Teini ja paras kaverinsa menevät peruskoulun jälkeen eri kouluihin

Säilyy jos on säilyäkseen. Jos taas ei ole, niin ei sama koulu mitää pelastaisi, korkeintaan lykkäisi erkaantumista muutamalla vuodella.

Ei se ystävyys mihinkään kuole.

Juu, ei taida säilyä. Lukiolaiset ei hengaa amisjonnejen kanssa.

Mistäs me sitä voidaan tietää. Omalla tyttärelläni ystävyyssuhteet on säilyneet vaikka osa on eri lukioissa ja osa ammattikouluissa. 

Tuskin säilyy samana. Etääntyvät, kummallekin tulee uusia parhaita ystäviä. Hyvässä tapauksessa jonkunlainen kaveruus säilyy, ainakin jonkin aikaa. 

Nykyisin nuoret ovat paljon yhteydessä esim. pelaamisen kautta. Oma poikani on edelleen tekemisissä kaverinsa kanssa, joka meni amikseen. Ovat jo kolmekymppisiä.

Miten niin? Samoissa sosiaalisissa medioissa he ovat, vaikka eri kouluissa opiskelisivatkin.

Näin 10 vuotta myöhemmin olen edelleen läheisiä sen ystävän kanssa joka meni amikseen mutten niinkään se ystävän kanssa joka meni samaan lukioon kuin minä

Minun teinilläni on peruskouluaikainen kaveriporukka edelleen olemassa, vaikka yksi on eliittilukiossa, yksi ammattikoulussa ja yksi maalaislukiossa.

Itse kävin aikoinaan lukion ja paras ystäväni amiksen. Vielä yli kolmekymppisinä ollaan ystäviä ja olen hänen esikoisensa kummi. Tutustuimme ala-asteella. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on mahdollista säilyttää ystävyys tossa tilanteessa.

Minä menin eri kouluun jo yläasteelle, mutta ystävyys on jatkunut tänne keski-ikään asti. 

Omalla lukiopojallani parhaat kaverit on amiksessa. Hyvin on ystävyys säilynyt 

Peruskouluaika tuntuu kovin kaukaiselta näin aikuisena. Kaikki ystäväni olen tavannut vasta aikuisiällä. Vanhat kaverit jäi.

Tyttäreni ja hänen kolme kaveriaan menivät kaikki eri lukioihin. Kaverit ovat pysyneet ja on tullut uusia kavereita lukiosta.

Mulle ja parhaalle kaverille kävi noin aikoinaan. Minulle se oli todella paha paikka, itkin ja tuntui ettei elämä enää voi jatkua ilman symbioottista elämää kaverin kanssa. Hän ehkä jo siinä vaiheessa koki ratkaisun helpottavana. Vasta myöhemmin hahmotin itse, miten ahdistavan läheisriippuvainen suhteemme oli vuosia ollut.

Nyt pääsimme viimein kasvamaan kahdeksi erilliseksi henkilöksi, emme enää olleet Miia ja Tiina ja Tiina ja Miia. Ystävyyskin siinä hiljaksiin viileni, eikä se minusta ollut paha asia. Kaiken ei ole tarkoitus kestää loppuelämää. 

Vierailija kirjoitti:

Säilyy jos on säilyäkseen. Jos taas ei ole, niin ei sama koulu mitää pelastaisi, korkeintaan lykkäisi erkaantumista muutamalla vuodella.

Totta. Oma lapsi meni lukioon ,parhaat kaverit meni kahteen eri amikseen. Toinen suoritti kaksoistutkinnon toinen pelkän amistutkinnon. Välillä oli vuosia, että yhteydenpito oli pääasiassa viestittelyä. Nyt kaikki ovat töissä jne ja puuhaavat samoja juttua viikonloppuisin kuin pikkuisina.