Viettääkö jotkut äitienpäivää vauvan kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vietettiin, en vienyt vauvaa hoitoonkaan. 

Vauva hoitoon? Sunnuntaina? 

MItähän siinä on ihmeteltävää? Hoito tarkoittaa tietenkin mummolaa, kummia tms. koska eihän vauva ole päivähoidon piirissä vielä. Tuliko niin kiire haaskalle, ettet ajatellut loppuun asti???

Äitienpäivä oli niin erityinen päivä, että vauvaa ei viety hoitoon. Onko vauva siis rutiinisti viikonloput jossain hoidossa? Oletko itse haaskalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vietettiin, en vienyt vauvaa hoitoonkaan. 

Vauva hoitoon? Sunnuntaina? 

MItähän siinä on ihmeteltävää? Hoito tarkoittaa tietenkin mummolaa, kummia tms. koska eihän vauva ole päivähoidon piirissä vielä. Tuliko niin kiire haaskalle, ettet ajatellut loppuun asti???

Äitienpäivä oli niin erityinen päivä, että vauvaa ei viety hoitoon. Onko vauva siis rutiinisti viikonloput jossain hoidossa? Oletko itse haaskalla?

Eihän siinä noin lue. Sinä olet vain vihaa täynnä. Oletko palstan kestohäirikkö tappi-incel??

Kyllä varmasti "jotkut" viettää äitienpäivää vauvan kanssa, jos heillä on vauva. Ilman sitä vauvaa he eivät olisi äitejä.

Mies on yllättänyt joka äitienpäivä 

Miks moni asialline aloitus saa alapeukkuja?

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen Äiti). Mieluummin hyvä, helppo, yhteinen arki kuin yhtenä päivänä ulos syömään.

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen Äiti). Mieluummin hyvä, helppo, yhteinen arki kuin

Tappi-incelin aamusatu...

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin vietettiin. Ollaan aina oltu äitienpäivänä mökillä ja mies on tehnyt ruuat, ensin yksin, nykyisin lasten kanssa. 

Aamulla on aina ollut just uunista otetut croisantit, jugurttia ja mansikoita. Päivällä on joko grillattua ruokaa tai sitten vaikka pippuripihvit tai jos on saatu kalaa, kuten viime vuonna paistettuja kuhafileitä, parsaa ja hollandaisekastiketta.

 

Kuka nää ruuat tuo kaupasta? Vai ostavatko salaa sinulta?

Äitienpäivä vietetään lasten kanssa tietenkin. Mies ja lapset tuo aamiaisen sänkyyn, kukkia ja lahjoja. Mies on ostanut yleensä jonkun kultakorun ja lapset tehneet jotain koulussa. Sitten illalla jonnekin hienoon ravintolaan syömään. Ihana hemmottelupäivä ja hyvä fiilis lapsista <3 ja miehestä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset aikuisia ja ei koskaan juhlittu. iha hömppä juhla

Minunkin lapseni ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Minullapa on ihana mies! Hän on ihan ensimmäisesta vauvasta alkaen järjestänyt minulle upean äitienpäivän. Olen saanut nukkua aamulla pidempään, saanut kukkia ja lahjoja, samppanja-aamiaisen, lounaan ravintolassa jne. Lapset olivat mukana valmisteluissa, kun kynnelle kykenivät. 

Yhä edelleen mieheni laittaa minulle joka äitienpäivä samppanja-aamiaisen ja myöhemmin päivällä vie minut aikuisten lastemme kanssa ravintolaan syömään.

Juu, en ole mieheni äiti, mutta yhtä kaikki minä nautin hänen antamastaan huomiosta ja vaivannäöstä äitienpäivänä(kin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin vietettiin. Ollaan aina oltu äitienpäivänä mökillä ja mies on tehnyt ruuat, ensin yksin, nykyisin lasten kanssa. 

Aamulla on aina ollut just uunista otetut croisantit, jugurttia ja mansikoita. Päivällä on joko grillattua ruokaa tai sitten vaikka pippuripihvit tai jos on saatu kalaa, kuten viime vuonna paistettuja kuhafileitä, parsaa ja hollandaisekastiketta.

 

Kuka nää ruuat tuo kaupasta? Vai ostavatko salaa sinulta?

En ole hän, mutta vastaan silti. Meillä on samankaltainen menu ja mies ostaa kaikki ainekset. Eipä ne kovin hyvin salassa pysy kun jääkaapissa odottavat päivää. Mutta tarviiko salassa ollakaan?

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen Äiti). Mieluummin hyvä, helppo, yhteinen arki kuin

Kiva sulle jos saat arjesta ilosi. 

Minulle sen sijaan kaikki tilaisuudet iloon, juhlaan ja arjesta poikkeavaan kivaan ovat tervetulleita. Teen ison työn äitinä ja odotan että sitä arvostetaan. Kokisin loukkaavana jos ensimmäisenä äitienpäivänä saisin vain valkovuokkoja.

