Perheemme maine on pilattu juoruilulla - miten tätä jaksaa?
Muutimme miehen työkomennuksen vuoksi eräälle paikkakunnalle. Emme tunteneet täältä ketään entuudestaan. Eräs perheenäiti käynnisti perheestämme aiheettoman juorun, jonka vuoksi muut lapsiperheet eivät halua tutustua meihin. Vanhemmat kieltävät lapsiaan leikkimästä 2 v lapsemme kanssa. Jos menemme jonnekin lapsiperheiden paikkaan (esim. leikkipuistoon tai lastentapahtumaan), kääntävät muut vanhemmat meille selkänsä, eivätkä halua jutella kanssamme. Osa lähtee paikalta pois, jos saavumme paikalle. Juoru on levinnyt laajalle, emmekä ole saaneet paikkakunnalta lainkaan kavereita juorun vuoksi. Juorun myötä tullut "maineemme" on kiirinyt edeltämme ja jos menemme paikkakunnalla johonkin, niin heti ihmiset tietävät, että "tuossa _se perhe_ nyt on". Miehen työn takia paikkakunnalla pitäisi asua vielä parin vuoden ajan, mutta ajatus parista vuodesta ilman kavereita kauhistuttaa. Näyttää myös vahvasti siltä, että lapsi ei tule tällä menolla kavereita saamaan, kun aikuiset suhtautuvat perheeseemme näin kielteisesti. Muutamat aikuiset ovat ihan suoraan sanoneet meille, että perheestämme puhutaan tällaista kylillä eli juorut ovat kantautuneet heidänkin korviinsa.
En nyt tässä tunnistettavuussyitä kerro sitä, mistä juorussa on kyse. Eikä sillä aidosti ole merkitystäkään, sillä juoru on täysin perätön. Olemme tavallinen perhe, ei ole mitään päihteidenkäyttöä tms ja eletään kunnollista, rauhallista elämää. Kukaan ei ole koskaan kysynyt meiltä, pitääkö juoru paikkansa, vaan juorua levitetään paikkakunnalla totena.
Miten tätä tilannetta jaksaa?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitin kerran paikallislehden yleisönosastoon tällaisen psykopaatti-juoruakan pimeästä puolesta ihan yleisellä tasolla, en tunnistettavasti, enkä nimellä. Ihme ja kumma lukijan kirjoitus meni läpi, ja sain jopa minua puolustavia kirjoituksia tuntemattomilta ihmisiltä! Ja uskomattomin juttu oli, että tämä kiusaaja-juoruakka kanniskeli lehtileikettä mun kirjoituksesta ympäri kyliä ja oli esitellyt sitä jopa pomolleen tyyliin, että häntä näin kiusataan. Oli niin tyhmä, ettei ymmärtänyt näin paljastavansa, että tunnistaa itse itsensä ja virheensä.
Kiusaajat on aina tyhmiä. Ei kait ne muuten kiusaisikaan.
-Oma neuvoni on, että kannattaa muuttaa pois. Tuollaiset ihmiset eivät koskaan tule lopettamaan juoruilua tai hyväksymään teitä osaksi porukkaa. Olette aina ne "vääränlaiset".
-Kun asuu riittävän isossa kaupungissa, niin saa olla aika rauhassa. Eipä jossain Vantaalla ihmisiä kauheasti kiinnosta, mitä naapurit tai samassa kaupunginosassa asuvat tekee. Eikä kaikkia edes tunneta.
-Kannattaa myös jo tässä vaiheessa etsiä lapselle leikkiseuraa muualta. Onko läheisiin kaupunkeihin pitkä matka? Jos ei mikään aivan överi, niin kannattaa käydä siellä jossain harrastuksessa, kerhossa tms.
-Viettäkää vapaapäiviä/lomia pois paikkakunnalta. Näin saatte tehdä arkisia asioita hyvillä mielin, eikä kukaan ole vieressä juoruamassa.
Sillä ei tietyillä paikkakunnilla ole mitään merkitystä, yrittääkö juoruja oikoa. Jos paikkakunnan silmäätekevä tai esimerkiksi hyvin sosiaalinen narsisti päättää levitellä jotain juorua, niin suurin osa sen uskoo. Näillä ihmisillä on isot verkostot, jotka ulottuvat usein useamman sukupolven taaksepäin. Monet ovat sukua toisilleen. Et tule koskaan saamaan toisten sukulaisia puolellesi, mieluummin he uskovat omiaan.
