Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa epäröivää. Kannattaako kirjastoalaa opiskella?
26.04.2024 |
Olen ollut aiemmin kirjastossa töissä (ilman pätevyyttä), ja tarkoituksena oli mennä alaa opiskelemaan nyt syksyllä 2024.
Nyt aloin epäröidä, että veikkaanko tässä niinsanotusti väärää hevosta. Kirjastossa työskentelevä juttu nimittäin kertoi, että suunnitelmissa on vähentää reippaasti väkeä.
Onko tämä paikallinen ongelma vai onko ala oikeasti menossa kriisiin?
Hemmetti kun aina tuntuu että mitä tahansa teenkin, valitsen väärin. Koko elämä tuntuu olleen sarja hyvältä vaikuttavia valintoja, jotka olivat sittenkin loppupeleissä virheitä. Suurimmassa osassa näistä kävi huono tuuri, mutta miten voi olla, että yhdellä ihmisellä muka käy jatkuvasti huono tuuri?? En luota enää kykyyni tehdä mitään päätöksiä.
Kommentit (243)
Ai mulla? No minähän olen sun mielestä nuutunut ja mitäänsanomaton. Silti kysyt, vaikka niin hyvin "tiedät."
En pyöräile töihin, vaikka työmatkani on lyhyempi kuin sulla.
Ajan omalla autolla. Työpäivän jälkeen käyn äidilläni, joka päivä. Hän on 97-vuotias. Käyn hänelle myös kaupassa kahdesti viikossa.
Olen aktiivisesti mukana paikallispolitiikassa. Olen myös paikallisen TSL:n toimikunnan jäsen. Olen myös koiraharrastustoiminnassa mukana, omistan hakukoiran. Sen lisäksi kaksi muutakin koiraa. Koiria olen kasvattanut koko aikuisikäni.
Mies, ja aikuiset lapset.
Sairauksia minulla ei ole. Sen lisäksi tietenkään, että olen mielestäsi nuutunut, masentunut ja elämänhaluton. Kyllä, olen ollut koko työhistoriani ajan työssä samassa työpaikassa eli kirjastossa. Se on ihana työpaikka ja työmiljöö. Työtoverit ovat mukavia. Meillä on aina ollut hyvä henki ja teemme paljon asioita yhdessä myös kirjaston ulkopuolella.
Olen aina osallistunut kaikkiin mahdollisiin koulutuksiin, mitä tarjolla on ollut. Valitettavasti parikymmentä vuotta sitten ja siitä lähtien alkoi koulutustarjontaa olla vain vähän, säästöt alkoivat ohjata tätäkin toimintaa.
Miehen kanssa yhteinen harrastus on moottoripyörät.
Tietysti sinun työsi on paljon arvokkaampaa, kirjastotyötähän ei ole koskaan arvostettu ja se on jäänyt matalapalkka-alaksi. Mutta kyllä minä tälläkin palkalla olen toimeen tullut. Itse asiassa raha ei täysin määrittele elämänarvojani.
Pidät ilmeisesti kirjastotyötä taantumuksellisena, mutta etkö huomaa, että tässä työssä jos missä ollaan ajan hermolla. Kaikki uudet julkaisut on meillä käsissä suorastaan saman tien. Tämä työmiljöö ja kaikki se materiaali, joka meillä on käytettävissämme kompensoi kyllä ihan riittävästi pienen palkkamme. Asiakkaat ovat ihan pääsääntöisesti kivoja ja tyytyväisiä. Emme saa juuri koskaan huonoa palautetta.
Se, että nuoret ei enää lue, ei johdu kirjastontätien ja -setien ammattitaidottomuudesta. Koska minulla on kokemusta, kerron teille, että se alkoi näkyä jo 80-luvulla. Pojat lakkasivat lukemasta, tytöt vielä lukivat ahkerasti. 90-luvulla tulivat tietokoneet ja veivät nuorten lukuharrastuksen, ei tietenkään kaikilta. Edelleen on varhaisnuoria, jotka suorastaan ahmivat kirjoja, mutta ei samassa määrin kuin ennen. Vastuu tästä on ennen kaikkea vanhemmilla. Jos kodissa ei ole kirjoja eikä kirjastoja käytetä, ei lapsi ryhdy himolukijaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun epäröinti on tervettä ja siinä on kyllä pointti. Nyt vaan mietit, että kuinka paljon jää harmittamaan jos peruutat kirjastoalan osaltasi. Siitäpä se lopullinen päätös muotoutuu.
