Epäreilua että 90-luvulla moni pääsi 55-vuotiaana eläkkeelle ja kohta pitää työskennellä 70-vuotiaaksi!

Epäreilua, ap ei syntynyt oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla isot säästöt, jotta saa pidettyä omaisuutensa, kun eläkeikä nousee ja porukkaa irtisanotaan.

Toimeentulotukeen vaikuttavat puolison tulot, lainat ei ole menoja. Ei saa omistaa kesämökkiä, asuntovaunua tai venettä, ne pitää myydä.

Vierailija kirjoitti:

Sydäninfarktilla pääsee nykyään korkeintaan uudelleen koulutettavaksi. Todennäköisimmin takaisin vanhoihin hommiin sairasloman jälkeen 

Moni parantumattomasti sairas (erityyppisiä sairauksia)  joutuu roikkumaan vuosikausia sairaalakierteen ja hylättyjen eläkeanomusten kierteessä. Kaikille ulkopuolisille on selvää, ettei kyseinen ihminen kykene työhön eikä kukaan suostuisi palkkaamaan häntä.

Eläkeikä nousee ja porukkaa irtisanotaan. Toimeentulotukea ei saa, kun on omaisuutta.

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Tämän kirjoituksen voi lukea vaikka kahdesti, ja pohtia, ovatko nämä ikäihmiset todellakin ihmisryhmä, jonka vuoksi nuorempien tulevaisuus kannattaa uhrata.

Ikäsidonnaisuudet poistettiin työttömyystuista eli 595 yleistuella pitää pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Tämän kirjoituksen voi lukea vaikka kahdesti, ja pohtia, ovatko nämä ikäihmiset todellakin ihmisryhmä, jonka vuoksi nuorempien tulevaisuus kannattaa uhrata.

Ei perintöasuntoja saa nykyään myytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päässyt kovinkaan moni ysärillä 55-vuotiaana eläkkeelle. Ei edes isäni, jolla oli VR:lla varhennettu eläkeikä eli 57v. 

1980-luku: veturinkuljettaja pääsi eläkkeelle 54-55v.   Jonkinlainen varhennettu eläke oli myös joillakin muillakin tämä 55v.  Virallinen eläkeikä oli suurimmalla osalla porukkaa vanhempana.  Toki näillä ihmisillä oli  kaikilla katkeamaton, pitkä ja raskas työura takana, joka usein oli voinut alkaa jo alle 18-vuotiaana. Myös työperäisiä tai muita sairauksia oli tuolloin paljon.  Tuollaista työuraa ei nykyään enää synny siksi, koska työhön mennään vanhempana ja työurat ovat katkonaisia ihmisistä riippumattomista syistä. 

Moni oli vielä töissä kaikki kesälomat kouluikäisenä.  Sukulaiset ovat kertoneet lapsuutensa "lomista" maatilalla. Lomaa, just joo.  Kaupungissa nuoret hoitivat lapsia vieraassa perheessä, kitkivät rikkaruohoja hautausmaalla tai olivat toimistossa lähettinä tai harjoittelijana.

Perintöasunnot remontteineen jäävät omaisten riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikä nousee ja porukkaa irtisanotaan. Toimeentulotukea ei saa, kun on omaisuutta.

Tällaistahan tämä on, kun julkisten palveluiden osalta ei osata tehdä mitään valintoja ja rajoittamisia välttämättömimpään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päässyt kovinkaan moni ysärillä 55-vuotiaana eläkkeelle. Ei edes isäni, jolla oli VR:lla varhennettu eläkeikä eli 57v. 

1980-luku: veturinkuljettaja pääsi eläkkeelle 54-55v.   Jonkinlainen varhennettu eläke oli myös joillakin muillakin tämä 55v.  Virallinen eläkeikä oli suurimmalla osalla porukkaa vanhempana.  Toki näillä ihmisillä oli  kaikilla katkeamaton, pitkä ja raskas työura takana, joka usein oli voinut alkaa jo alle 18-vuotiaana. Myös työperäisiä tai muita sairauksia oli tuolloin paljon.  Tuollaista työuraa ei nykyään enää synny siksi, koska työhön mennään vanhempana ja työurat ovat katkonaisia ihmisistä riippumattomista syistä. 

Nuoremmille suomalaisille tiedoksi, että ennen pidettiin epäilyttävänä, jos joku vaihtoi työpaikkaa. Sellainen tausta ei ollut eduksi. Oli erityisen paha asia, jos oli ollut monessa eri työssä. Kun joku sai pitkäaikaisen työn, siihen jäätiin moneksi vuodeksi. Monet kokivat myös solidaarisuutta omaa työnantajaa kohtaan, vaikka palkka olisi ollut pieni.

Vierailija kirjoitti:

Perintöasunnot remontteineen jäävät omaisten riesaksi.

Huom, älä toki ota mitään riesaperintöä itsellesi! Ei ole pakko ottaa.

Ota toki vain westendin tuliterä talo perinnöksi.