Pah pelkät huhut on hauskoja. Sehän menee niin, että osa uskoo ja osa ei, mutta jos fiksu osaa päätellä oikein saatavissa olevan varman tiedon tai omien havaintojen pohjalta. Ho ei ole tietoa tai imia havaintoja ei tee varmoja päätelmiä.
Eihän huhut yleensä vaarallisia ole, mutta sellaiset konkreettiset sörkkimiset on. Voi olla ihan henkilöön kohdistuvaa tai asioiden kulkuun kohdistuvaa. Jos siis huhuihin liittyy rikoksia olisi ainakin suotavaa, että sellaisia toimia ei ole kenenkään ympärillä.
Ei huhuja kannata yrittää oikaista, jos ei tiedä edes mitä ne ovat ja ketä ne on sanonut eli kenelle pitäisi osoittaa oikaisu. Sitäpaitsi ei vääriä huhuja tarvitsekaan kumota. Oma on häpeä niillä, ketkä uskoneet valheisiin. Oman harkinnan mukaan voi vastata jos suoraan kysytään. Vihjailuidwn perusteella ei kannata toimia. Kuitenkaan kaikki asiat eivät kuulu kaikille, eikä edes se onko totta vai ei.
Perheeni elää vastaavassa tilanteessa parhaillaan ja kirjoitus voisi olla omani.
Haaveilemme muutosta pois, mutta valitettavasti se ei ole hetkeen mahdollista. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että leikkitreffit ja kaverisynttärit ovat/tulevat ajankohtaisiksi. Lapsi ei ole saanut yhtään kutsua mihinkään, eikä kukaan äiti halua lapsemme leikkivän heidän lapsensa kanssa.
Nämä äidit eivät siis tunne perhettämme, en ole edes jutellut suurimman osan kanssa yhtään ainutta sanaa. Eivät vastaa tervehdyksiini, eivätkä halua olla seurassamme. Yksi voimakastahtoinen ja henkisesti epävakaa äiti on ottanut perheemme silmätikuksi. Tilanne on ihan toivoton, sillä mitään mahdollisuutta maineemme puhdistamiselle ei ole. En malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan täältä pois. Nykyään saatamme jopa lähteä välillä leikkipuistoon naapurikunnan puolelle, kun haluamme olla rauhassa ilkeiltä katseilta.
Vierailija kirjoitti:
Pah pelkät huhut on hauskoja. Sehän menee niin, että osa uskoo ja osa ei, mutta jos fiksu osaa päätellä oikein saatavissa olevan varman tiedon tai omien havaintojen pohjalta. Ho ei ole tietoa tai imia havaintoja ei tee varmoja päätelmiä.
Eihän huhut yleensä vaarallisia ole, mutta sellaiset konkreettiset sörkkimiset on. Voi olla ihan henkilöön kohdistuvaa tai asioiden kulkuun kohdistuvaa. Jos siis huhuihin liittyy rikoksia olisi ainakin suotavaa, että sellaisia toimia ei ole kenenkään ympärillä.
Ei huhuja kannata yrittää oikaista, jos ei tiedä edes mitä ne ovat ja ketä ne on sanonut eli kenelle pitäisi osoittaa oikaisu. Sitäpaitsi ei vääriä huhuja tarvitsekaan kumota. Oma on häpeä niillä, ketkä uskoneet valheisiin. Oman harkinnan mukaan voi vastata jos suoraan kysytään. Vihjailuidwn perusteella ei kannata toimia. Kuitenkaan kaikki asiat eivät kuulu kaikille, eikä edes se onko totta vai ei.
Paikkakunnalla X vaikka huhutaan, että sinä harrastat varattujen miesten vamppaamista. Huhulla ei ole mitään todellisuuspohjaa, et ole koskaan pettänyt ketään ja elät itse vakituisessa parisuhteessa. Huhun takia naiset välttävät seuraasi ja pitävät huolen, että miehensäkään eivät ole missään tekemisissä kanssasi. Huhu ottaa kierroksia ihmisten puheissa ja juorutaan, miten ollut ollut vaikka kuinka monen varatun miehen kanssa (kenenkään nimiä ei tietenkään mainita, koska sellaisia miehiä ei ole). Sinua horotellaan selkäsi takana. Puheet kantautuvat myös koululaisten korviin ja lastasi aletaan siksi karttaa koulussa. Ai eikö huhut haittaa?
Juorujen kauheutta ei osaa kuvitella, jos niitä ei ole itse kokenut. Ne vaikuttavat niin paljon sosiaaliseen elämään, jos asuu vähänkään pienemmällä paikkakunnalla. Eikä tarvitse edes olla mitään todella pieni paikka, meidän lapsesta juoruttiin jopa yli 40 000 asukkaan paikkakunnalla.