Tuota lähäri-jargonia joka Suomessa velloo, ei ihan kannata uskoa. Hoitoalalle ei sovellu kaikki, vaikka melkein kaikki sisään pääsee. On niitä sentään muitakin töitä oikeasti olemassa.
Eikö yrittäjyydessä ois sulle mitään, kun asuntoasia kunnossa. Ei tarvitsisi pähkiä paikkakuntaa ja työnhakua.
Yrittäjyys oli itse asiassa alkuperäinen suunnitelmani ennen kuin hain kirjastoalalle opiskelemaan. Mutta yrittäjyyden riskit alkoivat pelottaa vähän liikaa. Vaikka katto onkin pään päällä, laskut pitäisi silti pystyä maksamaan.
Kuinka korkealta siinä putoaisi jos aloittaa varovasti?
"Kuinka korkealta siinä putoaisi jos aloittaa varovasti? Yrittäjyys on kuitenkin perimisen jälkeen ainoa mahdollisuus vaurastua ja jotain itse työhönsä vaikuttaa. Miten pelkoa saisi alenemaan? Elämä on yllättävän pitkä eikä vanhana jaksa enää uutta aloittaa."
Pelon saisi pois sillä, että minulla olisi varaa maksaa laskut vaikka yrittäjyys alussa takkuaisi. En minä riskinottoa muuten pelkäisi, mutta kun epäonnistuminen minun tapauksessani tarkoittaisi sitä, että istun pimeässä asunnossa ilman ruokaa. Minulla ei ole turvaverkkoa eikä ole ollut mitään mahdollisuutta kerätä säästöjä, vaikka elän todella pihisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun epäröinti on tervettä ja siinä on kyllä pointti. Nyt vaan mietit, että kuinka paljon jää harmittamaan jos peruutat kirjastoalan osaltasi. Siitäpä se lopullinen päätös muotoutuu.
Tuota lähäri-jargonia joka Suomessa velloo, ei ihan kannata uskoa. Hoitoalalle ei sovellu kaikki, vaikka melkein kaikki sisään pääsee. On niitä sentään muitakin töitä oikeasti olemassa.
Eikö yrittäjyydessä ois sulle mitään, kun asuntoasia kunnossa. Ei tarvitsisi pähkiä paikkakuntaa ja työnhakua.
Yrittäjyys se vasta onkin sellainen, että siihen ei moni sovellu. Varsinkaan näinä talousaikoina...
Nii... tämä on juuri se asenne, jonka vuoksi talous on näin suossa ja leikattavassa kunnossa. Kuitenkin paremmat näkymät on mahdollisia juuri sillä, että hoksaa liikeidean, jollaista muut
"Kuitenkin paremmat näkymät on mahdollisia juuri sillä, että hoksaa liikeidean, jollaista muut ei tee. Palveluita ja tuotteita on aina pitänyt juurikin keksiä, jotta tarve syntyy."
Juu, eihän tuo sitten paljoa vaadikaan. Kyllähän nyt jokainen keksii tuosta noin vaan tuollaisen liikeidean! Helppoa kuin heinän teko.
Tai sitten ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala vaikuttaa ns. kuolevalta. Ihmiset lainaavat & palauttavat kirjat omatoimisesti. Henkilökuntaa ei tarvita kovinkaan montaa per kirjasto, että homma pyörii.
Ei ne kirjat itsekseen sinne hyllyyn mene. Itsepalvelun merkitys on lähinnä ilta- ja viikonlopun itsepalveluajoissa, mutta ihminen ne kirjat silti kuittaa palautetuiksi ja hyllyttää uudestaan.
kyllä täälläpäin ihmiset itse palauttaa kirjat automaatilla ja pistää palautetut hyllyyn. Ammattilainen roudaa sitten sen hyllyn tyhjäksi ja vie paikoilleen. Selkeästi tähän tarvitsee yliopistokoulutukusen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun epäröinti on tervettä ja siinä on kyllä pointti. Nyt vaan mietit, että kuinka paljon jää harmittamaan jos peruutat kirjastoalan osaltasi. Siitäpä se lopullinen päätös muotoutuu.
Tuota lähäri-jargonia joka Suomessa velloo, ei ihan kannata uskoa. Hoitoalalle ei sovellu kaikki, vaikka melkein kaikki sisään pääsee. On niitä sentään muitakin töitä oikeasti olemassa.