Miksi Äitienpäivä on paljon enemmän esillä ja arvostetumpi kuin Isänpäivä? Äitienpäivää alettiin viettää jo 1919 kun taas isänpäivää vasta 1970

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen Äiti). Mieluummin hyvä, helppo, yhteinen arki kuin

Miehesi ei olisi isä, jos hänen lapsellaan ei olisi äitiä. Viettääkö mies isänpäivänsäkin omien vanhempiensa kanssa? Nämä ulkoistetut äitien/isänpäivä jaksaa aina ihmetyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen

Tuntuuko sinusta pahalta, kun osa naisista ei glorifioi omaa äitiyttään eikä kuvittele, että miehen tulee maksaa siitä uudestaan ja uudestaan? Äitienpäiväruikuttajat ovat äitien alinta kastia, joilla lapset ovat elämässä sivuosassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä p

Sinut tunnistaa niiiiin helposti, tappi-incel!

Aloitit aamun pituudestasi marisemalla ja nyt jatkat äitejä haukkumalla. Reppana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen

Miksi sinulla on noin heikko itsetunto? Saatko naapureilta, suvulta ja työkavereilta kukkia äitienpäivänä, jotta he kaikki osoittavat, miten paljon sinua arvostavat?

Äitienpäivänä lapset muistavat äitiä, ei koko kylä. Vai ajatteletko niin, että kaikki jalkojesi välissä käyneet on velvoitettu lähettämään kukkia, siis kaikki ne 38, joiden kanssa olet vehtaillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tietysti puoliso vie äidin syömään johonkin laadukkaaseen ravintolaan tai alkaa helvetinmoinen kiukuttelu.

Niin, ihan kamalaa kun kerran vuodessa mieheltäkin vaaditaan jotain. Ihan hui.

Mieheltä vaaditaan oman äitinsä onnittelemista. Nyt kun perheen omat lapset ovat vielä pieniä eivätkä tuo esim. päiväkodissa tai koulussa valmistettua korttia tai lahjaa, mies voi lapsen puolesta hommata kortin ja kukkia. Samalla lapsi oppii siihen, miten äitienpäivää vietetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tietysti puoliso vie äidin syömään johonkin laadukkaaseen ravintolaan tai alkaa helvetinmoinen kiukuttelu.

Niin, ihan kamalaa kun kerran vuodessa mieheltäkin vaaditaan jotain. Ihan hui.

Mieheltä vaaditaan oman äitinsä onnittelemista. Nyt kun perheen omat lapset ovat vielä pieniä eivätkä tuo esim. päiväkodissa tai koulussa valmistettua korttia tai lahjaa, mies voi lapsen puolesta hommata kortin ja kukkia. Samalla lapsi oppii siihen, miten äitienpäivää vietetään.

Kuka vaatii? Kyllä se miehen perhe on nyt etusijalla. Ei sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein miehelle ensimmäisestä äitienpäivästä alkaen selväksi, että äitienpäivänä(kään) en ole mieheni äiti, olen lasteni äiti. Siksi en odota mieheltä puolisona yhtään mitään erityistä, odotan, että hän yhdessä lapsen kanssa keksii, mikä olisi äidistä mukavaa. Ei siis kahvia sänkyyn ennen kuin se on lapsen mielestä hyvä idea, ei kakun leipomista (koska en kakkua syö) eikä mitään ravintolalounasta.

Joten ekana äitienpäivänä mies kävi tuplien kanssa aamupäivällä poimimassa valkovuokot (kyllä, tiedän, että lapset nukkui vaunuissa ja mies keräsi kukat takapihalta, mutta tässä tärkeintä on se ajatus!). Se riitti minulle erityiseksi asiaksi, en todellakaan oleta, että mies nostaa minut yhtenä päivänä kaiken yläpuolelle, koska halusin lapset (ja sitten imetin, valvoin, hoidin, vaihdoin vaippaa ja kuvittelin, että tästä pitää kyllä erityistä kiitosta saada, koska olen

Minä en vietä äitienpäivää oman äitini kanssa, joten miksi mies viettäisi isänpäivän omien vanhempiensa kanssa? En ole puolisoni äiti, joten miksi hänen pitäisi lahjoa minua kultakoruilla ja ravintolaillallisella juuri tänä tiettynä päivänä, kun hän voi hemmotella minua 364 muuna päivänä ja antaa äitienpäivän olla äidin ja lasten yhteinen juhla.

Oikeastaan äitienpäivänä minun tulisi juhlia puolisoani, antaa hänelle lahjoja ja kukkia, koska ilman miestä en olisi äiti. Sitäkö tarkoitat? On mieheni ansiota, että meillä on lapsia ja siitä toki ymmärrän häntä kaikkina päivinä kiittää.

Meillä mies väsäsi itse kortin.

Nykyisin päivä on meille ihan samanlainen sunnuntai kuin muutkin. Jos jaksan, vedän lipun salkoon ja ostan jonkin pakastealtaan valmiskakun iltapäiväkahville. Mies varmaan ostaa kukkia. Lapsi on monta viikkoa harjoitellut koululäksynä soittamaan ja laulamaan äitienpäivälaulua, semmoinen esitys sitten varmaan on tulossa.

Miehen äiti on kuollut, minun asuu 200 km päässä. Kaikki isoäidit ovat kuolleet. Ehkä lähetän omalle äidilleni kortin, vaikkei hän kovin hyvä äiti minulle nuoruusvuosina ollutkaan. Sovinnaistapa kuitenkin korttia vaatii.