Miksei ihmiset käy ostoksilla pienissä putiikeissa?

Olen jo vuosia ostanut tarpeeseen. Poislukien jos saan mm lahjakortteja.

Mulla on kirppiksellä muiden tarpeettomia tavaroita vino pino, useita satoja laatikoita. Saldo, mitä saan, saan siitä saldoa kirppikselle.

Iittalalla on second hand palvelu ja jos saan saldoa, kirppiksen pitäjä ottaa mulle myynnistä astioita. Vie ne Iittalaan, saa lahjakortin ja sillä ostaa sunnuntaiastioita, kun ovat alessa. En tarvitse oikeastaan mitään tavaraa ja jos tarvitsen, kerron siitä tälle kirppiksen pitäjälle, joka ottaa mulle sivuun, kun tulee myyntiin. 

En näe syytä miksi menisin putiikkiin ostamaan jotain, joka ei välttämättä tulisi edes käyttöön. Olimme työporukalla Tallinnassa ja ostin voiveitsen ja suklaata. Veitsi tuli käyttöön ja söin suklaan

oikea syyy, myyjät tuputtaa.ja koko ajan liikaa yhdessä suunnitellaan mitä mää tarvitsen. kysyn jos tarviin apua. omaa aika tutustua valikoimiin ja hintoihin. jos lähtee noin vain pois kun huomaa että ei ole mulle mitään,, niin katsotaan nyrpeinä.. isot kaupat ok. tilaan ennemmin ja palautan  jos spessumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Putiikit ovat niin pieniä ettei nämä hehtaarikoon palstamammat mahdu ovesta sisään.

Ja nyt vielä vähemmän jopa ne ihan hoikatkaan eivät käy. Kiitos sinulle!

Vaikka tulenkin mukavasti toimeen, en juuri shoppaile. Kun jotain tarvitsen, menen tavarataloon tai kauppakeskukseen, jotta varmasti saan tarvitsemani.

Ulkomailla voin pyöriä huvikseni kaupoilla, jos satun sellaiseen paikkaan, missä on hyvä tarjonta. Putiikeissa tulee tunne, että pakkomyydään. Ei siinä tee mieli ostaa mitään.

Tulee epämukava olo, kun myyjä (joka monesti on myös putiikin omistaja) koko ajan on valmiina auttamaan ja antamaan vinkkiä ja palvelemaan.  Sitten jos kertoo vaikka, että on etsimässä puseroa, niin myyjä alkaa tyrkyttämään itsensä mielestä minulle sopivia puseroita ja kun sitten sanon etten tykkää tuon tyylisestä, niin pahimmillaan loukkaannutaan. Tai jos sanoo, että tuo on liian kallis, niin suututana ja aletaan mutista, että ihmiset ei yhtään ymmärrä ykistyisyrittäjälle tulevia kuluja. Kyllä minä ymmärrän, mutta ei se auta minua yhtään, että jos olen varannut puseron ostoon satasen, niin ei se ymmärryksellä kahdeksi sataseksi silti muutu vaikka miten yhdessä ymmärrettäisiin.  Tai jos toivon pitkähelmaista puseroa, niin sille myyjälle pitkähelmainen on housujen vyötärölle ulottuva, kun minulle se olisi takapuolen peittävä pitkähelmainen. Kun sitten sellaista ei ole, koska "ne eivät ole olleet MUOTIA moneen vuoteen", niin myyjä tuo sitten polvipituisen mekon tai tunikan ja kun sanon, että tämä on liian pitkä, niin taas loukkaannutaan.

Siksi käyn siojen ketjujen putiikeissa, kun saan olla rauhassa ja pettyä myös rauhassa ja yksin. Ja jos sitten tarvitse sillä kerralla ehdottomasti jotain ostettavaa, niin menen itse myyjän puheille ja pyydän apua.

Ymmärrn senkin miksi myyjät niin auliisti tulevat auttamaan asiakasta: kun heidän täytyy myös vähän pitää slmällä asiakasta: myymälävarasta kun ei voi tunnistaa ulkonäön perusteella. Silti on epämukavaa, kun tuntee koko ajan silmät selässä.

Ei taida olla enää yhtäkään yksityistä tilpehööri-kemikaliota kuntien keskustoissa?

Aiemmin kävin mutta olen lopettanut. Kulutamme enää pakollisen ja silloinkin mietimme tarkkaan mistä ostamme ja hinta merkityksellinen kriteeri. Ruokaostoksilla k-market vierailut jääneet tyystin myös pois ja harvemmin sekä edullisemmista kaupoista ostokset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa käydä missään spesiaaliliikkeissä, kiinakaupasta vaan tilaa vaatteet ja tavarat ja lidlistä ruoat.

Nuo tuo on pohjanoteeraus. En kyllä pystyisi tuommoiseen elämään.