Eikö yrittäjyydessä ois sulle mitään, kun asuntoasia kunnossa. Ei tarvitsisi pähkiä paikkakuntaa ja työnhakua.
Yrittäjyys se vasta onkin sellainen, että siihen ei moni sovellu. Varsinkaan näinä talousaikoina...
Nii... tämä on juuri se asenne, jonka vuoksi talous on näin suossa ja leikattavassa kunnossa. Kuitenkin paremmat näkymät on mahdollisia j
Kivalta tuntuu, että sain juuri sinun anteeksiantosi siitä, että olen näin paljon työllistänyt ja veroja yhteiskuntaan kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei uskokaa nyt opiskelijaa, joka on ollut aivan viime viikollakin tekemisissä useamman kirjaston kanssa. Ala tulee muuttumaan mutta se ei ole minnekkään katoamassa. Sivistystyö on yhteiskunnan perusta. Sinne vaan hakemusta sisälle kouluun ja unelmien työpaikka voi olla sinun. Älä usko näitä kateellisia pupun puhujia jotka eivät selvästi tiedä asiasta mitään.
Tulevaisuudessa sivistystyöhön on varaa entistä vähemmän. Pska sote imee kaikki varat.
Vierailija kirjoitti:
Ai mulla? No minähän olen sun mielestä nuutunut ja mitäänsanomaton. Silti kysyt, vaikka niin hyvin "tiedät."
En pyöräile töihin, vaikka työmatkani on lyhyempi kuin sulla.
Ajan omalla autolla. Työpäivän jälkeen käyn äidilläni, joka päivä. Hän on 97-vuotias. Käyn hänelle myös kaupassa kahdesti viikossa.
Olen aktiivisesti mukana paikallispolitiikassa. Olen myös paikallisen TSL:n toimikunnan jäsen. Olen myös koiraharrastustoiminnassa mukana, omistan hakukoiran. Sen lisäksi kaksi muutakin koiraa. Koiria olen kasvattanut koko aikuisikäni.
Mies, ja aikuiset lapset.
Sairauksia minulla ei ole. Sen lisäksi tietenkään, että olen mielestäsi nuutunut, masentunut ja elämänhaluton. Kyllä, olen ollut koko työhistoriani ajan työssä samassa työpaikassa eli kirjastossa. Se on ihana työpaikka ja työmiljöö. Työtoverit ovat mukavia.&n
Hei, en tiedä oliko tässä jokin väärinkäsitys, mutta tuo kirjastovirkailijoita nuutuneiksi haukkunut ei todellakaan ollut ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohta lanseerataan e-kirjastopalvelu joka vähentää kävijöitä/henkilökuntaa roimasti.
Eikös tuo ollut itseasiassa aivan näinä päivinä? paikallisestihan näitä on jo ollut aiemminkin käytössä esim. satakirjastojen kautta on päässyt lainamaan e-aineistoja ja luksemaan e-lehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Ai mulla? No minähän olen sun mielestä nuutunut ja mitäänsanomaton. Silti kysyt, vaikka niin hyvin "tiedät."
En pyöräile töihin, vaikka työmatkani on lyhyempi kuin sulla.
Ajan omalla autolla. Työpäivän jälkeen käyn äidilläni, joka päivä. Hän on 97-vuotias. Käyn hänelle myös kaupassa kahdesti viikossa.
Olen aktiivisesti mukana paikallispolitiikassa. Olen myös paikallisen TSL:n toimikunnan jäsen. Olen myös koiraharrastustoiminnassa mukana, omistan hakukoiran. Sen lisäksi kaksi muutakin koiraa. Koiria olen kasvattanut koko aikuisikäni.
Mies, ja aikuiset lapset.
Sairauksia minulla ei ole. Sen lisäksi tietenkään, että olen mielestäsi nuutunut, masentunut ja elämänhaluton. Kyllä, olen ollut koko työhistoriani ajan työssä samassa työpaikassa eli kirjastossa. Se on ihana työpaikka ja työmiljöö. Työtoverit ovat mukavia.&n
Tuota, toivottavasti olet tosiaan työkavereille ystävällisempi.
Toki unohdin mainita, että huolehdin myös vanhemmastani ja osittain toisestakin vanhusystävästä, joka ei sukua.
Harrastuksia en viitsi luetella, koska ovat luottamustoimia.
