Tein elämäntapamuutoksen asiantuntijoiden avulla, mutta vointi ei vaan parane
Olen nyt kaksi kuukautta syönyt minulle räätälöidyn ruokavalion mukaan, ja toki siihen jotain pientä herkkua päälle silloin tällöin. Ruokavalion noudattaminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia enkä koe joutuvani luopumaan mistään. Alkoholia en käytä.
Olen myös alkanut harrastamaan liikuntaa 3-4 kertaa viikossa. Kaksi noista on lihaskuntoa ja kaksi aerobista, kuten pitkiä metsälenkkejä. Välillä on vaan pelkkiä metsälenkkejä ja esim venyttelyä. En ole ylipainoinen.
Olen yhä aivan uupunut ja masentunut. Sopivia lääkkeitä masennukseen ei ole löytynyt, siksi päätin nyt kokeilla näitä hyväksi havaittuja keinoja. Silti yhä vaan väsyttää, lannistaa, ahdistaa ja masentaa kaiken aikaa. Kauanko tätä pitää jatkaa että voisi odottaa jotakin vaikutuksia? Alkaa usko loppua.
Töissä käyn, se on sellaista autopilotilla hoituvaa eikä ole masennuksen syy. Miestä ei ole, olen ihan tyytyväinen sen suhteen, se ei siis masenna. Ei ole traumoja. Masennus on vaivannut vuosia, välillä vähän parempia hetkiä.
Mä oikeasti kuvittelin että jos saan itseäni niskasta kiinni ja teen oikeasti asioille jotain, alkaa valoa näkyä mut ei. Elämänhalu on aika lähellä nollaa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Onko d-vitamiinin saanti riittävällä tasolla?
Katso hakukoneesta vitamin d, hippocampus, depression
jos masennus hoituisi pelkästään liikunnalla ja ruokavalion muutoksella niin meillä ei olisi läheskään noin paljon masentuneita. Nuo sun toimet ovat hyviä ja erinomaisia eikä niitä tietenkään kannata ohittaa mutta toipuminen vie aikaa, enemmänkin vuosia kuin kuukausia. Lisäksi tarvitaan ehkä lääkehoitoa ja terapiaa.
Jatkat vaan entisellään ja hakeudut myös hoitoon jos et ole vielä sitä tehnyt. Ihmiselle tekee hyvää syödä terveellistä ruokaa, liikkua, olla muiden seurassa, asua siistissä kodissa jne. mutta mikään näistä ei ole ihmelääke. Pikkuhiljaa parannat omaa elämää niin kyllä se siitä. parin vuoden kuluttua huomaat että elämä on paljon valoisampi kuin ennen.
Eihän tietenkään masennus aina lähde millään elämäntapamuutoksilla. Se voi olla ihan esim. aivokemiallinen juttu puhtaasti myös, eli jostain syystä ihmisen aivot tuottaa välittäjäaineita vähän väärin, ja ainioa toimiva korjaus on lääke. Sitten voi myös olla näitä melkeinpä alitajunnassa olevia psykologisia syitä, joita ei tällä hetkellä tiedosta, niihin voi auttaa terapia. Esim. liian pysähtynyt elämäntilanne voi joskus masentaa taustalta, vaikka tietoisessa mielessä ei olisikaan siihen liittyen valittavaa kielteistä puhetta. Mutta tosiaan, aina ei ole edes kyse terapialla ratkeavasta asiasta, sekin on mahdollisuus että on vain ikään kuin sisäerityshäiriö, johon ei auta muu kuin lääke.
Jos te masentuneet pyöritte päivittäin tällaisella provoiluhurupalstalla +uutisia lukemassa ja sitten valitatte kun elämä on niin vaikeaa niin ei kyllä paljon sympatiaa heru
Ferritiini, vitamiinit (ainakin B ja D) mittaukseen.
Minä 46-vuotias nainen kärsin tuon tyyppisistä oireista muutaman vuoden. Jotenkin jo totuin ja turruin olooni, että tämmöistä se kai keski-iässä sitten on, että mikään ei tunnu oikein miltään ja aina väsyttää. Sitten sain estrogeenihoidon. Oli kuin joku olisi laittanut valot aivoissa päälle.
Välittäjäaineteoriat on todettu vääriksi jo ajat sitten, Eivätkä edes ammattilaiset tiedä masennuslääkkeiden toimintamekanismia.
https://www.ucl.ac.uk/news/2022/jul/analysis-depression-probably-not-ca…
Premenopaussi? Uniapnea? Tai sitten sulla on kovat defenssit, etkä halua myöntää traumojen olemassaoloa.
