Lue keskustelun säännöt.
Ex-ikisinkku täällä, haluatko kysyä jotain?
01.05.2024 |
Muistin äsken jostain syystä, että vuosia sitten kirjoitin tänne avautumisen ikisinkkuudesta. Aika paljon palstalla tuntui olevan kohtalotovereita. Tuntuu, että ihmiset on yksinäisempiä ja myös parisuhteita on vaikeampi löytää.
Itse löysin n. 10 vuoden sinkkuuden jälkeen parisuhteen, ja nyt jo useita vuosia oltu yhdessä. Halusin vain tulla kirjoittamaan tänne kaikille parisuhdetta kaipaaville tai muuten yksinäisille: kaikki on mahdollista, kun antaa elämälle tilaisuuden. Tekee jotain vähän eri tavalla, uskaltaa asettua vielä kerran haavoittuvaksi. Aina on toivoa :) En tiedä kiinnostaako ketään kysyä mitään, mutta jos kiinnostaa, kysy toki.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama kokemus!
Jee, hienoa! :) Ihanaa, että elämä voi yllättää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että kyselijöitä olisi pilvin pimein.
Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen?
Miten tapasit nykyisen kumppanisi?
Mistä löysit kumppanin? Etsitkö ohan tietoisesti vai tuliko vastaan silloin kun vähiten sitä odotit?
olen myöskin ollut 10 vuotta sinkku ja biologinen kello alkanut tikittää. En etsimällä etsi kumppania kun nettideittailu ei tunnu omalta jutulta. Eikä oikein muualla tapaa vapaita miehiä. Joitain kiinnostuneita on ollut, mutta arvot eivät ole kohdanneet tai en ole muuten kiinnostunut.
eli mikä oma tarinasi on :) jos saisi inspiraatiota tai toivoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on suurin oivalluksesi ja miten neuvoisin samassa tilanteessa olevia?
Miten tapasit kumppanin?
Minusta aika moni sellainen, joka ei halua olla sinkku ei kuitenkaan koskaan tee mitään sen eteen, että kumppani löytyisi. Senkun kyhjötetään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Ehkä joskus on vielä minunkin vuoroni löytää ja kohdata se yksi ja erityinen, jonka kanssa saattaisin edetä parisuhteeseen. - En tiedä mitä teen tai olen tehnyt väärin kun oma kohtaloni on ja on ollut päästä tai ehkä joku sanosi joutua parhaimmassakin tapauksessa vain kaveriksi tai ysätväksi. Paljon ja enemmän ovat kaveruuteni ja ystävyyteni antaneet ja antavat edelleen muuta ei kuitenkaan samaa kuin se, mitä olisi mahdollisesti vielä ehkä joskus sen yhden ja eritysien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi jo toivonsa menettänyt. Olen ollut koko ikäni sinkku. Joskus teininä oli ehkä vientiä, mutta en silloinkaan kenellekään ns. lämmennyt, koska pelkkä kokemuksia keräily ei ole koskaan kiinnostanut, vaan olen aina heti pyrkinyt miettimään sovittaisiinko jonkun kanssa oikeasti yhteen pitkällä juoksulla. Nyt jo pitkästi yli neljänkympin ja tosiaan ikisinkku. Kyllähän tämä niin sanotusti syö miestä, vaikka nainen olenkin. Se tunne, kun kukaan ei koskaan tykkää ja ihastu juuri minuun, rakastumisesta puhumattakaan. Itselläni se on aiheuttanut sen, että tunnen itseni totaalisen ulkopuoliseksi koko maailmasta ja pidän itseäni jotenkin huonona ja hirveänä, eihän näin muuten olisi käynyt. Eli itsetunto on ihan pohjamudissa ja mitä muutakaan se voisi olla tällä historialla. Eli jos jotain suuria oivalluksia on joku tällä saralla kokenut niin saa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jo toivonsa menettänyt. Olen ollut koko ikäni sinkku. Joskus teininä oli ehkä vientiä, mutta en silloinkaan kenellekään ns. lämmennyt, koska pelkkä kokemuksia keräily ei ole koskaan kiinnostanut, vaan olen aina heti pyrkinyt miettimään sovittaisiinko jonkun kanssa oikeasti yhteen pitkällä juoksulla. Nyt jo pitkästi yli neljänkympin ja tosiaan ikisinkku. Kyllähän tämä niin sanotusti syö miestä, vaikka nainen olenkin. Se tunne, kun kukaan ei koskaan tykkää ja ihastu juuri minuun, rakastumisesta puhumattakaan. Itselläni se on aiheuttanut sen, että tunnen itseni totaalisen ulkopuoliseksi koko maailmasta ja pidän itseäni jotenkin huonona ja hirveänä, eihän näin muuten olisi käynyt. Eli itsetunto on ihan pohjamudissa ja mitä muutakaan se voisi olla tällä historialla. Eli jos jotain suuria oivalluksia on joku tällä saralla kokenut niin saa kertoa.
