Miksi lapsen kuolemaa kauhistellaan?
Ei kukaan ole taannut jokaiselle syntymässä, että ihminen elää 90-vuotiaaksi. Ei kukaan kuole " ennen aikojaan" eikä kenenkään " kuolema ole turha" . Miksi ollaan niin vieraannuttu normaaleista asioista? Ja miksi näistä tavallisista elämään kuuluvista asioista yritetään rakentaa jotain joukkohysteriaa?
Kommentit (29)
ennenkin surtiin. Ihmeen kylmää porukkaa täällä liikkuu :(
Isoäidiltäni kuoli 7 lasta, 5 vauvana, 1 teininä ja 1 aikuisena. Suru oli hänellä kova jokaisesta lapsesta :´(
Ei semmoiseen koskaan totu.
Vierailija:
jos se kuolinpäivä ei olisi tänään, niin lapsi ei kuolisi rekan alle. Vai mitä?
Tietenkin näin, mutta sanoinkin että silti voi hiukan perään katsoa, mutta ei ylihysteeriseksi ruveta.
ennen vain surtiin hiljaa omassa tuvassa.
Nykyään kun on mahdollisuus tälläiseen virtuaaliseen joukkokeskusteluun, niin surukin on " näkyvämpää" .
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että täällä on silloin tällöin hämmästyttävän kylmää porukkaa.
keskiaikana Suomessa lapsista kuoli jo vauva-aikana yli puolet. Oli siis todennäköisempää, että juuri syntynyt kuolisi kuin jäisi eloon. Onko se sinnsta luonnollinen asiantila joka pitäisi palauttaa?
Entä se luonnollinen tilanne, että vielä n. 100 v. sitten nuorten naisten yleisin kuolinsyy oli synnytyskomplikaatiot?
Eikö ole tosi luonnotonta synnyttää sairaalassa tms - eikö ennemmin pitäisi antaa niiden kuolla kupsahtaa, jotka nyt ei vaan sitä synnytystä kestä ilman koululääketieteen väliintuloa?
ja lopettaa ruikuttaminen kun se kaikki on niiiiiiiin luonnollista?
" Olen samaa mieltä, että ihmisen elinpäivät on jo ennalta määrätty" ...oikeestiko te ihmiset luulette, että joku tuolla meidän elämän päivät määrää???? Mä en usko tippaakaan - kuolema ku tulee, se on silloin menoa. Ei ole mitään jälleennäkemisiä. Ja sen takia oman lapsen kuolema niin hirveää onkin. Minä ainakin lähden täältä toivottavasti itse aiemmin kuin lapseni, se on se " oikea järjestys" .
on täysin luonnotonta että lapsi kuolee ennen vanhempiaan.
Minä en pelkää mitään muuta niin paljon kuin että omille lapsilleni sattuisi jotain.
En käsitä kuinka joku voi väittää tuollaista kuten esim ap.
on ennalta määrätty. Tai siis elämän pituus tai lyhyys. Vaikka verraten nyt tuohon 2,5v hukkumiseen. JOS piha olisi ollut aidattu, lapsi ei olisi EHKÄ hukkunut. Hänelle oli määrätty päivä, jolloin elämä täällä loppuu. Jos ei se olisi tapahtunut hukkumalla, niin jollakin muulla tavalla... Näin mä ainakin uskon sen enempää muiden mielipiteisiin kantaa ottamatta.
Surun jokainen käsittelee tavallaan, ja voisin uskoa että jos oma lapseni kuolisi, en siitä surusta yli pääsisi. Elämä jatkuu, totta kai, mutta suru, kaipuu, jne., ne pysyy...
kun kerran tiedät, ettei silloin kauhisteltu?
Kylläpäs vaan kauhisteltiin esim. 70-alussa vielä ainakin. Silloin vaan ei ehkä yhtä kärkkäästi laitettu asiaa ip lähtien etusivulle.
Ja kauhisteltiin syystäkin, en tiedä mitään hirveämpää kuin että joutuisin oman lapseni hautaamaan. Ennemmin vaikka mies kuin lapsi.
jos se kuolinpäivä ei olisi tänään, niin lapsi ei kuolisi rekan alle. Vai mitä?