Lue keskustelun säännöt.
Tulkitsen toistuvasti väärin miesten kiinnostuksen
27.04.2024 |
Olen aivan lapsuuden ensimmäisistä ihastumisista lähtien lukenut vastakkaista sukupuolta useimmiten väärin. Olen näkevinäni kiinnostuksen merkkejä heissä, joista olen itse kiinnostunut ja toisaalta en huomaa miesten kiinnostuksen osoituksia ennen kuin on jollain tavalla liian myöhäistä. Tämä sosiaalinen lukutaidottomuuteni on johtanut lukuisiin sydänten särkymisiin - omani ja miesten. Jotenkin olen onnistunut muutamasti päätymään parisuhteseenkin asti, mutta niistäkin ensimmäinen syntyi väärintulkintojen jälkeen. Yleensä jälki on paljon ikävämpää.
Tälläkin hetkellä poden sydänsuruja, kun kiinnostuin miehestä ja luulin sen olevan molemminpuolista, muttei taaskaan ollut. Onneksi nykyään osaan jo epäillä "näkemiäni" merkkejä, enkä kiirehdi tekemään liian hätiköityjä aloitteita. Aiemmin olen niin tehnyt ja saanut näpeilleni pahastikin, mikä on vaikuttanut jossain määrin itsetuntooni suhteessa miehiin ja kokemukseeni omasta viehätysvoimastani naisena. Samaan aikaan ainakin kaksi miestä on osoittanut kiinnostuksensa. Pahoin pelkään, että olen - jälleen kerran - ruokkinut heidän tunteitaan, kun en ole nähnyt selviäkään merkkejä ja olen luullut heidän suhtautuvan minuun puhtaasti kaverina tai tuttavana.
En kaipaa neuvoja, kaipaan vain vertaistukea jos joku on paininut samankaltaisten kokemusten kanssa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä niistä miehistä tietää. Pimppi kaiketi monille kelpaa, mutta se, onko taustalla muutakin kiinnostusta, on mysteeri varmaan heille itselleenkin. Väkisinkin siinä nainenkin tekee silloin väärintulkintoja.
Että te jaksatte kuvitella, että kaikki haluaa sitä teidän pimppiä. Ihan normaali ystävällisyys ja kohteliaisuus ei kerro minkään haluamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla ei ole tapana etsiä suhteita, siellä ystävällisyyttä ei kannata tulkita flirttailuksi.
Aika paljon parisuhteita työpaikoilla kuitenkin syntyy, on se viisasta tai ei. Itsekin menin lopulta naimisiin nuoruuden työpaikkaromanssin kanssa.
-ap
Onko sillä niin väliä, jos et huomaa niitä kiinnostuneita miehiä, jos et itse ole kiinnostunut? Jos taas itse ihastut, niin hyvä se kortti on katsoa, jos vaikka toinenkin olisi? Usein ei ilmeisesti ole, mutta ei se sinun vika ole. Elämässä sattuu ja tapahtuu, niin ei sitä ilman kolhuja kukaan selviä. Ihastuminen ei minusta ole se huonoin asia, missä voi polttaa näppinsä. Ihanne tapauksessa kiinnostus on molemmin puolinen ja sitten se on menoa sinullakin. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä niin väliä, jos et huomaa niitä kiinnostuneita miehiä, jos et itse ole kiinnostunut? Jos taas itse ihastut, niin hyvä se kortti on katsoa, jos vaikka toinenkin olisi? Usein ei ilmeisesti ole, mutta ei se sinun vika ole. Elämässä sattuu ja tapahtuu, niin ei sitä ilman kolhuja kukaan selviä. Ihastuminen ei minusta ole se huonoin asia, missä voi polttaa näppinsä. Ihanne tapauksessa kiinnostus on molemmin puolinen ja sitten se on menoa sinullakin. 😊
Siksi olisi hyvä huomata ajoissa miehen kiinnostus, ettei itse vahingossakaan antaisi vääriä signaaleja vaan voisi ottaa etäisyyttä. Kun itse niin usein satuttaa itseään väärien tulkintojen vuoksi, ei haluaisi itse olla se, joka aiheuttaa mielipahaa. Olen ystävällinen kaikille ja minua pidetään hyvänä kuuntelijana, joten usein myös tulkitaan väärin. Aivan kuten itsekin teen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kiinnostuksesta kysyä tai puhua ihan suoraan? Hei, vaikutat mukavalta tyypiltä ja olisi kiva tutustua paremmin. Lähdetkö kahville? Näin poistetaan tulkinnanvaraa. Tai jos ollaan jo pitemmällä, niin sitten sen mukaista suoraa puhetta kehiin.
Jos olet jo yli 40-vuotias ja haluat vakisuhteen, niin kyllä sen voi jo ihan suoraan sanoa eikä lillua epävarmuudessa kuukausi- tai vuositolkulla.
