Lue keskustelun säännöt.
Kun tukiverkostoa ei ole yhtään. Siis oikeasti yhtään.
29.04.2024 |
Olen yksin kahden lapsen kanssa, ja meillä ei ole yhtään tukiverkostoa. Pärjätään oikein hyvin.
Ainoa asia, joka ärsyttää, on kuunnella muiden valitusta tukiverkottomuudestaan, kun kuitenkin saattaa olla, että vaikkapa isovanhemmat joskus hoitavat lapsia. Tiedättekö näitä "Me ei päästä koskaan mihinkään, mä käyn vaan kolme kertaa viikossa salilla ja mies tuli just Lapista vaeltamasta ja vasta ensi viikolla tulee isovanhemmat yökylään, että päästään kahdestaan hotelliin, on kovin raskasta, byääh". Juu, varmasti kaikilla on omat haasteensa, mutta ei ehkä kannata avautua sellaiselle ihmiselle, joka ei pääse edes roskikselle ilman lapsia, eikä ole vuosiin käynyt missään.
Rasittaa myös kuunnella jeesustelua siitä, kuinka tärkeää olisi, että saisin joskus omaa aikaa. No olisihan se, mutta ei kuitenkaan kiinnosta päivittelijääkään sen vertaa, että tarjoutuisi auttamaan, että pääsisin johonkin. Se pääsemättömyys ei haittaa mua läheskään niin paljon kuin jeesustelu. Onneksi välillä voi hengailla muiden totaaliyhäreiden kanssa, ei tarvitse kuunnella näitä aivopieruja.
Toivoisin, että kukaan, jolla oikeasti on tukiverkkoja, edes ne kaukana asuvat isovanhemmat, jotka hoitavat lasta kahdesti vuodessa, ei sanoisi itseään täysin tukiverkottomaksi.
(Nyt varmaan joku tulee neuvomaan sitten, miten tukiverkostoa saa, ja minkälaisia palveluja voisi hakea, mutta kiitos ei tarvitse. Sosiaalipuolen apuja ei meille tipu, koska menee liian hyvin, ja lähipiiriäni en voi muuksi muuttaa. Järjestöpuolelta ollaan saatu kevyttä apua. Me eletään aktiivista, hyvää ja sosiaalista elämää, ei olla surkeita eikä kökötetä köyhinä kotona. Apua arjessa ei vain ole.)
Kommentit (80)
Se on semmosta välillä. Nykyään myös perhepiiri pidetään usein aika pienenä. Ei pidetä yhteyttä serkkuihin tai pikkuserkkuihin, ei sukuloida kesäisin. Eihän sitä tukiverkkoa kieltämättä synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa miten ap päädyit tilanteeseen. Minusta tuli tukiverkoton kun isovanhemmat kuolivat ja tuli avioero ja ex mies muutti satojen kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen omia lastenlapsiani kaitsenut. Mutta ennenkun maalta löhdettiin kaupunkiin töihin ne isovanhemmat jäivät sinne satojen kilometrien päähän
Ei ollut turvaverkkoja, onneksi oli aviomies joka "päästi vapaalle" muttei mitään hotelliyö-höpsötyksiä voitu harrastaa. Liitto on kestönyt silti.
Naapuriston kanssa satunnaista kaitsemista.
En kyllä muista että neuvolaa olisi kiinnostanut
Maailma on täysin muuttunut 30 vuodessa. Olet jo isovanhempi-iässä, joten kokemukset lapsiajasta eivät päde nykyaikaan. Nykyään naisilla on vaativat työt, lapset ovat päiväkodeissa ja mutta päiväkodit ja neuvolat ja päiväkodit eivät ole päässeet nykyaikaan, vaan luulevat että äiti on kotona jne.
Ai, kyllä minä ja tuttavapiirini kävimme töissä. Jos pystyy vaativiin töihin pystyy ehkä kotiasiansakin järjestämään ja hoitamaan.
No en ymmärrä ettäkö neuvolat ja päiväkodiT eläisivät kotiäitiaikaa.
"ennen vanhaan" ei käyty kuntosaleilla, pakko päästä, esimerkiksi. Tosin en ole yh ollut mutta mielestäni ei äideillä ollut sellaista vapaudenkaipuuta kuin nykyisin, arvelen ettei monikaan pariskunta käynyt hotelliöitä, ehkei se puoli aina ollut niin hyvin hoidettu. Mutta mihin totaaliyh, leski tai hulttioisä, tarvitsee hotelliöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa. Ja mainitsit, että ettette ole köyhiä.
