Ala-asteelaisen järkyttävät raivokohtaukset ja muuttuva käytös

Lapsi on aina ollut tempperamenttinen, normaali, fyysisesti terve (joskin ruokailun kanssa ollut aina jonkinmoista ongelmaa, esim ferritiini aika alhainen). Kuitenkin jo päiväkoti-iässä sai outoja raivokohtauksia, joita selviteltiin kyllä, muttei kummemmin kuitattu kun lyhytpinnaisena ja ikävaiheisiin kuuluvina hankaluuksina. Suurin osa ajasta on sellaista, ettei mitään hankaluuksia ole. Sitten yhtäkkiä tulee outo ns pohjalasku, ja KAIKKI kääntyy päälaelleen. Lapsi on nyt toisella luokalla, oppimisen kanssa ei mitään ongelmaa, on lahjakas, ihan tavallinen koululainen. Sitten ihan kuin sormia napauttamalla yhtenä päivänä tuntuu heräävän väärällä jalalla, ja saa todella pahoja raivokohtauksia (on äärimmäisen aggressiivinen kotona ja koulussa, satuttaa ihmisiä ja hajottaa paikkoja), koulussa keskittyminen laskee luokkaan nolla ja joudutaan kaikenlaisia erityisjärjestelyjä tekemään jotta koulussa käynti edes onnistuu, saattaa elää parilla leivänmurulla päiviä, kielenkäyttö on aivan KAMALAA, mieliala on selvästi matalalla ja lapsi on erikoisen etäinen, kuin omissa maailmoissaan. Ja tämmöiset vaiheet saattaa kestää muutamia viikkoja. Sitten kaikki yhtäkkiä on aivan normaalisti, ihan kun mitään ei olisi ikinä ollutkaan. Selvästi kuormittavat (esim eskarin/koulun alku jne) ovat laukaisseet osan näistä kausista, mutta toisinaan mitään laukaisevaa tekijää ei ole ollut.

Olen todella huolissani. Kaikenlaisia ADHD epäilyitä on mietitty, mutta tutkimukset kuivuvat kasaan kun oireilu yhtäkkiä vain katoaa, eikä se nyt taida olla ihan semmoinen häiriö mikä oireilee vain ajoittain vaikka moni oireilu kävisi muutoin yks yhteen. Lähisuvussa on sekä adhd tapauksia useita että jokunen kaksisuuntaista sairastava henkilö ja muita mielenterveysongelmaisia ja mitä enemmän luen, sitä enemmän kaksisuuntainen täsmäisi lapsen oireisiin kausittaisen tietynlaisen oireilun puolesta. Käsittääkseni se ei kuitenkaan usein puhkea noin nuorena, mutta niitäkin tapauksia löytyy. 

Ja kyllä, olemme jonossa hoidon piiriin ja muita tukitoimia löytyy jo pidemmän kaavan kautta, mutta kiinnostaisi kokemukset lasten vakavista oireiluista ja toivonmukaan voisin väläyttää ilmoille mahdollisuuden aiemmin mainituista, että ainakin voisi joltain osilta tutkia jos vaan tässä iässä voi. Olen niistä toki jo aiemmin maininnut, muttei kukaan oikein tunnu ottavan tosissaan tämmöisten mahdollisuutta koska lapsi on niin nuori ja kaikki ongelmat on aiemmin kuitattu uhmana, vaikeina ikävaiheina, ja kokeiltu erilaisia toimia tunteiden hallintaan ja saatu keskusteluapua ja muuta vastaavaa. Aiemmin eri vaiheet näkyikin vain aikalailla aggressiivisuutena, mutta nyt iän tullessa näkyy paljon muitakin hälyttäviä merkkejä tunnepuolella kun osaa niitä sanoittaa paremmin.