Lue keskustelun säännöt.
Tulkitsen toistuvasti väärin miesten kiinnostuksen
27.04.2024 |
Olen aivan lapsuuden ensimmäisistä ihastumisista lähtien lukenut vastakkaista sukupuolta useimmiten väärin. Olen näkevinäni kiinnostuksen merkkejä heissä, joista olen itse kiinnostunut ja toisaalta en huomaa miesten kiinnostuksen osoituksia ennen kuin on jollain tavalla liian myöhäistä. Tämä sosiaalinen lukutaidottomuuteni on johtanut lukuisiin sydänten särkymisiin - omani ja miesten. Jotenkin olen onnistunut muutamasti päätymään parisuhteseenkin asti, mutta niistäkin ensimmäinen syntyi väärintulkintojen jälkeen. Yleensä jälki on paljon ikävämpää.
Tälläkin hetkellä poden sydänsuruja, kun kiinnostuin miehestä ja luulin sen olevan molemminpuolista, muttei taaskaan ollut. Onneksi nykyään osaan jo epäillä "näkemiäni" merkkejä, enkä kiirehdi tekemään liian hätiköityjä aloitteita. Aiemmin olen niin tehnyt ja saanut näpeilleni pahastikin, mikä on vaikuttanut jossain määrin itsetuntooni suhteessa miehiin ja kokemukseeni omasta viehätysvoimastani naisena. Samaan aikaan ainakin kaksi miestä on osoittanut kiinnostuksensa. Pahoin pelkään, että olen - jälleen kerran - ruokkinut heidän tunteitaan, kun en ole nähnyt selviäkään merkkejä ja olen luullut heidän suhtautuvan minuun puhtaasti kaverina tai tuttavana.
En kaipaa neuvoja, kaipaan vain vertaistukea jos joku on paininut samankaltaisten kokemusten kanssa.
Kommentit (59)
"Mikä on se miesten kiinnostuksen osoitus, josta lopulta tajuat?"
Aktiivinen yhteydenpito miehen puolelta, halu tavata ja suoraan sanominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Nykyään en enää yritä tehdä mitään tulkintoja vaan olen sillä ajatuksella, että kukaan ei ole kiinnostunut. Helpottaa elämää huomattavasti, mutta ajoittain on melko yksinäistä.
Tämä. Vasta sitten kun mies suoraan sanoo olevansa kiinnostunut, saatan uskoa.
eihän mies saa sellaista nykyään sanoa. joku voi ahdistua.
Tuskin kukaan ahdistuu jos mies on suunnilleen omaa ikäluokkaa ja käyttäytyy asiallisesti. Ainakaan itse en, vaikken pitäisikään miestä kiinnostavana.
Minä luulin joskus huomaavani miesten tunteet helposti, mutta sitten vastaan onkin tullut yllätyksiä. On tullut kaveri sanomaan, että hän on jo 15 vuotta haaveillut minusta, eikä asia ole käynyt minulla mielessäkään. On tapahtunut sellaista, että minä olen ihastunut ja luullut miehelläkin olevan samoja tunteita, mutta mies ei tee mitään lähestyäkseen minun vihjeistäni huolimatta.
Parasta kun teet kuten muutkin incelit ja pysyt kaukana siitä toisesta sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin joskus huomaavani miesten tunteet helposti, mutta sitten vastaan onkin tullut yllätyksiä. On tullut kaveri sanomaan, että hän on jo 15 vuotta haaveillut minusta, eikä asia ole käynyt minulla mielessäkään. On tapahtunut sellaista, että minä olen ihastunut ja luullut miehelläkin olevan samoja tunteita, mutta mies ei tee mitään lähestyäkseen minun vihjeistäni huolimatta.
Vihjeistä huolimatta.
Miksi mies lähestyisi? Naisethan ivaavat jatkuvasti miehiä jotka "luulevat perusystävällisyyden tarkoittavan yhtään mitään"
No nyt kun ei luule niin ulistaan ettei mies tee mitään vihjeistä huolimatta.
Menkää sinne deittiapsiin jossa vain naiset saavat tehdä aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehenä, oma kiinnostukseni rakentuu asteittain, sen perusteella mitä ensi tutustuminen toisesta kertoo. Siinä vaiheessa kun ei vielä tiedä edes toisen nimeä, on ihan mahdotonta tietää, minkä verran haluaa tutustua, tai miten pitkälle haluaa mennä.
Varmaan joku teini-ikäinen voisi mennä vaikka sänkyyn, ja kysyä vasta sitten, että mikä sun nimi muuten on, mä oon make. Mutta aikuinen mies ei siis käyttäydy niin.
