apua. just selvis miehelläni on 8 v poika

Se on sellaista !

en varmaan osaisi elää asian kanssa.. Voimia sinulle ja yritä etsiä positiivia puolia..

Montako yhteistä lasta teillä on ja minkäikäisiä?

Äitipuolen rooli on vaativa ja miehestäsi on tullut uudestaan isä.



Oletteko suunnitelleet tuleeko teistä viikonloppuperhe pojalle vai mitä?



Onko lapsen äiti sairastunut vakavasti vai miksi hän kertoo asiasta nyt? jos on aiemmin päättänyt olla hiljaa.

Tähän asti olen pitänyt asian salassa hyvää hyvyyttäni, ettei tälle pariskunnalle tulisi ongelmia. Viime aikoina olen alkanut miettimään että pojallahan on OIKEUS tuntea isänsä.. En ole vielä päättänyt miten tästä etenisin. Isä tietää kyllä että hänellä on poika minun kanssani mutta ei ole koskaan nähnyt lastansa meidän yhteisestä päätöksestä.

sunsa, sanoi, että saan itse päättää pidänkö lapsen vai en, hän miettii tapaamisia myöhemmin, maksaa elatusmaksut ilman muuta.



Nyt 7 vuoden jälkeen tilanne on se, että mies on nähnyt lapsensa kerran vauvana, maksaa elarit, eikä ole vieläkään kertonut lapsesta vaimolleen.



Minä pidin velvollisuutenani kertoa lapsesta miehen vanhemmille (ovat mun tuttuja muutenkin), koska mun mielestä heillä on oikeus itse päättää pitävätkö yhteyttä lapsenlapseensa, eikä sellaista oikeutta voi tietoisesti riistää hyviltä ihmisiltä.



Joku toinen ajattelee, että olisi pitänyt säästää tätä perhettä. Siinäkin on monta puolta totta. Mutta toisaalta taas, säästää miltä, totuudelta? Lapsenlapselta? Lapsen tädin (eli isän siskon) kanssa asiasta yhdessä puhuttiin ja hänen aloitteestaan kerroin isovanhemmille.



Isoäidin kuoltua kontakti isoisään on hiipunut pikkuhiljaa, enkä halua häntä asialla vaivata. Lapsen isän vaimo ja lapsen sisarukset eivät tiedä vieläkään. Se on minusta aivan sairasta, miksi mies ottaa riskin, että asia selviää lähiperheelle vaikkapa perunkirjoituksissa, kun hän itse ei ole enää paikalla.

varsinkin jos poika haluaa pitää yhteyttä isäänsä. Miehellekin varmaan aikamoinen shokki saada tietää olevansa isä ihan yllättäen. Jaksamista teille, toivottavasti asiat selkiytyy.

10:

...

Nyt 7 vuoden jälkeen tilanne on se, että mies on nähnyt lapsensa kerran vauvana, maksaa elarit, eikä ole vieläkään kertonut lapsesta vaimolleen...

Kummitätini sai tietää isänsä perunkirjoituksissa sisarestaan. Isän kuolema oli ollut raskas paikka kummitädilleni, mutta sisaren avulla hän pääsi siitä yli paremmin. (Yksi läheinen lähti, niin toinen tuli.)

niin paljon vuosia, etten itse enää mitenkään siitä jaksa kantaa syyllisyyttä, suhdetta ei tosiaankaan koskaan ollut, mistä



Toisaalta olen täysin jäävännyt itseni siitä, että mulla olisi mitään velvollisuutta käräyttää miestä vaimolleen, mun mielestä se asia ei kuulu mulle ja sillä selvä.



Toisaalta olen kyllä varautunut siihen, että jos tai oikeastaan kun, elleivät he eroa, tai nainen kuole ennen miestään, asia joskus tulee syystä tai toisesta esiin, mun on vaan pakko olla vahva ja yrittää tukea naista ja miestä niin hyvin kuin osaan uuteen tilanteeseen sopeutumisessa.