Itse olen ollut reilun 2 vuotta suhteessa ja sitä ennen muutaman vuoden sinkkuna, jolloin tapailin muutamia miehiä. Aina sanoin heti, että haluan pysyvän suhteen. No, useista ei sellaista tullut, vaikka kiinnostusta oli puolin ja toisin, muttei sitten kuitenkaan riittävästi. Riskit kuuluu asiaan. Mutta sano sinä itse suoraan, mitä toivot. Muuten ei voi onnistua.
N47
En pyytänyt neuvoja, enkä "lillu epävarmuudessa kuukausi- tai vuositolkulla". Hassuja oletuksia. En myöskään kaipaa enkä etsi aktiivisesti parisuhdetta, mutta näitä tilanteita nyt vaan aina välillä tulee eteen, että tapaa mielenkiintoisen tyypin ja kiinnostus herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kiinnostuksesta kysyä tai puhua ihan suoraan? Hei, vaikutat mukavalta tyypiltä ja olisi kiva tutustua paremmin. Lähdetkö kahville? Näin poistetaan tulkinnanvaraa. Tai jos ollaan jo pitemmällä, niin sitten sen mukaista suoraa puhetta kehiin.
Jos olet jo yli 40-vuotias ja haluat vakisuhteen, niin kyllä sen voi jo ihan suoraan sanoa eikä lillua epävarmuudessa kuukausi- tai vuositolkulla.
Itse olen ollut reilun 2 vuotta suhteessa ja sitä ennen muutaman vuoden sinkkuna, jolloin tapailin muutamia miehiä. Aina sanoin heti, että haluan pysyvän suhteen. No, useista ei sellaista tullut, vaikka kiinnostusta oli puolin ja toisin, muttei sitten kuitenkaan riittävästi. Riskit kuuluu asiaan. Mutta sano sinä itse suoraan, mitä toivot. Muuten ei voi onnistua.
N47
En pyytänyt neuvoja, enkä "lillu epävarmuudessa kuukausi- tai vuosi
No annan sitten vertaistukea. Olen siis ollut vastaavissa tilanteissa useaan otteeseen. Mies on ollut mukava, kiinnostunut, innostunut - minä ole ollut kiinnostunut, innostunut, ajatellut että nyt tästä voisi tulla jotain. Mutta sitten mies on ghostanuut/ kertonut ettei halua jatkaa / en ole tarpeeksi sitä, tätä tai tuota. Ja olen myös itse todennut, että tämä ei toimi tai en ole kiinnostunut.
sitten olen alkanut miettiä, että miten väärin ollenkaan tulkinnut koko tyypin.. Mutta kai hän on ollut kiinnostunut ainakin hetken, ei vain samalla tavalla tai yhtä paljon kuin minä. Minulle pettymyksen tuotti se, että halusin vakavaa suhdetta. Mutta aloin jossain kohtaa itsekin suhtautua kepeämmin, että näin se vain menee. Ei ole mun huonoutta tai persoonan tai ulkonäön puutetta ( eikä miehenkään), jos meistä ei tule mitään yhdessä. Mulla oli vain heikko itseluottanus ja pettynyt olo. Ja kyllähän toistunut torjutuksi tuleminen sitä ruokkii.
En sitten tiedä, miksi se epätahtinen tai väärin tulkittu kiinnostus sinua harmittaa, jos et kuitenkaan halua mitään sen enempää? Kirjoitat kuitenkin, että naisellinen itsetunto kokee kolhuja, niin tulkitsen, että kaipaat aitoa ja syvempää kiinnostusta.
Mä en ole muuttanut itsessäni mitään, olen samanlainen, iloinen, kohtelias, jutteleva - ja mun kumppanille se oli just hyvä. En tiedä, tulkitseeko joku mies vaikka töissä käytöksestäni jotain, itse en ainakaan huomaa normaalia juttelua enempää kiinnostusta. Sinkkuna kyllä myös skannaan miehiä ihan toisella tavalla kuin nykyään ja olin tutka päällä. Tunnistan hyvin sen, että miten alkaa toisia ihmisiä tulkita ja etsiä kiinnostuksen merkkejä. Jos niitä ei etsi, niin vähemmän niitä myös näkee.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla ei ole tapana etsiä suhteita, siellä ystävällisyyttä ei kannata tulkita flirttailuksi.
Hyvin sanottu. Mut mitä jos kuitenkin tapahtuu hiplailua jne. Ei ihan mene kohteliaisuus asteelle. Vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä oletat että mies kiinnostuu sinusta helposti koska olet hyvä kuuntelija? Minusta kuulostaa enemmän sellaiselta että luot omassa päässä paljon enemmän mikä on todellisuus. Eli onko paljon myös sellaista omaa toivetta että toivoisit paljon ihailua miehiltä? Ja sitten myös onko sinulla muuten paljon kokemusta miesten tapailuista? Kuulostaa jotenkin sellaiselta että kokemukset ovat suppealta pohjalta mietittyjä eli laajemmat kokemukset puuttuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaah, miehet ei yleensä huomaa olevansa kiinnostuneita ja voivat näyttää kiinnostuneilta vaikka eivät ole kiinnostuneita. Voivat siis katsella naisia ja flirttailla mutta eivät halua mitään suhdetta.