Tunnen sinut. Jatka eteenpäin, kehitä itseäsi ja unohda ne miehet joiden perään kulutat kaiken ajan livenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin joskus huomaavani miesten tunteet helposti, mutta sitten vastaan onkin tullut yllätyksiä. On tullut kaveri sanomaan, että hän on jo 15 vuotta haaveillut minusta, eikä asia ole käynyt minulla mielessäkään. On tapahtunut sellaista, että minä olen ihastunut ja luullut miehelläkin olevan samoja tunteita, mutta mies ei tee mitään lähestyäkseen minun vihjeistäni huolimatta.
Juuri tällaisia tapauksia minulla on vaikka kuinka paljon. Ja miten monet kerrat olen tehnyt itsestäni totaali-idiootin, kun olen tehnyt rohkeasti aloitteen ja pyytänyt miestä esim. treffeille, koska merkit ovat mielestäni olleet ilmiselvät! Ja sitten en kuitenkaan näe niitä oikeasti ilmiselviä merkkejä...
Nykyään en enää tee noin suoria aloitteita, vaan korkeintaan pyrin kerran tai max. kaksi juttusille, jos siihen tarjoutuu luonteva tilaisuus siten, etten ole liian läpinäkyvä tai tyrkky. Jos mies ei tartu tilaisuuteen vaan vastailee lyhyesti eikä itse tee myöhemmin aloitetta uuteen keskusteluun, annan olla. Olen siis oppinut kantapään kautta, että kiinnostunut mies tarttuu täkyyn, ja rohkeimmat keksivät tikusta asiaa ilman että tarvitsee edes syöttää lapaan.
-ap, jonka syöttö jätettiin taas pelaamatta
Itsekin olen ollut kiinnostuksen tulkitsemisessa huono ja siksi päätynytkin luottamaan vain puheeseen ja niitä seuraaviin tekoihin. Eli siihen että mies itse kysyy lähdenkö treffeille, haluanko tavata ja itse sanon myös että olisi kiva tavata uudestaan jne. Mutta jos ei ole ollut mitään konkreettista puhetta joka osoittaa kiinnostuksen niin muita merkkejä en ole sitten halunnut yhtään yrittääkään tulkita. Koska mistä niistä ikinä tietää. Näin olen päätynyt naimisiin asti ja hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihjeistä huolimatta.
Miksi mies lähestyisi? Naisethan ivaavat jatkuvasti miehiä jotka "luulevat perusystävällisyyden tarkoittavan yhtään mitään"
No nyt kun ei luule niin ulistaan ettei mies tee mitään vihjeistä huolimatta.
Menkää sinne deittiapsiin jossa vain naiset saavat tehdä aloitteen.
Oletko sama vai eri, joka ei ymmärtänyt aloitusta? Nyt ei ole lainkaan kyse siitä, etteivätkö miehet tekisi aloitteita. Kyllä tekevät.
-ap
Mäkin olen tulkinnut menneisyydessä niin väärin että päätin kuten ap etten usko kuin rautalankaa. Enkä ota itse yhteyttä vaan kaikki yhteydenpito tulee tapahtua sen kiinnostuneen miehen puolesta koska mun on vaan niin vaikea tietää mikä on sitä kiinnostusta ja mikä ei. Se on toiminut ihan hyvin.
nyt olen tekemisissä miehen kanssa joka on tosi kiinnostunut kaikesta mitä teen, on kehunut mua ja ominaisuuksiani suoraan päin naamaa ja on tehnyt mulle palveluksia jne . Ja seuraa mua aktiivisesti somessa ja tuo sen esiin itsekin että seuraa. Ja ennen olisin siis tulkinnut sen kaiken että hän on kiinnostunut mutta nykyään en enää koska en erota niitä merkkejä niistä oikeista sanattomista kiinnostuksen merkeistä. En tunnista hyvin sanatonta viestintää. Mun kokemuksen mukaan se on aivan irrationaalista, miten sen kiinnostuksen muka voisi tietää - jos sitä ei sano suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sinut. Jatka eteenpäin, kehitä itseäsi ja unohda ne miehet joiden perään kulutat kaiken ajan livenäkin.
No et kyllä tunne 😂 En käytä kaikkea aikaani miesten perään haikailuun. Itseasiassa hyvin, hyvin pienen osan. On mennyt vuosikin, ettei ole ollut mitään kiinnostusta kehenkään. Treffisovelluksissa en ole. Kaikki mitä on tapahtunut, on tapahtunut livenä ja sattumalta.
-ap
Hahaah, miehet ei yleensä huomaa olevansa kiinnostuneita ja voivat näyttää kiinnostuneilta vaikka eivät ole kiinnostuneita. Voivat siis katsella naisia ja flirttailla mutta eivät halua mitään suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihjeistä huolimatta.