Joo, mutta ei myöskään rikkaita :D Meillä ei ole puutetta arjessa, mutta lapsenvahtipalvelut ovat aivan järkyttävän hintaisia. Olen myös tarkka siitä kenelle lapseni annan. Ap
Sellaista se elämä joskus on. Tilannehan voisi olla myös se, että teillä on molemmilla mielisairaat vanhemmat, sisarukset vankilassa ja entiset sydänystävänne muuttaneet ulkomaille. Ethän sinä silloinkaan voisi antaa heille lapsiasi.
Ei ole kenenkään syy, ettei teillä ole turvaverkkoja, mutta olette kuitenkin lapset siihen tilanteeseen tehnyt. Ei kellään ole varsinaisesti oikeutta turvaverkkoihin. Jotkut ovat onnekkaita, te ette ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ärsyttää ja kuvittaa, kun jotkut kertovat, miten heillä ei ole tukiverkkoja ja sitten menevät keskenään pariskuntalomalle ja isovanhemmat vahtivat lapsia koko sen viikon :) Kummallinen käsitys tukiverkostosta! Ihan kuin apua pitäisi saada koko ajan, vaikka ei ole realistista olettaa, että toiset elävät ja hengittävät juuri sinun lapsiesi vahtimista varten ja ovat aina hälytysvalmiudessa.
Lastenhoitoon on kyllä saatavilla apua, toki se lastenhoito saattaa maksaa jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sen näkee, että tukiverkottomuutta ymmärtää oikeasti vain toinen tukiverkoton. On aika ihmeellistä, että siitäkin sitten voidaan ihminen haukkua, että pärjää ilman tukiverkkoja, kun on vaan pakko pärjätä. Ja aika monella, joka ei ole itse yhteiskunnan apua tarvinnut on todella ruusuinen kuva siitä, että sitä on siellä tarjolla, kunhan vain hakee. Tukiperheitä ei riitä kaikille, lastensuojelu ei ota asiakkaaksi ihmisiä, jotka pystyvät itse lapsensa hoitamaan. Ennaltaehkäisevä työ on ainakin pääkaupunkiseudulla vain yksi iso vitsi. Sitä pärjää, kun on pakko, mutta ei ehkä todellakaan jaksaisi siihen päälle aina kuunnella toisten valituksia siitä, kun ei pääse kuin kerran viikossa omille menoille ja kerran kuussa pariskunta-aikaa viettämään. Ne valitukset kannattaa valittaa jollekin muulle kuin tukiverkottomalle yh:lle.
Opettele pyytämään apua niin voit saada sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen otsikosta tulee kuva, että AP valittaa tukiverkoston puutteesta. Sitten luettuani hän valittaa muiden valittamisesta. Lopuksi kertoo, että hyvin menee. Hiukan nyt taisi olla tajunnanvirtaa niin paljon, että meni sekavaksi ja kommentit sen mukaisia :).
Tsemppiä vaan kaikille lapsiarjen pyörittäjille.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen näkee, että tukiverkottomuutta ymmärtää oikeasti vain toinen tukiverkoton. On aika ihmeellistä, että siitäkin sitten voidaan ihminen haukkua, että pärjää ilman tukiverkkoja, kun on vaan pakko pärjätä. Ja aika monella, joka ei ole itse yhteiskunnan apua tarvinnut on todella ruusuinen kuva siitä, että sitä on siellä tarjolla, kunhan vain hakee. Tukiperheitä ei riitä kaikille, lastensuojelu ei ota asiakkaaksi ihmisiä, jotka pystyvät itse lapsensa hoitamaan. Ennaltaehkäisevä työ on ainakin pääkaupunkiseudulla vain yksi iso vitsi. Sitä pärjää, kun on pakko, mutta ei ehkä todellakaan jaksaisi siihen päälle aina kuunnella toisten valituksia siitä, kun ei pääse kuin kerran viikossa omille menoille ja kerran kuussa pariskunta-aikaa viettämään. Ne valitukset kannattaa valittaa jollekin muulle kuin tukiverkottomalle yh:lle.
Tuntuu hassulta, että tukiverkottomuutta ei saisi surra - aina on joku vääräleuka lällättämässä, että no mitäs teit lapsia ja itse pitää lapset hoitaa. Niinhän se tukiverkoton hoitaakin. Sitten taas pidetään jotenkin ihannetilanteena välillä aivan rajatonta menoa, jossa mummo ottaa lapset joka viikonloppu yökylään ja käyttää neuvolassa ja maksaa vanhempienkin elämän. Siihen huokaillaan, että ihanaa kun on apukäsiä ja on tosi ansaittu lapsivapaa, kun johan kaksi iltaa näit lapsesi hereillä klo 17.30-20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Siis mihin sä tarvitset tukiverkkoa kun kerran pärjäätte ja teillä on hyvä elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Siis mihin sä tarvitset tukiverkkoa kun kerran pärjäätte ja teillä on hyvä elämä?