Kerron, että täällä jossain lähempänä tai kauempana Sinua elelee mies. -Omaa itsetuntoani toki hieman pitää koossa se, että vaikka en ole eläessäni edennyt kenenkään kanssa parisuhteeseen, niin olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään vastavuoroisia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa. Kokemus näistä ihmissuhteita ei tietenkään ole sama asia kuin se, että olisi (ollut) se yksi ja erityinen, jonka kanssa olisin voinut edetä ja olla parisuhteessa.
Mutta ovat kuitenkin enemmän kuin osaan kuvailla, koska en kuitenkaan ole erityinen erakko tai introvertti,vaikka olenkin oppinut myös nauttimaan(kin) sinkkuudestani. Tai ainakin olen päässyt siitä yli, että kokisin elämäni korkeintaan puolinaiseksi siksi, että en ole ollut parisuhteessa.
- Tiedostan kyllä, että erityisesti näin keväällä kun hormonit alkavat hyrrätä ja luontokukkia (jne) niin saatan varmasti tuntea sisälläni isomman tai pienemmän kateuden piston kun näen ja kohtaan toisiinsa kiintyneitä ja ainakin ulkopuoleta katsoen toisiinsa ellei rakatueita niin ainakin syvästi ihastuneita pareja (tai pari oletettuja), joka saa itseni "taas" kysymään, että mikä minussa on kun en saa, enkä ole saanut mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa.
- En väitä itseäni täydelliseksi (, kukapa sellainen olisi?) mutta on raskasta kun ei pysty osoittamaan itsestään sellaista seikkaa tai piirrettä, että voisi sanoa itselleen, että katso, nyt tuossa juuri tuossa on se tai ne syyt, miksi olet ikisinkku. Kun tuskin se vain siitä johtuu, että en ole halunnut toistaiseksi esimerkiksi ladata itselleni Tinderiä ja on aika todennäköistä, että pettyy, jos haluaisi minut löytää baarista tai yökerhosta tms. - Toki niissa käyn ja tai olen käynyt jmutta hyvin harvoin. Paremmin minut saattaa löytää ulkona lenkiltä, kirjastosta tai vaikka lähikaupasta.
Kaunsita kesää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, anteeksi en ole ehtinyt käydä katsomassa onko tähän ketjuun tullut kyselyitä. Toivottavasti kysyjät vielä huomaavat ketjun :)
Tarinani on sellainen, että etsin kyllä melkein koko ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välillä oli kyllä pitkiäkin taukoja. Minulla oli okcupid-profiili, jonka kautta tapasin kaikkein mielenkiintoisimmat tyypit ja lopulta myös mieheni. Mutta omalla kohdallani matkani meni niin, että aika monen asian piti muuttua ensin :D En missään nimessä sano, että tämä pätisi kaikille ikisinkuille, enkä halua varsinkaan lannistaa ketään tarinallani. Ensin muutin pois vanhalta kotipaikkakunnaltani, keskikokoisesta kaupungista, suurempaan kaupunkiin. Tämä auttoi jo paljon. Pääsin ikään kuin irti vanhoista kuvioista, vanhoista sosiaalisista piireistä, jotka omalla kohdallani ikävä kyllä olivat aika rajoittavia. Sain tilaa miettiä sitä, kuka olen jollain "todellisemmalla" tasolla ilman vanhoja ulkoa tulevia määrittelyitä. Tämä ei ollut mitenkään helppoa tai kivaa. Toiseksi työstin myös itseäni paljon. Olen perheestä, jossa on alkoholismia. Jotenkin olin kuvitellut olevani oikein avoin ja tasapainoinen, mutta aloin hahmottaa, miten pahoja tunnelukkoja minussa oli. Tämä oli myös todella vaativa ja raskas prosessi, joka on yhä kesken. Jossain vaiheessa keskityin kokonaan itseeni ja oman hyvinvoinnin lisäämiseen. Tutustuin kyllä uusiin ihmisiin avoimin mielin, mutta suurin prioriteettini oli se, että elän itse hyvää elämää johon olen tyytyväinen sellaisella syvällisellä tasolla. Tiedän, että tuo on ihan kamala klisee, mutta näin se omalla kohdallani meni :D Jossain vaiheessa aktivoiduin taas okcupidissa. Sanoisin, että harrastukset ovat myös todella hyvä paikka kohdata uusia ihmisiä ja samalla rikastuttaa omaa elämää. Esimerkiksi järjestöissä ja kansalaisopistojen kursseilla tutustuu todella kivoihin ja mielenkiintoisiin tyyppeihin, jotka usein ovat myös hyvin avoimia uusille ihmissuhteille elämässään. Toki se vaatii sitä, että vaikka kurssin päätteeksi rohkaistuu sanomaan hei, olisi kivaa pitää yhteyttä tai vaikka nähdä joskus, haluatko vaihtaa numeroita? Joo, tiedän, tämäkin on klisee jonka ainakin itse koin pahimmassa jamassa ollessani vain ahdistavana. Mutta mulla ei ole parempiakaan neuvoja.
