Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katastrofiajattelu
27.04.2024 |
Hei!
Kärsiikö kukaan katastrofiajattelusta? Onko mikään auttanut siihen?
Itse olen kärsinyt tästä niin kauan kuin muistan ja nytkin ahdistuneena yritän hengittää tässä.
Olen varma, että olen huono työssäni ja tulen saamaan potkut, sitä kautta raha-asiani menevät ketuilleen. En koskaan uskaltanut hankkia lapsia, koska olen ollut varma, että elämä kostaa minulle ja lapseni kuolevat tai jotain muuta vastaavaa.
Onnellisuus on myös jotain mitä en siedä. Jos olen yhtään tyytyväinen tai onnellinen, niin olen varma, että kohta tapahtuu jotain kamalaa ja sitten kaikki hajoaa. En pelkää sitä, että kuolen vaan pelkään, että jotenkin kaikki hajoaa ja sit ei ole enää mitään. Minun epäkelposuuteni paljastuu, se miten huono olen kaikessa sekä se etten ansaitse onnea. Välillä on vaikea hengittää näiden takia ja ajatukseni ovat itsetuhoisia, koska olisi helpompi vaan jo lopettaa kuin jatkuvasti pelätä ja kärsiä. En ole tekemässä itselleni mitään, mutta nämä ajatukset välillä vainoavat.
Tunnistaako kukaan itseään?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun sä tiedostat ongelman, sä voit lähteä muuttamaan ajattelua, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Opettele ajattelemaan positiivisesti. Mieti joka päivä mikä tänään on mennyt hyvin.
Tää positiivinen ajattelu ei valitettavasti poista niitä pelkotiloja mitä näen tulevaisuudessa. Esim. Tänään on kaikki mennyt loistavasti, juoksin uuden oman ennätykseni, ruoka onnistui mutta en pääse tunteesta eroon, että mokasin eilen töissä ja saan tän takia potkut ja raha-asiani menevät ikuisesti pilalle tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun sä tiedostat ongelman, sä voit lähteä muuttamaan ajattelua, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Opettele ajattelemaan positiivisesti. Mieti joka päivä mikä tänään on mennyt hyvin.
Tää positiivinen ajattelu ei valitettavasti poista niitä pelkotiloja mitä näen tulevaisuudessa. Esim. Tänään on kaikki mennyt loistavasti, juoksin uuden oman ennätykseni, ruoka onnistui mutta en pääse tunteesta eroon, että mokasin eilen töissä ja saan tän takia potkut ja raha-asiani menevät ikuisesti pilalle tämän takia.
Sun pitää silloin muistuttaa itseäsi että kukaan ei ole täydellinen, yhden mokan takia harvemmin erotetaan ketään. Kukaan ei ole soittanut perään eli paha moka ei ainakaan voi olla kyseessä jos niin on käynyt.
Mummolla, äidin äidillä, oli just sitä katastrofi ajattelua. Ihan jo 1980-luvun alussa, ellei jo aiemmin. Kun hän kotona ollessaan kuuli ambulanssin tai paloauton äänen, niin se oli automaattisesti, että nyt meille, hänen tyttärelle ja tyttären lapsille, on käynyt jotain, ollaan jouduttu onnettomuuteen. Kun äitini ei vastannut puhelimeen, kun hän soitti, niin heti hätä, että jotain on sattunut. Kauhea kohkaaminen päällä koko ajan, milloin mistäkin. Kun olin muuttanut pois kotoa, niin siitä piti etsiä huonot puolet, että miksei sinne suunnalle olisi saanut muuttaa. Kun lähdin risteilylle avovaimon kanssa, niin siitä piti pelätä, että meidän autoon murtaudutaan sillä välin. Kaupassa kun oli äitini kanssa, niin koko ajan, että kohta joku tuon lompakon varastaa. Sellaista ihmeellistä. Mitään asiaa ei vahingossakaan nähnyt hyvässä valossa. Kaikki hankinnat, niin se kohta hajoaa tai se varastetaan. Kun harrastin pyöräilyä, niin siitä piti ongelma tehdä. Parempiko se olisi ollut ryypätä kuin harrastaa pyöräilyä? Aina manasi epäonnea, että tapahtuisi jotain ikävää, josta hän pääsee sitten mässäilemään, valittamaan ja voivottelemaan, kuinka kävi huono tuuri.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kun sä tiedostat ongelman, sä voit lähteä muuttamaan ajattelua, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Opettele ajattelemaan positiivisesti. Mieti joka päivä mikä tänään on mennyt hyvin.