No ihan hyvä lähtökohta on pärjätä ilman tukiverkkoa, mutta saa sen puutetta silti surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotapa että elämä tarjoaa sinullekin sitruunoita. Silloin tukiverkostoja tarvitaan.
Kiitos kannustuksesta. Mulla on kolme vakavaa sairautta ja jaksaminen on ollut erittäin kovilla, tiedän oikein hyvin tämän puolen elämästä. Todellakin ehdottomasti tarvitsen tukiverkostoa, mutta sitä ei ole. Me pärjätään, ja meillä on hyvä elämä. Ap
Siis mihin sä tarvitset tukiverkkoa kun kerran pärjäätte ja teillä on hyvä elämä?
No osa valittaa siitä että ap valittaa, ja osa valittaa siitä, että hänellä on hyvä elämä. Eiköhän se hyvä elämä ole lopulta asennekysymys aika usein, eihän se nyt sitä tarkoita, että kaikki on täydellistä eikä mitään puutu.
Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että joku yh voi pärjätä hyvin ja silti toivoa tukiverkostoa? Pitäisi olla joko aivan pohjalla tai sitten olla superihminen, joka ei tarvitse mitään?
Meillekin oma apu on paras apu! Perheellämme ei ole tukiverkkoa kummankaan sukulaisista. Meillä tilapäinen apu on ollut lähinnä muutamia tunteja kerran, pari vuodessa ns. naapuriapua naapureiden kanssa.
Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitajan: https://www.mll.fi/vanhemmille/helpota-arkeasi-ja-huolehdi-jaksamisesta… Pari kertaa olenkin kysynyt lastenhoitajaa kotiin MLL:sta ja hyvissä ajoin, monta viikkoa etukäteen. Lastenhoitajaa emme kuitenkaan ole onnistuneet saamaan MLL:sta, joten tästä MLL:n palvelusta ei ole kokemusta.
Kaikki sukulaiset asuvat eri paikkakunnalla ja eri maakunnissa. Omat vanhemmat ovat kuolleet jo aikoja sitten. Puolison vanhemmat asuvat myös kaukana. Appivanhemmat eivät kykene auttamaan tilapäisestikään muutaman tunnin apuna.
Tukiverkottomuus on meille tavallista arkea eikä siinä ole mitään kummallista. Lapset pärjäävät vallan hyvin ilman yökyläilyä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen otsikosta tulee kuva, että AP valittaa tukiverkoston puutteesta. Sitten luettuani hän valittaa muiden valittamisesta. Lopuksi kertoo, että hyvin menee. Hiukan nyt taisi olla tajunnanvirtaa niin paljon, että meni sekavaksi ja kommentit sen mukaisia :).
Tsemppiä vaan kaikille lapsiarjen pyörittäjille.
Jännä että se tuntuu harmittavan monia, että joku ei valitakaan siitä tukiverkon puutteesta vaan ihan vaan hoitaa sen hommansa, kun on pakko. Ja sitten jos hoitaa homman, ja elämä on ihan hyvää, ei saisi sanoa, että apua olisi kyllä tarpeen, vaikka selvitäänkin. Mikähän tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Opettele pyytämään apua niin voit saada sitä.
Niin, se on varmasti tosi vaikeaa uskoa, että tukiverkottomuus ei ole aina täysin oma vika. Mäkin olen pyytänyt apua sekä läheisiltä että yhteiskunnalta aina lastensuojelua myöten, mutta ei tipu. Ehkä raskainta tukiverkottomuudessa onkin tavallaan nämä syytökset, että oma vikas.
Luulen, että suurin osa ihmisistä ei pysty edes kuvittelemaan sitä, millaista on hoitaa kaikki yksin. Siis ihan kaikki. Aina.
Maailma on täysin muuttunut 30 vuodessa. Olet jo isovanhempi-iässä, joten kokemukset lapsiajasta eivät päde nykyaikaan. Nykyään naisilla on vaativat työt, lapset ovat päiväkodeissa ja mutta päiväkodit ja neuvolat ja päiväkodit eivät ole päässeet nykyaikaan, vaan luulevat että äiti on kotona jne.