Miksi mies lähestyisi? Naisethan ivaavat jatkuvasti miehiä jotka "luulevat perusystävällisyyden tarkoittavan yhtään mitään"
No nyt kun ei luule niin ulistaan ettei mies tee mitään vihjeistä huolimatta.
Menkää sinne deittiapsiin jossa vain naiset saavat tehdä aloitteen.
Oletko sama vai eri, joka ei ymmärtänyt aloitusta? Nyt ei ole lainkaan kyse siitä, etteivätkö miehet tekisi aloitteita. Kyllä tekevät.
-ap
Vastasin väitteeseen ja naisen ulinaan.
Et ole ap maailman keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Hahaah, miehet ei yleensä huomaa olevansa kiinnostuneita ja voivat näyttää kiinnostuneilta vaikka eivät ole kiinnostuneita. Voivat siis katsella naisia ja flirttailla mutta eivät halua mitään suhdetta.
En pidä flirttailevista miehistä. Olen introvertti ja kiinnostun introverttimiehistä. "Merkit" joita olen näkevinäni eivät mielestäni ole flirttailua, jonka ymmärrän tarkoituksellisena toimintana. Tulkitsen sanatonta viestintää ja etsin aidon ihastumisen merkkejä, en mitään vihjailevaa läpänheittoa tms.
Esimerkkitapaus: eräs mies työpaikalla hakeutui seuraani jatkuvasti ja käyttäytyi seurassani mielestäni aluksi hermostuneesti. Pikkuhiljaa hän rentoutui ja vapautui. Meillä oli usein tosi hauskaa. Jäimme usein kahvihuoneeseen kahden jatkamaan juttua, ja aikaa myöten aloimme jakaa hyvin henkilökohtaisiakin asioita, joita kumpikaan ei ollut juuri muille puhunut. Lopulta kerran firman illanistujaisissa homma meni jo hiplailuksi ja mies olisi halunnut minut illan päätteeksi kanssaan hotelliin. Kieltäydyin ja ehdotin sen sijaan treffejä selvinpäin. Sain pakit.
-ap
Voisiko kiinnostuksesta kysyä tai puhua ihan suoraan? Hei, vaikutat mukavalta tyypiltä ja olisi kiva tutustua paremmin. Lähdetkö kahville? Näin poistetaan tulkinnanvaraa. Tai jos ollaan jo pitemmällä, niin sitten sen mukaista suoraa puhetta kehiin.
Jos olet jo yli 40-vuotias ja haluat vakisuhteen, niin kyllä sen voi jo ihan suoraan sanoa eikä lillua epävarmuudessa kuukausi- tai vuositolkulla.
Itse olen ollut reilun 2 vuotta suhteessa ja sitä ennen muutaman vuoden sinkkuna, jolloin tapailin muutamia miehiä. Aina sanoin heti, että haluan pysyvän suhteen. No, useista ei sellaista tullut, vaikka kiinnostusta oli puolin ja toisin, muttei sitten kuitenkaan riittävästi. Riskit kuuluu asiaan. Mutta sano sinä itse suoraan, mitä toivot. Muuten ei voi onnistua.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaah, miehet ei yleensä huomaa olevansa kiinnostuneita ja voivat näyttää kiinnostuneilta vaikka eivät ole kiinnostuneita. Voivat siis katsella naisia ja flirttailla mutta eivät halua mitään suhdetta.
En pidä flirttailevista miehistä. Olen introvertti ja kiinnostun introverttimiehistä. "Merkit" joita olen näkevinäni eivät mielestäni ole flirttailua, jonka ymmärrän tarkoituksellisena toimintana. Tulkitsen sanatonta viestintää ja etsin aidon ihastumisen merkkejä, en mitään vihjailevaa läpänheittoa tms.
Esimerkkitapaus: eräs mies työpaikalla hakeutui seuraani jatkuvasti ja käyttäytyi seurassani mielestäni aluksi hermostuneesti. Pikkuhiljaa hän rentoutui ja vapautui. Meillä oli usein tosi hauskaa. Jäimme usein kahvihuoneeseen kahden jatkamaan juttua, ja aikaa myöten aloimme jakaa hyvin henkilökohtaisiakin asioita, joita kumpikaan ei ollut juuri muille puhunut.
Flirttailua on myös se kertomasi sanaton viestintä, en tarkoittanut mitään vihjailevaa läpänheittoa, vaan juuri tuota mistä kerroit.
Työpaikoilla ei ole tapana etsiä suhteita, siellä ystävällisyyttä ei kannata tulkita flirttailuksi.
Minulla ainakin se, että mies kysyy treffeille tai sanoo "tykkään susta" tms. Mitään muuta en tajua.
- sivusta