Minä kyllä arvostan työtäsi, mutta tuntemieni kirjastotätien asenne siviilissä on oikeasti nuutunut. Polulleni on sattunut siis 6 poikkeusta.
En tarkoittanut kouluttautumisella sitä, mikä verorahoilla työssä tarjotaan, vaan sellaista joka toisi näiden tuttujen elämään ja työnäkymiin parannusta. Sehän tarkoittaa omakustanteista opiskelua, kuten minulla on kaikki. Ja muilla yrittäjillä muutenkin kaikki omasta pussista. Minun työni ei muuten ole arvokkaampaa kuin sinun.
Lasten lukemattomuus on sikäli kirjastojen isojen näkemysten vika, että kirjastolaitos on muutettava kerrassaan vastustamattomaksi paikaksi. Kyllä alkaa lukemisen ja kirjoittamisen sutina, kun se oikein tarjoillaan. Äitinä veikkaan näin, ja kirjojen alkutuotantoa tuntevana. Pitää olla muuta, kuin seinät, hyllyt ja kirjat ja ystävällinen täti. Eli ajan alan uudistamista.
Mutta toivon sinulle pian sulia moottoripyöräteitä ja kivoja retkiä pärinän parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään kirjaston tätiä, joka olisi kovin elinvoimainen keski-iän jälkeen. Mistä johtuu? Tuttavapiirissä on ainakin 6.
Kuinka "elinvoimaisia" muut ihmiset sitten ovat keski-iän jälkeen?
No tuntuu että keskimäärin juurikin elinvoimaisempia. Asiasta on ihan juteltu ja kaikki he haikailevat "näköalojen" ja "uusien alkujen perään", mutta perse ei nouse kirjaston penkistä ei millään.
Se on kunnan sivistystoimenjohtajan perse, joka on sieltä penkistä nostettava. Ei siihen kirjaston virkailija voi vaikuttaa yhtään mitään.
Ja juu, on kyllä käyty siellä Oodissa katsomassa, millainen se "uusi idearikas ja hieno kirjasto" kuuluu olla.
Vessassa haisi kusi ja ovi rikki. Ja epäilyttävän näköistä miesporukkaa nojaili käytävän seiniin.
Ja kun olisin halunnut kysyä virkailijalta muutamaa asiaa, sellaista ei näkynyt missään.
Lähdimme pois.
Itse olen töissä suuren kaupungin kirjasto(i)ssa. Olen ollut vakituisena pari vuotta, tätä ennen tein pätkiä n. 7vuotta. Pääsin kuitenkin heti valmistumiseni jälkeen kirjastoon töihin. Ihan aikuisena, alanvaihtajana. Opiskelupaikkoja on sittemmin vähennetty, mikä näkyy myös avoimien paikkojen hakijoiden määrässä. Edelleen hakijoita on kuitenkin paljon. Toisaalta ainakin meillä päin paikkoja on ollut enemmän auki, osin eläköitymisen vuoksi. Osa hauista on julkisia, osa pelkästään sisäisiä.
Se että olet ollut jo kirjastossa, on aina etu jatkossa. Pätkäsuhteisiin on kuitenkin varauduttava työsuhteen alussa. On monesti aika sattumanvaraista, kuinka nopeasti onnistuu saamaan sen vakinaisen paikan. Tai edes sen sijaisuuden ensiksi. Kirjastoala ei ole kuolemassa mihinkään, se muuttaa vain muotoaan. Trendinä on myös se, että kirjastot liitetään osaksi monitoimitaloja. Työ itse on taas valtavan monipuolista, omasta innokkuudestakin riippuen. Kirjaston koko vaikuttaa jossain määrin työtehtäviin, esim. lähikirjasto vs. pääkirjasto. Pienemmissä on oman kokoemukseni mukaan enemmän töitä ja kaikki tekevät vähän kaikkea. Isommissa on taas eritellymmät toimenkuvat. Etenemismahdollisuuksia kuitenkin aina on.
Olen joskus seurannut näitä kirjastoihin liittyviä keskusteluja ja kovin paljon niissä tulee vastauksia asioista tietämättömiltä. Osa mainostaa olleensa töissä kirjastossa harjoittelussa, työkokeilussa tms. ja sen jälkeen sanovat tietävänsä miten asiat on ja tehdään. Osa heistä tekeekin hyvää työtä kirjastossa ja heistä voi olla suurikin apu päivittäisissä töissä. Kuitenkin heidän tekemänsä, näkemänsä ja tietämänsä asiat ovat vain pintaraapaisu siitä kaikesta. Asiakkaalle taas monesti näkymä on se tiskin takana oleva työntekijä, joka vain "istuu" siellä. No, annettakoon kaikkien näkemyksien kukkia.