Miten sä ap koet, haluatko olla yhteydessä miehesi lapsen äitiin, tai erityisemmin vielä tuohon lapseen?



Eipä sen puoleen, toivon tosi paljon, että nykyinen mieheni kestää sen tilanteen, sitten kun se eteen tulee - ei hänellekään ole helppoa edes se, että sai minun mukanani lapsen ja lisäksi vielä joku ihmeen selvittämätön draama. Lapsen tunteita on vielä vaikeampi edes kuvitella, varsinkaan, kun ei voi yhtään tietää minkä ikäisenä asia tulee ilmi. Nythän lapsi jo tietää kuka hänen isänsä on, vaikkei ole koskaan tavannut.

Säälin lapsesi isän vaimoa myös siten, että koko muu suku on tiennyt sinusta ja tavallaan antanut siunauksensa teille aikanaan, kun eivät vaimolle kertoneet mitään.

Olisin hyvin katkera mieheni sukulaisille jos selviäsi jotain vastaavaa, tuntisin itseni mitättömäksi ja aliarvostetuksi.

Lapsille voisi olla ihana tutustua toisiinsa, minäkin aikuisiällä sain tietää sisarpuolesta ja nyt pidetään paljon yhteyttä.

sattuu, valitettavasti, järkevillekin. Uskomaton sattuma tietenkin se, että yhdestä kerrasta pamahdin paksuksi.



Joo, noitahan tulee jatkuvasti perunkirjoituksissa, että selviää uusia sisaruksia.



Mun lapsen isän suvussa on tämä Dallasista ja Dynastiasta tuttu kuvio koettu ennenkin - lapseni isoisälle ilmaantui yllättäen yli 50-vuotiaana sisko, jonka kanssa on nykyään erittäin tiiviisti tekemisissä. Biologisen isänsäkin tapasi samoihin aikoihin ekan kerran, mutta heidän välinsä eivät oikein lämmenneet. Näillä asioilla on jostain syystä ihme kyllä kulkea suvussa.



Munkin suvussa on paljon isättömiä lapsia ja esimerkiksi isoäitini on edelleen yli 90-vuotiaana voimakkaasti traumatisoitunut siitä, ettei tiedä kuka isänsä on ja yrittää yhä selvittää mysteeriä.

ole puhuneet asiasta sanaakaan pojalleen, edes kuolinvuoteella tai sairasvuoteella kirjoitetussa päiväkirjassa isoäiti ei maininnut poikaansa sanallakaan. Hänen sympatiansa olivat täysin miniän puolella, mutta ei kuitenkaan halunnut asiasta kertoa mitään.



Mies myös tietää, että hänen vanhempansa tietävät, mutta kukaan ei puhu mitään! Tässä valossa ei ole minusta ollenkaan ihmeellistä, että mies ei ole osannut kertoa asiasta myöskään vaimolleen, koska on aivan vakuuttunut, että ero tulisi heti.



Kaikkien sukulaisten sympatiat ovat takuulla miehen vaimon puolella, mutta kaikki ovat myös sitä mieltä, että on miehen asia kertoa. Miehen vanhemmat sanoivat jopa joskus vuosia sitten, että mistä he tietävät, vaikka mies olisikin jo kertonut - aikamoista itsepetosta minusta, kyllä kai se olisi huomattu, jos mies olisi kertonut.

jonkun ammattilaisen kanssa. On ISO muutos, mutta varmasti kääntyy parhain päin.

Ehkä onkin sinun onni ettet ole tuohon sukuun " joutunut" ...

Musta olis huippujuttu jos mulla olis lisää sisaruksia jossakin ja haluaisin sen tietää ajoissa, en 50 vuoden päästä.

Itse asiassa tota mietti mieskin, kun raskaudesta kuuli, mutta totesi sitten, että lapsilla voisi olla pieniä vaikeuksia selittää yllättävää kiinnostustaan täysin tuntematonta lasta kohtaan. 10