Kyllä pystyisit, jos sulla olisi tarpeeksi tiukkaa rahasta. Kummasti kriteerit laskee kun tulot tippuu.

En osta koskaan juurikaan muuta kuin ihan pakolliset. Lähinnä siis käyn ruokakaupassa. Vaatteet kirpparilta, tai jostain halvoista kaupoista tilattuina. Harvoinpa vaatteitakaan oikeastaan on tarve ostaa.

Kuten moni onkin jo sanonut, niin hinta ja kyttääminen. Tulee paine ostaa jotain, mutta en haluaisi mitään turhaa. Lopulta sitä vaan yrittää livahtaa nopeasti karkuun. Parempi olla menemättä kokonaan.

Putiikit on kotipaikassani vaikeasti tavoitettavissa sijainneissa. Ja tuppaavat sitten olemaan ökyhintaisia (ei edes kalliita, vaan sitäkin hinnakkaampia) ja siihen hintatasoon ei varallisuus riitä.

tuplahinta, huonompi tavara, ahnas kelmi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kallista ja myyjät vahtaa kokoajan mitä teet. Haluan katsella rauhassa, enkä halua, että myyjä tyrkyttää jotakin.

Tämä on mulla ainakin suurin syy. En tykkää, että joku hengittää niskaan. Jos sanot, että haluat vain katsella, kuitenkin se myyjä singahtaa välittömästi siihen, kun kosket johonkin tuotteeseen. Alkaa esittely vaikka et sitä pyydä. Joskus menen ihan lukkoon ja lähden pois.

Samaa mieltä. 

Mutta, kerran sovitinkin yhtä ihan kivaa mekkoa. Ei sopinut mulle yhtään sellainen väljä ja muodoton kuin navettaan oisin menossa ja tämän sanoinkin sille myyjälle, joka tuntui suuttuvan(joka ensimmöisenä alkoi selitellä, että sellaiset ovat muotia). Vasta poistuessa tajusin, että sillä myyjällä oli samanlainen mekko kuin mun sovittama.

Ei ilmeisesti arvostanut navettamekkoa 😅🤣

Sen kerran kun on erehtyny niin eipä siitä ole mitään hyvää sanottavaa koskaan ollut, jättimäiset hinnat verrattuna netistä tilatulle identtiselle tuotteelle ja palvelun taso oskilloi villisti välinpitämättömyyden ja kyttäämisen välillä.

Paskat aukioloajat, kalliit hinnat, usein autolla ei pääse lähelle ja uuden ostaminen on niin out. 

Jos tarvitsee mennä menen, mutta kieltämättä tilaan siksi yleensä netistä, että inhoan sitä miten myyjä tulee 'voinko olla avuksi' -huutelujen kera siihen iholle. Riittää, jos huikkaa moikka kassalta ja sano jos tarviat avuksi, mutta tosin iholle ne tulevat pakkomyymään kaikissa Dressmaneissa, Clash Ohlsoneissa, Giganteissa yms.kin ja siksi en käy niissäkään kuin todella harvoin.

En käy kotikaupungissa: kalliita, vaikeampi mennä kivijalkaputiikkeihin kuin kauppakeskukseen, myyjä kyttää. Sen sijaan kesälomalla, jos pikkupaikkakunnilla on sellaisia pop up -pikkuputiikkeja, niissä on jotenkin paljon rennompaa käydä! Ei tule sellaista kyttäysfiilistä tai oloa, että olisi kohteliaisuudesta ostettava edes jotain pientä. Tuntuu, että niissä saa vaan piipahtaa turistina kiertelemässä.

En tarvitse pienistä putiikeista yhtään mitään, joten en niissä käy.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuville jokin Prisma ja Cittari on kuin taivas. Kaikki saa saman katon alta. Ei esim. Briteissä tai Keski-Euroopassa ole tuollaista missä vaatteet, ruoat, rautakauppatarvikkeet, pyörät ym saa samasta paikasta. Siellä joutuu ravaamaan monessa paikassa erikseen. 

Ei ihan näinkään. Siinä ajassa kun raahautuu Prisman parkkipaikalta tarvitsemansa asian hyllypaikalle, on jo käynyt neljässäkin eri pikku putiikissa (yleensä ovat vieri vieressä tiheästi). Tämä tuli itselleni yllätyksenä kun muutin ulkomaille. Lisäksi ne putiikit ovat siellä missä ihmisetkin eli pääsee kävellen kun taas moni Prisma on jossain pellolla ja tarvitaan auto. Jättimarketteja ym. on kyllä ulkomaillakin, lisäksi vain on myös ne putiikit eivätkä keskustat ole kuolleita.

Onko se housukauppa putiikki? Siellä kävin. Ostin kahdet housut ja molemmat maksoi satasen. Kotona vasta tajusin, että nämä on jotain Turkissa saumurilla kokoonkyhättyjä tekeleitä.