Kaikesta sitä ihmiset valittaa, esim että vanhempansa jättävät liian heikkolaatuisia perintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Tämän kirjoituksen voi lukea vaikka kahdesti, ja pohtia, ovatko nämä ikäihmiset todellakin ihmisryhmä, jonka vuoksi nuorempien tulevaisuus kannattaa uhrata.

Ei perintöasuntoja saa nykyään myytyä.

Miksi viljelet tällaista potaskaa? Tietysti saa, kun hinta on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva 90-luvulla pääsi 55-vuotiaana eläkkeelle, jotain poikkeustapauksia. Suurin osa jäi silloin eläkkeelle 63-vuotiaana. Se oli normi.

      Miksi ap valehtelet?

2 tuttua opettajaa jäi 10 vuotta sitten eläkkeelle tasan 60 vuotiaana, ehkä muillakin aloilla oli vielä hetki sitten mahdollisuus jäädä ikään kuin etukäteen, jos suostui pykälää pienempään eläkkeeseen.

Nythän kaikki on leikattu ja kilpailutettu niin eihän kukaan saa ansioihin pohjautuvaa eläkettä lainkaan, vaan sen saman kuin työttömätkin.

Vierailija kirjoitti:

Perintöasunnot remontteineen jäävät omaisten riesaksi.

Jonkun perikunnasta on pakko ostaa asunto itselleen, kun ei ole muita ostajia. Pankki kun edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä ja säästöjä. Nykyään on paljon pätkätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli ns eläkeputki, eli jos joutui työttömäksi sai ansiosidonnaista eläkkeeseen asti. Esim.Isäni kohdalla oli näin. Hyvä ratkaisu monelle nuoresta asti raskasta ruumiillista duunia painaneelle.

Sepä se, moni 1990-luvulla 55-vuotiaana eläköitynyy lienee ollut töissä 15-vuotiaasta alkaen kansakoulupohjalta. Työ on ollut fyysisesti raskasta. Itsekin tunnen yhden.

Mutta vaikka nykyään tilanne on toisenlainen, olisi silti järkevää, että eläkeikä olisi 55 vuotta, ja halukkaat saisivat jatkaa töissä niin kauan kuin haluavat. Töitä ei ole tarpeeksi, ja nuorten aikuisten olisi hyvä saada töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Tämän kirjoituksen voi lukea vaikka kahdesti, ja pohtia, ovatko nämä ikäihmiset todellakin ihmisryhmä, jonka vuoksi nuorempien tulevaisuus kannattaa uhrata.

Jokainen ikäpolvi rakentaa itse omat elämisen edellytyksensä. Miksi nuoriso tänään ajattelee, että ikäihmisten pitäisi jotenkin heille pedata hyvät lähtökohdat? Tätä en ymmärrä. Suurilla ikäluokilla oli sodan vaurioittama Suomi, kun he olivat lapsia ja nuoria. He loivat työllään hyvinvointivaltion, jonka murenemista nuoriso nyt valittaa. Luokaa, herran tähden, hyvinvointivaltio itsellenne uudelleen. Olette hyvin koulutettuja, hyvin ravittuja, terveitä, kansainvälisiä ja vaikka mitä. Mikä ihme teitä oikein vaivaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas ihme valitusta näistä eläkeikäjutuista kun ei työ maistu. Pelätään, että pitää tehdä töitä seitsenkymppiseksi. Ei pidä. Nykyäänkin on niin, että on olemassa alin ja ylin eläkeikä. Voi siis valita. Se alin mahdollinen on 65 vuotta enintään. Kaikilla. Hirveän moni tekee osa-aikaa kolme, neljä vuotta ennen eläkettä. Ja ihan lähihoitajista ja laitosapulaisista lähtien. Rinnalla nostavat varhennettua vanhuuseläkettä, joka korvaa ansionmenetystä. Isäni jäi kirvesmiehen työstä eläkkeelle kuusikymppisenä kahdeksankymmentäluvulla. Kuoli 12 vuotta myöhemmin asbestiin. Näin sitä ennen eleltiin pitkään ja leveästi eläkkeellä, kuulkaa. Kyllä teillä on tulevaisuudessa paljon helpompaa, ulisijat.

Tämän kirjoituksen voi lukea vaikka kahdesti, ja pohtia, ovatko nämä ikäihmiset todellakin ihmisryhmä, jonka vuoksi nuorempien tulevaisuus kannattaa uhrata.

Ei perintöasuntoja saa nykyään myytyä.

Miksi viljelet tällaista potaskaa? Tietysti saa, kun hinta on oikea.

Ei saa. Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataatuhatta. Tuttu on nyt yli vuoden yrittänyt myydä sisarensa kanssa perintö-osaketta. Kukaan ei osta. Laskivat hintaakin, ei auta.

Toisaalta tämän päivän 55-vuotiailla on ollut monella tapaa vauraampi ja helpompi elämä kuin 90-luvulla samanikäisillä. Maailma muuttuu, pääosin parempaan suuntaan. Kun elinikä nousee on loogista että eläkeikäkin nousee.