Mikäli ala kiinnostaa, kannustan opiskelemaan. Alaa opiskelleista kuitenkin iso osa tuntuu jo valmistuttuaan hakeutuvan ihan muualle kuin kirjastoon töihin. Osa turhautunee siihen, ettei se paikka heti irtoakaan. Kannattaa muistaa myös tieteelliset kirjastot yliopistolla, yleisten kirjastojen lisäksi, jos tällaiseen on kiinnostusta. Muutoin oppilaitosten yhteydessä olevia kirjastoja on karsittu melko rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoissa on töissä paljon "ilmais"työvoimaa, kuten sivareita, työllistettyjä, työkokeilijoita. Sekin vähentää varsinaisen kirjastohenkilökunnan tarvetta.
Kirjastoilla on kunnallinen velvollisuus ottaa tietty määrä tällaisia henkilöitä. Heitä ei kuitenkaan mitoitettu työntekijöiksi, vaan ovat lisävoimaa. Joka kirjastoon on mitoitettu tietty määrä henkilökuntaa, henkilökunnasta taas tietyllä määrällä on oltava korkeakoulutus.
Minä en ainakaan lastani päästäisi mihinkään omatoimikirjastoon sillä "omatoimiajalla."
Ainakin kun itse siellä istuin lehtiä lukemassa, en nähnyt yhtään vartijaakaan missään, vaikka kai siellä sentään sellainen kuuluisi olla, vai kuinka?
Itselleni aikanaan lapsena kirjasto oli onnen taivas. Siellä sai rauhassa tutkia kirjoja ja lehtiä ja aina oli turvallinen olo, koska siellä oli se kirjaston hoitaja paikalla.
Nyt kun siellä istuin, siellä hiippaili jos jonkin näköistä tyyppiä eikä ketään henkilökuntaa missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HS:
Jo sadat suomalaiset kirjastot ovat auki ilman henkilökuntaa: "Tällainen toiminta ei ole edes kovin kallista"
Maailman parhaaksi valitulla Espoon kaupunginkirjastolla on käytössään jo kymmenen omatoimikirjastoa.
Luuletko että kirjastoissa ei ole työntekijöitä ollenkaan? Monet kirjastot ovat auki ihan normaalisti. Sen lisäksi aamuin/illoin/viikonloppuisin voi olla omatoimiaikoja, ja kirjastoon voi kirjautua sisään kirjastokortilla.
Eihän nämä työntekijät tee muuta kuin hyllyttää palautetut kirjat ja katsoo ,että varatut teokset lähtee kuljetukseen. Tätä varten kannattaakin opiskella.
Mistä sä luulet että ne kirjat ja muu materiaali ilmestyy sinne kirjastoon? Joku salaperäinen kirjastotonttu tuo ne sinne, l
No nykyisillä määrärahoilla se aineiston tilaaminen ja lainauskuntoon laitto ei ole kovinkaan työllistävää. Kaukolainat toki täytyy katsoa valmiiksi , että lähtevät kuljetukseen aikanaan. Kaukolainat jokainen asiakas tilaa ihan itse omalta koneeltaan. Kirjaston toiminnassa ei nyt ole juuri suunnittelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KVTESin mukainen palkka näyttää olevan noin 2600-2700 e/ kk. Kannattaako sen vuoksi suorittaa yliopisto-opintoja?
Minun näkökulmastani kannattaisi.
Mutta jos niiden opintojen jälkeen päätyykin työttömyyskortistoon, niin eihän se tietysti kannata. Sitä tässä pohdin.
Ymmärrän että palkka riittää sulle kun asumiskuvio kunnossa, ja pärjäähän tuolla jo jossain Jyväskylän korkeudellakin. Onhan tässä vielä aikaa päättää, tällä sekunnilla ei tarvii.
Millä korkeudella tuolla palkalla ei pärjäisi?!
Pääkaupunkiseudulla tekee tiukkaa , sillä asumiskulut ovat kovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään kirjaston tätiä, joka olisi kovin elinvoimainen keski-iän jälkeen. Mistä johtuu? Tuttavapiirissä on ainakin 6.
Kuinka "elinvoimaisia" muut ihmiset sitten ovat keski-iän jälkeen?