Hirveintä minusta aloituksessa on se, että aikuiset syrjivät 2-vuotiasta lasta sen perusteella, että aikuisista juoruillaan. Pitipä juorut paikkaansa tai ei. Nämä aikuiset ihan tosissaan opettavat lapsilleen, että pieni lapsi kannattaa sulkea ulos porukasta. Ei ihme, että Suomessa on paljon kiusaamista, kun aikuiset on tällaisia.
Pienissä paikkakunnissa lähtetään leimaamaan ihmisiä. Ollaan niin kyyliä. Onneksi isossa kaupungissa kukaan ei välitä.
Vierailija kirjoitti:
Pienissä paikkakunnissa lähtetään leimaamaan ihmisiä. Ollaan niin kyyliä. Onneksi isossa kaupungissa kukaan ei välitä.
Onneksi somessa esim. tällä palstalla ei sorruta leimasmaan ketään eikä juoruiluun.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe leimattiin sillä, että lapsemme ei osaa käyttäytyä kunnolla. Lapsi oli 2,5 v, kun saattoi päiväkodissa äkisti leikeissä vaikka tönäistä toista. Tästä johtuen muut äidit eivät halunneet antaa lastensa leikkiä lapsemme lähellä. Kukaan ei kuunnellut, kun sanoin, että tämä on normaali aggressiivisuuteen liittyvä kehitysvaihe ja menee kyllä ajan kanssa ohi, kunhan tilanteisiin puututaan napakasti joka kerta. Meidän lasta syytettiin kaikista päiväkodissa tapahtuneista tilanteista. Jos Onni ja Emma tönivät toisiaan, niin muiden äitien mielestä meidän Väinö oli aloittanut tuon tönimisen. Meiltä ei tietenkään kysytty, oliko Väinö ollut tuossa tilanteessa mukana.
Tuntui todella pahalta, sillä oltiin alusta asti teroitettu lapselle, että toisia ei saa satuttaa. Äidit eivät uskoneet, että todella yritimme kasvattaa lasta ja meillä on säännöt. Meidät leimattiin huonoksi perheeksi ja lapsemme häiriköksi.
Meillä sama tilanne. Jos mentiin vaikka johonkin kaupungin perhetapahtumaan, niin toiset perheet välttelivät seuraamme. Eivät puhuneet mitään, eivät moikanneet tai katsoneet päinkään. Parivuotiasta lastamme pidettiin todella väkivaltaisena, koska hän turhautuessaan tönäisi/otti toiselta lelun toiselta kerhossa olleelta lapselta. Teki tuota siis toistuvasti kielloista huolimatta. Jos vaikka tuollaisessa perhetapahtumassa lapsemme käyttäytyi oikein kiltisti, leikki nätisti ja ei tehnyt mitään pahaa, niin siltikin meitä mulkoiltiin ja oltiin muiden puheissa se väkivaltaisen lapsen perhe. Ymmärtäisin tuon, jos lapsemme olisi ollut joku 10 v ja töninyt toisia. Mutta on ihan tavallinen vaihe parikolmevuotiailla, että haetaan noita rajoja. Eräskin äiti jopa kommentoi lastamme todella rumaan sävyyn ja totesi, että hänen oma 2 v lapsensa ei koskaan töni tai lyö toisia, niin pitäisi meidänkin lapsen osata käyttäytyä. Ihan normaali meidän lapsesta kasvoi, tosin eri kaupungissa, kun muutettiin tuon huonon ilmapiirin takia pois.
Minusta liikkuu juoru työpaikalla. Olen aika varma juorun alulle laittaneesta henkilöstä. Juoru on täysin perätön ja järkytyin kun tästä kuulin. Nyt olen kaikessa hiljaisuudessa kerännyt todistusaineistoa ja kohta voin tehdä ilmoitusta työsuojeluun. Saa tämä kaveri kyllä heittää haaveet ylennyksestä nurkkaan tämän jälkeen. Päin naamaa esitän tietämätöntä ja kiva katsella kun kiemurtelee edessäni vaikeana.
Suorat sanat juoruilun aloittajalle ja levittäjille. Ette häviä mitään, koska ei tuollaisista tyhmistä ole kavereiksi muutenkaan, ette menetä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Perheeni elää vastaavassa tilanteessa parhaillaan ja kirjoitus voisi olla omani.
