Kertokaa uratarinoitanne te, jotka olette suorittaneet ns. hyvän tutkinnon, mutta puuttuu kunnianhimo ja

FM fysiikasta hyvin arvosanoin. Uralla eteneminen ei ole ollut missään vaiheessa tavoitteena. Olen aina pyrkinyt löytämään riittävän kiinnostavan työn, jolle ei kuitenkaan tarvitse uhrata elämäänsä. Työtehtäväni ovat olleet aina keskittyneet tietyn yksittäisen asian tai osa-alueen osaamiseen ja ymmärtämiseen. Niihin ei ole koskaan liittynyt kovinkaan paljoa tiimityötä, eikä varsinkaan esimiestehtäviä. Haluan vain tulla töihin, keskittyä tekemään työni hyvin ja lähteä sitten ajoissa kotiin viettämään vapaa-aikaa.

En ole uskoakseni liian kiltti työpaikan peleihin, mutta ne eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta. Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Muutamalle entiselle esimiehelleni on ollut vaikea ymmärtää, etten ole töissä leikkimässä piirileikkejä, luomassa verkostoja urakehitystä varten tai hankkimassa lisärivejä CV:een, joten olen sitten vaihtanut duunia. 

Mulle työ on hyvin yksinkertainen sopimusasia. Minä teen työnantajan määräämät työtehtävät ja vastineeksi työnantaja maksaa palkan ja muut työsopimuksessa määritetyt edut. Jottei nyt kenellekään tule sellainen vaikutelma, että olen vaikea tai hankala työntekijä, niin en ole. Työpaikalla edellytetään asiallista käytöstä, kollegiaalista kohteliaisuutta ja yhteistyökykyä, joten tietenkin niiden mukaan toimin parhaani mukaan. 

"näyttää hyvältä cv:ssä" :)