Tuleeko teille naisena joskus fiilis että "jos olisin mies, haluaisin tuon naisen puolisokseni"..

Minulla on tasaisin väliajoin Girl crusheja itseäni parikymmentä vuotta vanhempiin naisiin. Parisuhdetta/seksiä en kaipaa, en miesten enkä naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin ekassa avioliitossani kahden pienen lapsen äitinä ja kiireisenä vaativassa kliinisessä työssä. Haikailin tekeväni erikoisalaani liittyen väitöskirjaa (työn ja päivystysten ja lastenhoidon ohella), mutta eihän meillä ollut semmoisia tukijoukkoja olemassa, että semmoinen olisi ollut mitenkään mahdollista. Jonkun piti hoitaa arki, kun mies keskittyi omaan tekemiseensä. Silloin olin kateellinen kaikille mieskollegoille, jotka lapsista ja perheestä huolimatta senkun tutkivat ja väittelivät. Heillä oli semmoiset supervaimot, jotka kävivät töissä ja hoitivat kodin ja lapset eivätkä haikailleet mitään merkillistä. Toivoin hartaasti, että mullakin olisi ollut vaimo.

No, se avioliitto todettiin lusituksi siinä vaiheessa kun lapset alkoi olla itsenäistymisikäisiä. Olin luopunut väitöshaaveista jo vuosia aiemmin, mutta kiinnostuin lähtemään psykoterapeuttiopintoihin, ja sillä saralla olenkin sitten tehnyt monenmoista mielenkiin

Mun haave ja vakava pohdinta on lähteä psykoterapiaopintoihin! Kuinka raskasta on sitä suorittaa lasten ja työn ohella? Miten ylipäätään koit ne opinnot, kuinka työläät?

Kerrotko vähän mihin kaikkeen mielenkiintoiseen johti? Onko taloudellisesti kannattava panostus? Suurkiitos jos vastaat, kaikkea hyvää sinulle.

Joo joskus, jos se nainen on hetero.

Biseksuaalina en mieti tilannetta, että jos olisin mies, koska en ole, enkä millään mieheksi muutu. Hyvin ihastunut olen yhteen maailmani kauneimpaan naiseen, ihan näin naisena. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee. Tai ainakin jostain kuvista viehätyn tavallaan, että jos olisin mies, niin haluaisin tuollaisen (yleensä brunetti, pehmeästi vähän pullukka oikeista kohdista ja suloiset kasvot). Mutta en minä naisena sitä naista haluaisi. Vielä en ole livenä tavannut sellaista naista, josta tulisi vastaava fiilis.

Kuvauksesta tulee mieleen Diandra. Sellaisen vaimon haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on bi. 

 

t. Bi-nainen

Ajatteletko sinäkin usein olevasi mies?

Joo. Mä olin joku kk sitten postissa jonottamassa, ja siellä palveli nuori nainen josta en saanut silmiä irti. Hieman homssuinen mutta naisellinen, t-paita, tukka ponnarilla, hymy ja ystävällisyys tuntui aidolta. Joku hänessä veti puoleen. Olen heteronainen ja äiti. Tai en tiedä voiko olla hetero ja tuntea vetoa johonkin naiseen? Intiimit tilanteet tuntuisi ei ei, huh ei, mutta ajatukset vetää puoleen ja lähelle. Mitä tällainen on?

Hyvin harvoin. Lapseni lastentarhanopettajasta usein ajattelin, että on varmaan hyvä puoliso. Tykkäsi lapsista ja eläimistä, oli aina mukava ja kannustava. Lisäksi hyvin nätti.

Ei, mutta usein tullut mieleen, että miksi tuolla miehellä on tuollainen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin ekassa avioliitossani kahden pienen lapsen äitinä ja kiireisenä vaativassa kliinisessä työssä. Haikailin tekeväni erikoisalaani liittyen väitöskirjaa (työn ja päivystysten ja lastenhoidon ohella), mutta eihän meillä ollut semmoisia tukijoukkoja olemassa, että semmoinen olisi ollut mitenkään mahdollista. Jonkun piti hoitaa arki, kun mies keskittyi omaan tekemiseensä. Silloin olin kateellinen kaikille mieskollegoille, jotka lapsista ja perheestä huolimatta senkun tutkivat ja väittelivät. Heillä oli semmoiset supervaimot, jotka kävivät töissä ja hoitivat kodin ja lapset eivätkä haikailleet mitään merkillistä. Toivoin hartaasti, että mullakin olisi ollut vaimo.