Miten läheiset ihmissuhteesi voivat?
Sä voit olla todella tyytyväinen itseesi, että lähdit tuolle polulle. Olet kuitenkin kulkenut sitä polkua lyhyen aikaa, ja tämä on se hetki, jolloin joko luovutetaan tai jatketaan. jos meinaat luovuttaa, muistele sitä hetkeä kun päätit aloittaa ja aloitit.
Mikä ihme tämä juttu on, että masennus muka paranisi ruokavaliolla ja liikunnalla? Ei parane, valitettavasti. Aika harvoin ihmisillä on länsimaissa sellaisia ravinnepuutoksia, että ruokavalio masennusta aiheuttaisi. Päihteidenkäyttö joskus voi aiheuttaa, mutta niitähän ap ei käytä. Ravinto ja liikunta toimii korkeintaan tukihoitona, mutta ei ne kliinistä masennusta paranna.
Vierailija kirjoitti:
Ootko nelikymppinen? Esivaihdevuosioireita?
Tämä
Mä ehdottaisin kanssa vaihdevuosiasioiden selvittämistä. Samoin kiinnostaisi, että millaiset sun sosiaaliset suhteet on, onko sulla ystäviä, innostavia harrastuksia..?
Mulla samaa. Tosin trauma taustaa ym. Mulla auttaa välillä,kun leikin ,että olen onnellinen ja iloinen . Kuulostaa varmaa hiton tyhmältä mut se auttaa. Tulee vähän parempi mieli kun huijaa aivoja.
Voihan ap olla nuorikin ja olla siinä iässä, kun muut päätyvät hankkimaan lapsia. Kuulostaa tyhmältä ehkä, mutta lapsesta tuli se tärkein sisältö ja merkitys minun elämääni.
Some, känny, pelit, tv...pois kokonaan. Niiden suurkulutus on saanut aikaan masennusepidemian. Joilla on aikaansaatu epäterve dopamiinin tuotanto aivoihin. Kun mikään muu ei vaastaavaa ryöpsähdystä tarjoa, niin ne on "masentavia" asioita. Mikään ei tunnu miltään. Ja kun mielialassa ei ole luontaisia normaalien asioiden tuomaa ylös-alas-vaihtelua, niin jäädään sinne alas-vaiheeseen. Poisoppiminen ja kehollisen kemian palautuminen voi viedä kauan. Mielellä on valtava voima. Sen voi valjastaa omaan jalkaan upottavaksi ankkuriksi, tai sen voi valjastaa voimavaraksi ja kilveksi. Sitä ei voi lääkäri eikä lääke tehdä puolestasi.
Dopamiiniongelmainen on kuin alkoholisti tai narkomaani. Vain oma tahto mahdollistaa irtipääsemisen. Avun kanssa, tai ilman. Ja apu on määräaikainen prosessin auttamiseksi alkuun.
Sinä päätät.
Vierailija kirjoitti:
Välittäjäaineteoriat on todettu vääriksi jo ajat sitten, Eivätkä edes ammattilaiset tiedä masennuslääkkeiden toimintamekanismia.
https://www.ucl.ac.uk/news/2022/jul/analysis-depression-probably-not-ca…
Joo, mutta joka tapauksessa osalla ihmisistä masennus näyttää olevan puhtaasti "kemiallinen", eli johonkin aivokemian epätasapainotilaan liittyvä. Silloin ei auta terapiat eikä elämäntavat, ja sitä nopeammin pääsee kurimuksesta eroon kun suostuu alkamaan etsiä kokeilemalla sopivaa lääkitystä. Esim. oma veljeni on tällainen. Kävi pitkiä terapioita, optimoi unta ja ravitsemusta yms, ei mitään apua. Yli 10 vuotta kärsi ennen kuin suostui siihen että jos lääkkeitä kokeilisi. Toinen kokeiltu lääke toimi, eikä enää masennuksesta tietoakaan sen jälkeen.
Pientä herkkua sillontällön, eli pulla kahvin kera, jätskiä illalla, ja muutama keksi välissä,pala suklaata ohimennen..
Niin sitä kertyy..
2 kk on lyhyt aika. Kannattaa ajatella, että pidät yllä toimintakykyäsi kun syöt hyvin ja liikut. Positiiviset vaikutukset tulee vähitellen, ei kertaheitolla.
Hyvästihän sinä masentuneeksi jaksat kirjoitella. Pitää vaan hyväksyä, että joskus on mukavampaa ja joskus ei. Tai jos et hyväksy niin sitten menet psykiatrin vastaanotolle joka määrää lääkettä. Taikatemppuja siihen sairauteenkaan ei taida olla.