustasi itseäni siihen yksinäisen rooliin vaan reippaasti porukan mukaan ihan aamiaiselta lähtien. Aamiaista voisit syödä vaikka joka päivä eri porukassa ja näin tutustua muihin.
Itsellänikin oli vaihe n. 22-25 vuotiaana kun oli todella vähän ikäistä seuraa. Railakkaiden teini -ja opiskeluvuosien jälkeen tuntui tylsältä olla kotona vaikka parisuhteessa olinkin. Jotkut olivat tiiviisti parisuhteessa toiset tekivät jo lapsia. Se pikkulapsiaika on monessa perheessä vaihe, jolloin monet jää kotiin vaikka ystävän seura olisi mitä parasta piristysruisketta. Eli yritän tässä sanoa, että tuo yksinäisyys on vaihe elämässäsi. Ja se korjaantuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Tällä ikää masentaa, kun en saanut nuorena sitä nättiä ja söpöä naista.
Missään en oikein edes törmää sinkkunaisiin.
Olisi kiva käydä söpön naisen kanssa lenkillä, pyöräilemässä, jossain satunnaisella keikalla jne.
Noissa masentaa käydä yksin, kun siellä on muita pariskuntia joka näyttävät onnelliselta.
Olen torjunut olotilaani punttisalilla ja olenkin treenannut itselleni leveät hartiat.
Tällä ikää vain ikäisilläni kavereilla jne on omat perheensä ja omat elämänsä. Jos tapaamme kerran vuodessa, niin sekin vaatii kalentereiden yhteensovittamista.
Tietenkin liikunnallisena ja lihaksikkaana körmynä sporttinen nainen viehättäisi...
M38
Teille kummallekin: https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968 , https://tutvus.planet.ee/?leht=mees_otsib_naist , https://tutvus.planet.ee/?leht=naine_otsib_meest (ilmaisia!)
Niitä on sellaisia ryhmäpäivämatkoja myös myynnissä. Niihinkin voi mennä.
Minulla on kanssa yksinäinen kesäloma tulossa. Nautin autoilusta ja aion ajaa Haaparantaan ja liikkua siellä kylmin. Lähden myös sukulaisia tapaamaan. Olen kyllä tottunut liikkumaan yksin, siedättänyt itseni siihen. Saatan ihan hyvin istuskella kesäkahviloissa ja vierailla lähiseudun kesäkohteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan ryhmämatkaa, kiertomatkalle jossa matkanjohtaja on helppo osallistua yksinkin.Ja seuraahan on koko ajan.Esim.Olympia matkatoimisto tai AlbatrossbTravel järjestää sellaisia ja vielä näytti olevan kesälle jonkin verran paikkoja jäljellä.Rohkeasti vaan reissuun, elä jää kotiin yksin.
Mä olen paininut saman yksinäisyyden kanssa jo vuosia. Ja nytkin, kun on hienot ilmat, olisi kiva käydä vaikka terassioluella. En ole vuosiin käynyt, kun en yksin viitsi. Mutta tosiaan, nyt tilasin itselleni tollasen pidemmän ryhmämatkan. Aika menee hukkaan, jos vain kotona istuu. Päätin, että alan harrastaa matkailua, on ainakin jotain mitä odottaa!
Hienoa, tuli hyvä mieli ihan puolestasi.
Heh. Onhan se yksinäisyys varmaan riipivää, kun kuukauden ajan ei ole niitä tuttuja ympärillä.
Mulla tilanne on sama ympäri vuoden. En ole työelämässä, eikä ystäviä ole. Olen siis aina yksin.
Onhan tämä jonkinlaista epäelämää, mutta kaikkeen tottuu. Vai tottuuko? Eikö sellaiset ihmiset voi olla vaaraksi, joilla ei ole hyviä kokemuksia muista ja joilla ei ole mitään menetettävää?
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen parempaa kuin saa yksi mennä tai olla menemättä eikä tartte kenenkään kanssa sopia mitään eikä selitellä sinne tai tänne. Sosiaalisuus on aivan yliarvostettua.
Sinusta niin, ap tuntee toisin. Teillä molemmilla on oikeus omiin tunteisiinne. Yleensä kaltaistesi kommenttien kirjoittajat eivät ole edes yleensä yksin, vaan löytyy lapsia, puoliso ja ystäviä. Silloin oma aika onkin tosi mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Tällä ikää masentaa, kun en saanut nuorena sitä nättiä ja söpöä naista.
Missään en oikein edes törmää sinkkunaisiin.
Olisi kiva käydä söpön naisen kanssa lenkillä, pyöräilemässä, jossain satunnaisella keikalla jne.
Noissa masentaa käydä yksin, kun siellä on muita pariskuntia joka näyttävät onnelliselta.
Olen torjunut olotilaani punttisalilla ja olenkin treenannut itselleni leveät hartiat.
Tällä ikää vain ikäisilläni kavereilla jne on omat perheensä ja omat elämänsä. Jos tapaamme kerran vuodessa, niin sekin vaatii kalentereiden yhteensovittamista.
Tietenkin liikunnallisena ja lihaksikkaana körmynä sporttinen nainen viehättäisi...
M38
Teille kummallekin: https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968 , https://tutvus.planet.ee/?leht=mees_otsib_naist , 
ÄLKÄÄ klikatko näitä linkkejä!!!
Liittyy varmaan siten, että on tärkeää nähdä omassa tilanteessa myös ne valoisat puolet, eikä vain se, mikä puuttuu.