...jatkuu...
Ap
...jatkuu...
No, tapasin useitakin kiinnostavia ja tutustumisen arvoisia ihmisiä okcupidin kautta. Onneksi olin alkanut tunnistaa oman paremman itsetuntemukseni avulla niitä miehiä, jotka eivät kyenneet sitoutumaan - aiemmin haksahdin traumojeni takia aina niihin, jotka olivat kykenemättömiä sitoutumaan ja jotka antoivat minulle hylkäyskokemuksen. Lopulta löysin puolisoni, hänestä tuli fiilis, että arvomme kohtaavat, ja laitoin vielä hänelle viestiä ja olin muutenkin hyvin aloitteellinen ja osoitin kiinnostustani. Tätä puolisoni on kiitellyt paljon, sillä tyypillisesti naiset ovat kuulemma hyvin passiivisia, mikä vaikeuttaa asioita. Eli myös naisilta omaa avointa aktiivisuutta, mikäli toivoo puolison löytävänsä! :)
Heh, tällainen pitkä avautuminen :'D Toivottavasti tämä herätti edes jotain ajatuksia. Ja en todellakaan sano, että kaikilla ikisinkuilla olisi vastaavia lukkoja kuin vaikka itselläni, mutta sanoisin, että itsetuntemuksen kehittäminen on kenelle tahansa hyvästä ja voi parhaimmillaan auttaa kumppanin löytymisessä :)
Vielä toivonsa menettäneille haluaisin sanoa... taas ihan hirveä klisee, mutta toimi omalla kohdallani. Ala tykätä itsestäsi! Älä anna sitä määrittelyvaltaa itsesi ulkopuolelle. Tiedän, että tuokin on tosi vaikeaa. Itse lähestyin asiaa (ja vielä ilman terapiaa - nyt jo parisuhteen löydyttyä olen kyllä mennyt terapiaankin ja siitä olisi ollut hyötyä kyllä jo paljon aiemminkin) siten, että mietin, mikä mua todella kiinnostaa, mitkä on ne mun intohimot. Usein ihmiset viehättyy tyypeistä, joilla on intohimoa, kiinnostusta ja innostusta. Kaikkea voi kokeilla! Menkää vaikka improkurssille, siellä oppii uudenlaisia, rentoja tapoja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Itselläni yksi iso ongelma oli, että olin uusien ihmisten kanssa aivan paskanjäykkä :D Jos voi jotenkin heittäytyä rennoksi ja avoimeksi, se auttaa. Ihan jokainen on arvokas ja hieno tyyppi, olipa puolisoa tai ei, ja hyvä paikka aloittaa on alkaa hoivata ja arvostaa itseään.
Aurinkoa, iloa ja toivoa kaikkien kevääseen <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap ja onnittelut!
Itse olen ollut yksin jo yli 20 vuotta ja yksinäinen pian kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap ja onnittelut!
Itse olen ollut yksin jo yli 20 vuotta ja yksinäinen pian kymmenen vuotta.
Moi!
Onpa ikävää kuulla :/ Tuntuu, että joskus elämä kulkee kummallisia uomia, joille ei aina edes mahda mitään. Toivottavasti elämässäsi on silti hyviä asioita <3 Ja uskon kyllä, että yksinäisyys on mahdollista murtaa, pitkänkin ajan jälkeen! - ap
Ihana tarina ap. Olen samanlaisella matkalla. Eli työstän traumoja, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisesti ihmissuhteisiin. Isoin esteeni taitaa olla se, etten pysty antamaan itselleni anteeksi. Ja haen myöskin tuota hylkäämiskokemusta, kun en osaa ottaa vastaan muuta.
Kerran tapasin tosi kivan miehen joka olisi ollut komea, mukava, hyvä kommunikaatio, seksi upeaa ja nautinnollista ja hän oli saatavilla. Suhde toimi moitteettomasti. (Toki hänelläkin oli ongelmansa, koska kukaan ei ole täydellinen) Mutta joku muu minulla tökki hänessä. En edes osannut selittää itselleni tai kavereilleni mikä se oli. Keksin kummallisia tekosyitä miksi ahdistaa. Hänellä on rumat kengät ja sellaista :D. Oikeasti se taisi olla tuo tunnelukko joka aktivoitui? En osannut ottaa vastaan hyvää miestä. Ehkä sen vuoksi olenkin ollut sinkku niin monia vuosia. En osaisi edes olla hyvässä parisuhteessa.
Kuuluuko Pirkan nugeteissa sen toisen kastikkeen olla vetistä? En muista kun viime kerrasta on niin pitkä aika.
Hieno homma, AP! Annat toivoa meille ikisinkuille.
En keksi just nyt mitään kysyttävää :)
Ap, kiitos kun jaoit!
Kivaa kesää teille!
Itsellä sama kokemus!