Haaveilemme muutosta pois, mutta valitettavasti se ei ole hetkeen mahdollista. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että leikkitreffit ja kaverisynttärit ovat/tulevat ajankohtaisiksi. Lapsi ei ole saanut yhtään kutsua mihinkään, eikä kukaan äiti halua lapsemme leikkivän heidän lapsensa kanssa.
Nämä äidit eivät siis tunne perhettämme, en ole edes jutellut suurimman osan kanssa yhtään ainutta sanaa. Eivät vastaa tervehdyksiini, eivätkä halua olla seurassamme. Yksi voimakastahtoinen ja henkisesti epävakaa äiti on ottanut perheemme silmätikuksi. Tilanne on ihan toivoton, sillä mitään mahdollisuutta maineemme puhdistamiselle ei ole. En malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan täältä pois. Nykyään saatamme jopa lähteä välillä leikkipuistoon naapurikunnan puolelle, kun haluamme olla rauhassa ilkeiltä katseilta.
Pitäisikö katsoa peiliin?
Tämä on ongelma näissä vasemmistoenemmistöisissä kunnissa. Yhdistynyt vasemmisto koostuu Kokoomuksesta ja kaikista siitä vasemmalla olevista puolueista.
Mene juttelemaan juorun aloittajalle. Selvitä miksi kertoo teistä perättömiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheeni elää vastaavassa tilanteessa parhaillaan ja kirjoitus voisi olla omani.
Haaveilemme muutosta pois, mutta valitettavasti se ei ole hetkeen mahdollista. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että leikkitreffit ja kaverisynttärit ovat/tulevat ajankohtaisiksi. Lapsi ei ole saanut yhtään kutsua mihinkään, eikä kukaan äiti halua lapsemme leikkivän heidän lapsensa kanssa.
Nämä äidit eivät siis tunne perhettämme, en ole edes jutellut suurimman osan kanssa yhtään ainutta sanaa. Eivät vastaa tervehdyksiini, eivätkä halua olla seurassamme. Yksi voimakastahtoinen ja henkisesti epävakaa äiti on ottanut perheemme silmätikuksi. Tilanne on ihan toivoton, sillä mitään mahdollisuutta maineemme puhdistamiselle ei ole. En malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan täältä pois. Nykyään saatamme jopa lähteä välillä leikkipuistoon naapurikunnan puolelle, kun haluamme olla rauhassa ilkeiltä
Kummallinen kehotus annetuilla tiedoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään auta, jos yrittää oikoa juoruja. Ei ne juorun uskoneet usko, jos toinen tulee sanomaan, ettei juoru pidä paikkaansa.
Mutta kai se itse juoruaja sisimmissään tietää, ettei se kertomansa ole totta? Ja ne, keille on juorunnut tietävät että tuo sen kertoi. Miten tästä voi olla tuloksena, ettei edes kyseenalaista sitä alkuperäistä juorua?
Ihmiset uskovat sen mitä haluavat uskoa. Ja suurin osa haluaa uskoa valheellisia juoruja. Näkeehän sen, että ihmiset uskovat kaiken pahan mitä joku on keksinyt kertoa esim. islaminuskoisista. Ei tosiasioilla ole keskivertoihmisille merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheeni elää vastaavassa tilanteessa parhaillaan ja kirjoitus voisi olla omani.
Haaveilemme muutosta pois, mutta valitettavasti se ei ole hetkeen mahdollista. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että leikkitreffit ja kaverisynttärit ovat/tulevat ajankohtaisiksi. Lapsi ei ole saanut yhtään kutsua mihinkään, eikä kukaan äiti halua lapsemme leikkivän heidän lapsensa kanssa.
Nämä äidit eivät siis tunne perhettämme, en ole edes jutellut suurimman osan kanssa yhtään ainutta sanaa. Eivät vastaa tervehdyksiini, eivätkä halua olla seurassamme. Yksi voimakastahtoinen ja henkisesti epävakaa äiti on ottanut perheemme silmätikuksi. Tilanne on ihan toivoton, sillä mitään mahdollisuutta maineemme puhdistamiselle ei ole. En malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan täältä pois. Nykyään saatamme jopa lähteä välillä leikkipuistoon naapurik
Porvoosta.
Usko tai älä, mutta tuollaisista on vaikea olla välittämättä. On paikkoja, joissa tuollainen perätön juoru tekee sen, että kukaan ei halua olla teidän kanssa tekemisissä. Aika vaikea asia, jos asuinpaikkakunnalla ei ole ainuttakaan kaveria aikuisilla eikä lapsilla.