En pidä flirttailevista miehistä. Olen introvertti ja kiinnostun introverttimiehistä. "Merkit" joita olen näkevinäni eivät mielestäni ole flirttailua, jonka ymmärrän tarkoituksellisena toimintana. Tulkitsen sanatonta viestintää ja etsin aidon ihastumisen merkkejä, en mitään vihjailevaa läpänheittoa tms.
Esimerkkitapaus: eräs mies työpaikalla hakeutui seuraani jatkuvasti ja käyttäytyi seurassani mielestäni aluksi hermostuneesti. Pikkuhiljaa hän rentoutui ja vapautui. Meillä oli usein tosi hauskaa. Jäimme usein kahvihuoneeseen kahden jatkamaan juttua, ja aikaa myöten aloimme jakaa hyvin henkilökohtaisiakin asioita, joita kumpikaan ei ollut juuri muille puhunut.
Luit merkit ihan oikein. Mies oli kiinnostunut seksistä kanssasi. Hän ei kuitenkaan halunnut kanssasi parisuhdetta. Miehillä se menee niin, että suuri osa naisista kiinnostaa seks-hommiin mutta parisuhdetta halutaan paljon harvemman kanssa. Sitä ei voi mitenkään aluksi tietää että haluaako tämä mies parisuhdetta kanssasi. Mitään sellaisia "merkkejä" ei ole. Useimmat miehet eivät alkuun edes tiedä haluavatko parisuhdetta, kokeilevat vain kepillä jäätä ja joko tutustuvat tai pyrkivät sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Nykyään en enää yritä tehdä mitään tulkintoja vaan olen sillä ajatuksella, että kukaan ei ole kiinnostunut. Helpottaa elämää huomattavasti, mutta ajoittain on melko yksinäistä.
Jep sama täällä. En jaksa enää yrittää tehdä tulkintoja ja pähkäillä kaiken maailman "merkkien" kanssa. Olen päättänyt, että jos parisuhteeseen päädyn, se tapahtuu niin että mies selkeästi lähestyy minua ilman tulkinnanvaraa, pyytää ulos tms.
Helpottaa tosiaan elämää paljon. Säästyy monelta tuskalta, vaikka tosiaan yksinäistä välillä onkin.
Minulla on ollut aina vähän sama kuin ap:lla. Tosin useimmiten olen vaan olettanut, ettei kukaan mies olisi minusta kiinnostunut. Joskus kovasti ihastuneena on saattanut arvostelukyky pettää ja nähdä kiinnostusta sielläkin, missä sitä ei ole ollut. Nyt olen naimisissa, enkä osaa arvioida, onko mies kiinnostunut enää vai ei. Sanoo olevansa, muttei ole halunnut seksiä kanssani vuosiin. Eli kykenemättömyyteni tulkita miehiä ei kai sitten liity vain sinkkuuteen.
N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä se siitä selvenee, kun tulee väähän ikää ja täytät muutaman vuoden päästä 18v
Olen 40+
Miksi te epäempaattiset ihmiset tulette jokaiseen ketjuun ivaamaan?-ap
montako elatusmaksujenmaksjaa sinulle on tähän mennessä kertynyt?
Ei yhtään. Ilmiannan jokaisen tällaisen ylilautatrollin.
-ap
Olisikohan se sinun ihana v-mäinen luone, jotenkin ongelman alku ja juuri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset itse ovat tähän tilanteeseen miehet ajanut. Naisella on täysi juridinen valta tuomita mies mistä tahansa kokemastaan ahdistelusta, joka oikeudessa automaattisesti tulkitaan seksuaaliseksi. Tästä johtuen miehet eivät ota mitään kontaktia naisiin, ainakaan suomalaisiin.
Sinulla on ongelmia sisälukutaidossa. Väitteesi ei liity aloitukseen mitenkään. Kiinnostuneet miehet osoittavat minulle kiinnostuksensa kyllä niin että lopulta minäkin tajuan. Sen sijaan ne joiden toivon ja kuvittelen olevan kiinnostuneita eivät sitä ole.
-ap
Tavoittelet omaan markkina-arvoosi liian korkean luokan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Nykyään en enää yritä tehdä mitään tulkintoja vaan olen sillä ajatuksella, että kukaan ei ole kiinnostunut. Helpottaa elämää huomattavasti, mutta ajoittain on melko yksinäistä.
Jep sama täällä. En jaksa enää yrittää tehdä tulkintoja ja pähkäillä kaiken maailman "merkkien" kanssa. Olen päättänyt, että jos parisuhteeseen päädyn, se tapahtuu niin että mies selkeästi lähestyy minua ilman tulkinnanvaraa, pyytää ulos tms.
Helpottaa tosiaan elämää paljon. Säästyy monelta tuskalta, vaikka tosiaan yksinäistä välillä onkin.
Tämä 👆
N4+
Omaat liian optimistisen käsityksen naisten käyttäytymisestä. Vain keski-ikäinen, nuoruudesta asti aktiivinen mies tietää totuuden tässäkin asiassa.