No, se avioliitto todettiin lusituksi siinä vaiheessa kun lapset alkoi olla itsenäistymisikäisiä. Olin luopunut väitöshaaveista jo vuosia aiemmin, mutta kiinnostuin lähtemään psykoterapeuttiopintoihin, ja sillä saralla olenkin sitten tehnyt monenmoista mielenkiin

Minulla on samantyyppisiä kokemuksia. Olen halunnut edetä urallani ja opiskella lisää, mutta se on ollut mahdotonta, koska mies ei jousta. Kun hän sai työpaikan Etelä-Suomesta, hänelle ei tullut edes mieleen, että minun urakehitykseni päättyy. Minä olin luonut 6 vuotta suhteita ja verkostoa ja kerran jo päässyt ylenemään. Yksi lapsi oli meillä, kun muutettiin. Se lapsi oli oikeastaan se syy, etten jäänyt sille paikkakunnalle, koska ajattelin, ettei perhe voi olla kahdessa eri kaupungissa. Etelässä aloitin ihan alusta. En päässyt edes sellaiseen työtehtävään, josta olin luopunut. Ei ollut mitään kontakteja eikä kukaan ollut kiinnostunut minun osaamisestani. Siis nyt puhutaan sen tyyppisistä hypystä kuin jos olisin ollut ison ketjun myymäläpäällikkönä useassa myymälässä ja muuton jälkeen myymäläapulaiseksi. 

Yritin myös opiskella lisää. Se olikin huono juttu, koska kävin päivätyössä, illat hoidin kahta lasta, tein ruokaa, siivosin, pesin pyykkiä. Miehen mielestä se oli riittävästi, kun hän vei joskus harrastuksiin tai kävi ruokakaupassa. Kun lapset nukkuivat, opiskelin. Ei auttanut puheet, että voisiko mies osallistua enemmän. Päin vastoin hän otti vastaan työn, jossa piti matkustaa useampi päivä kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ajattelin "jos olisin poika, olisin ihastunut tuohon tyttöön".

Myöhemmin tajusin olevani biseksuaali.

Sama juttu! Oli helpompi kierrättää se ajatus noin, kuin myöntää että itseasiassa se olenkin minä joka on ihastunut. 

En kyllä näe naisia mahdollisena puolisona. Joskus voi jostain naisesta tulla olo, että miksi ihmeessä se on tuollaisen miehen kanssa. Siis jos on fiksu ja kaunis nainen, jolla on epämiellyttävä mies. En silti ajattele, että itse haluaisin olla sen naisen puoliso. Nyt kun asiaa kysytään, niin monesti varmasti olisi helpompaa, jos puoliso olisi keskusteleva, hymyilevä, osaisi laittaa ruokaa. Toisaalta onko ne naiset aidosti arjessa sellaisia, kun mielikuva perustuu johonkin parin tunnin kyläilyyn? Jos se sama miellyttävä nainen makaakin pieruverkkarit jalassa sohvalla lauantai-illat juoden keskikaljaa ja mättää sipsejä ja kebab-rullaa iltapalaksi?

Ei ole mullekaan tullut moinen koskaan mieleen. Puoliso on minun mielestäni sellainen, johon pitää tuntea vetoa. En minä naisiin tunne vetovoimaa. Ystävyys on ihan eri asia.

Onkohan varma, ettei sinulla ap olisi bi-henkisyyttä kuitenkin? Mä kirjoitin äsken kommentin, että puolisoon pitää tuntea vetovoimaa, kun se ei ole pelkkä ystävä. Mietin, että voiko joku ajatella puolison niin, ettei sen kanssa jakaisi samaa sänkyä, vaan suhde olisi platoninen ja seksitön.

Olen nainen ja kyllä joskus ihanan naisen tavatessani mietin että olisipa hän kumppanini. Mutta en mieti että olisinpa mies.

Lähinnä säälin miehiä, joilla aina tuntuu olevan joku ääliö naisvauva kumppaninaan estämässä urakehityksen. Ajattelen, että jos olisin mies, niin olisin hyvä homokumppani tuolle miehelle.

Ei

Ei tule. Oon aina ajatellut, että onneksi synnyin naisena ja heterona, koska miehet on niin ihania.

On joskus harmittanut etten ole mies koska haluan naiskumppanin ja miehillä sellaisen saanti on helpompaa. Lesbopiireissä liikaa epäviehättäviä queerfeministejä. Heteronaiset on hot.

Ei tule. Pidän joistakin naisista, mutta en koskisi enkä ottaisi kotiini. Se on täysin kaverillista pitämistä.