No tuntuu että keskimäärin juurikin elinvoimaisempia. Asiasta on ihan juteltu ja kaikki he haikailevat "näköalojen" ja "uusien alkujen perään", mutta perse ei nouse kirjaston penkistä ei millään.
Vaikeahan tuota on kommentoida, kun en tiedä, mitä elinvoimaisuudella edes tarkoitat. Ilmeisesti liikunnallisuutta? Meidän kirjastossa kaikki työntekijät on hoikkia, ja ainakin osa tulee polkupyörällä töihin. En tiedä, mitä se sitten tarkoittaa elinvoimaisuuden suhteen.
Oletko sama joka jauhoi tiivistämisestä? Et vaikuta ihmiseltä johon tahtoisin tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala vaikuttaa ns. kuolevalta. Ihmiset lainaavat & palauttavat kirjat omatoimisesti. Henkilökuntaa ei tarvita kovinkaan montaa per kirjasto, että homma pyörii.
Ei ne kirjat itsekseen sinne hyllyyn mene. Itsepalvelun merkitys on lähinnä ilta- ja viikonlopun itsepalveluajoissa, mutta ihminen ne kirjat silti kuittaa palautetuiksi ja hyllyttää uudestaan.
kyllä täälläpäin ihmiset itse palauttaa kirjat automaatilla ja pistää palautetut hyllyyn. Ammattilainen roudaa sitten sen hyllyn tyhjäksi ja vie paikoilleen. Selkeästi tähän tarvitsee yliopistokoulutukusen
Ei asiakkaat itse hyllytä kirjoja. He vain palauttavat sen automaatilla ja siirtävät palautushyllyyn.
Virkailija sen palautushyllyn sitten tyhjentää ja vie kirjat paikoilleen omiin luokiteltuihin hyllyihinsä ja aakkosjärjestykseensä. Siihen ei yliopistokoulutusta tietenkään tarvita, enkä muista omalla työsarallani siellä koskaan yhdenkään johtajan tai osastonjohtajajankaan kirjoja hyllyttäneen. Kyllä se oli ja on edelleen kirjastovirkailijan tehtävä. Se on fyysinen työ, joka vain on tehtävä. Itsekseen ei kirja sinne paikalleen lennä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan lastani päästäisi mihinkään omatoimikirjastoon sillä "omatoimiajalla."
Ainakin kun itse siellä istuin lehtiä lukemassa, en nähnyt yhtään vartijaakaan missään, vaikka kai siellä sentään sellainen kuuluisi olla, vai kuinka?
Itselleni aikanaan lapsena kirjasto oli onnen taivas. Siellä sai rauhassa tutkia kirjoja ja lehtiä ja aina oli turvallinen olo, koska siellä oli se kirjaston hoitaja paikalla.
Nyt kun siellä istuin, siellä hiippaili jos jonkin näköistä tyyppiä eikä ketään henkilökuntaa missään.
Omatoimikirjaston idea on juuri tämä. Henkilökuntaa ei ole paikalla. Sisäänpääsy vaatii kirjastokortin ja pin - koodin. Käyntisi aikana olet tavallaan vastuussa koko kokoelman kunnosta.
Tuossa aiemmin joku linkkasi, että on hyvin paikkoja (24 koko maassaj. Jos nyt verrataan tähän paljon puhuttuun lähihoitajaan, niin niitä paikkoja on koko maassa yli 3000 auki. 24 on ihan mitätön määrä, huomioiden vielä senkin, että ap:lla on syynsä olla muuttamatta työn perässä.
Kirjastoalalle on ollut aina paljon enemmän tunkua, kuin avoimia työpaikkoja. Moni introvertti haluaa kirjastoon, koska luulee saavansa istua siellä yksikseen vain kirjat ympärillään.
Jos kirjasto ei ole sinulle unelma-ala, kuten ymmärsin, niin miettisin jotain varmemmin työllistävää vaihtoehtoa. Sen turvin voisit sitten pikkuhiljaa aloittaa omaa yritystä ja katsoa mihin se tie vie.
Kuinka korkealta siinä putoaisi jos aloittaa varovasti? Yrittäjyys on kuitenkin perimisen jälkeen ainoa mahdollisuus vaurastua ja jotain itse työhönsä vaikuttaa. Miten pelkoa saisi alenemaan? Elämä on yllättävän pitkä eikä vanhana jaksa enää uutta aloittaa.