Nainen oletko sinä kaunis?

Joskus olin keskimääräistä kauniimpi. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Nykyään voin luottaa siihen, että jos joku minusta pitää, se ei johdu ulkomuodostani.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran paljon olen saanut ulkonäöstäni palautetta että uskaltaisin väittää olevani kaunis aika monen mielestä. Mutta tiedän myös että varmasti monen mielestä en ole, takuulla joku pitää rumanakin. Itse koen aika harvoin olevani kaunis, se vaatii tietynlaisen mielentilan.

Minulla on itseinhon lietsomista itseni rumana pitäminen. Tämä liittyy masennukseen ja siitä johtuvaan huonouden tunteeseen. Pahimmillani olen tavis ja kauneimmillani kaunis kedon kukkanen. Olen rehellinen (en muille pelkästään, vaan myös itselleni), tämä ominaisuus tekee minusta kauniin. 

Olin nuorena kaunis ja näyttävän näköinen, epäsuomalainen tummine piirteineni. Huomio oli vaivaannuttavaa.

Nuorempana kyllä,mutten enää. Tai en ole susiruma vaan sanoisin että normaalin näköinen, en kaunis mutten rumakaan. 

Sopivan kaunis: En ole huomiotaherättävän näköinen, saan pääosin olla ihan rauhassa enkä herätä kateutta. Olen kuitenkin miellyttävän näköinen ja saan hyvää kohtelua kaikkialla. Vastakkaiselta sukupuolelta saan huomiota halutessani (riippuu paljon minne menee, mitä laittaa päälle ja miten käyttäytyy) ja kauniiksi kehutaan toisinaan ihan ei-iskemismielessäkin. 

Kyllä nainen tahtoisi olla kaunis.

Tietenkin olen. 

Naisen pitää olla kaunis.

En. En ole kaunis. En ole koskaan ollut, eikä aika näytä parantavan asiaa. Minkäs teet.

Oman mieheni mielestä olen. Itse en ole ajatellut olevani erityisen kaunis, mutta olen ollut aina tyytyväinen ulkonäkööni, nuorena ja vanhana. En siis ole moittinut itseäni niin kuin monilla naisilla on tapana, vaikka olisivat kauniitakin.

Olen minä, toista samanlaista ei ole ja olen ok virheineni - joku sen tyyppinen asenne on minulla ollut. Hyvää palautetta ulkonäöstä on myös aina tullut, kyllä silläkin on varmasti ollut vaikutusta, ettei ole tullut komplekseja.

Nuorena olin nyt vaan enää tavallisen näköinen

Olen susiruma harvahammas

Ihan tarpeeksi kaunis omasta mielestäni. Ei ole ulkonäkökompleksia. Olen pieni, sopivasti pyöreä, hymyilevä ja nätti. En mikään missi tai instagram-beibi, mutta en sellainen tahtoisi ollakaan. Varmasti katsojan silmässä, kuka tykkää kuka ei.

Olen kaunis omalla tavallani. 

En soimaa perimää enkä Luojaa. 

Ihmisarvoni on luovuttamaton eikä perustu ulkonäkööni vaan asemaani. 

En todellakaan tiedä. Minua on sanottu helvetin kauniiksi ja helvetin rumaksi. Joissain peileissä näytän kauniilta, joissain ihan hirveältä. Valokuvissa näytän usein todella rumalta, mutta esim. mieheni ottamissa kuvissa aivan jumalaiselta kaunottarelta.

Myös mieheni on sanonut minulle että minulla on erikoiset kasvot ja saatan näyttää hetkessä aivan eri henkilöltä. Ilmeisesti olen osittain kaunis ja osittain ruma.

Minä en ole kaunis mutten rumakaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain karismaa, mikä aina kääntää katseet minuun päin julkisilla paikoilla. En tarkoita tällä sitä, että olisin oikeasti ihana tai haluttu tai että tässä vain vähättelisin itseäni, vaan sitä, että jokin minussa saa miesten katseet kääntymään monen vuosikymmenen miesikäluokissa. En ole myöskään vihattu tai rupuinenkaan, ja siksi katsoisivat, tosin moni 20-v. nainen katsoo usein minua pidempään, ehkä tyylikkäät vaatteet sen tekevät, vaikken pukeudu muodin mukaan? Enkä pukeudu paljastavasti, olen hoikka mutten muodokas. Jotain ärsyttävää ja katsottavaa minussa on kuitenkin jopa nuorempien miesten mielestä, vaikka olen jo +40v. Minulle on sanottu minun olevan karismaattinen, olen myös johtotehtävissä, joten jospa olen joku hyvin pukeutuva puuma-lohikäärme sitten miesten mielestä. 

Mitä se kuuluu sinulle?

x

"Voi kuinka onkaan tuo nainen..kuka hän on ja mistä tänne saapui.."

Kyllä olen. Olen myös hoikka ja pitkä. On tullut vaikka minkälaista kommenttia miehiltä, amatsooni, komea nainen :D, kaunis, kuuma, seksikäs, söpö, nätti. Naiset eivät juurikaan kommentoi ulkonäköä ja se taitaa olla merkki siitä, että se on näyttävä.