Miehen naispuoleinen ystävä

Tämä iänikuinen aihe mutta tarvitsen järkeviä mielipiteitä. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 27 vuotta. Ja ystävät ovat aina olleet yhteisiä ja toinen otettu mukaan ( jos haluaa) uusiin ystävyys suhteisiin. Nyt miehelläni on läheinen ystävyys suhde työkaveriin joka häntä nuorempi ja eronnut. Tämän kanssa mieheni on puhunut parisuhteemme ongelmista sekä omista tunteistaan minua kohtaan ja kuulemma on saanut apua mikä tietysti positiivinen puoli... Samaan aikaan suhteemme säröilee mieheni puolelta hän ei kuulemma viihdy ja jotain puuttuu. Ja sivuhuomautuksena seksiä ja läheisyyttä on tähän seikkaan molemmat ovat tyytyväisiä. No reilu 3 kk jälkeen mieheni ilmoitti että hän haluaa jatkaa kanssani ja ymmärtää että minä en pidä hänen uudesta ystävästään että pitää hänet vaan työkaverinaan. Kännissä itkee minulle että miten tärkeä tämä ihminen on hänelle mutta minä olen tärkeämpi... ja pieniä valheita paljastuu ei isoja mutta sellaisia mitkä satuttaa. Eli ystävyys vaan jatkuu yhtä tärkeänä. En tiedä miksi mutta on petetty olo henkisellä tasolla. Olenko liian vaativa kun haluan rajoittaa ystävyyttä vähän ja loukkaannun kun hän on miehelleni todella tärkeä, koen että minäkin ansaitsisin kuulla ne sanat. En saa yhtään kysyä missä olit mitä teit se johtaa siihen että hänen mielestään ahdistan liikaa.