Ratkaisukeskeinen ystäväni
On alkanut rasittamaan. Olen pitänyt etäisyyttä mutta en voi kokonaankaan jättää ystävyyttämme.
Hän alkaa ratkomaan kaikkea mistä puhun. Kerron esim. Hankalasta asiakkaasta töissä, hän alkaa kertomaan kuinka minun pitää tehdä niin ja näin ja "seuraavan kerran sanot että...." vaikka olisin jo ratkaissut nämä asiakkaat ja tilanteet!
Hän ei usko että muut ihmiset osaavat hoitaa ongelmat tai ratkaista tilanteita.
Hän määrittelee jopa tulevat tilanteet "nyt kun mennään sinne niin ole niin että.." ja alkaa kertomaan kuinka olla tilaisuuksissa tai miten puhua muille. Raskasta!
Kommentit (93)
Niin osa ihmisistä tosiaan ajattelee, että jos toinen kertoo ongelmasta, hän tarkoittaa että haluaa apua sen ratkaisemiseen - että eihän hän muuten kertoisi siitä ollenkaan. Itsellänikin on tuohon taipumusta, mutta jos joku suoraan sanoo, että haluaa vaan avautua ilman että haluaa apua, pyrin hillitsemään ratkaisuehdotuksia. Oletko sanonut hänelle suoraan, että et halua ratkaisuja tai apua, vain puhua?
Hän ei jaksa kuunnella sun valittamistasi, jos et tee jotain ilmeisiä asioita parantamaan tilannetta. Valitat liikaa. Tätähän ei ole ehkä kiva sun kuulla. Mutta selkeästi tästä kyse. Koita joskus kysyä mitä sille kuuluu, niin ehkä toi asetelma vähän tasapainottuisi, ettei hän joudu kuuntelemaan sun ongelmia tauotta.
Älä valita elämääsi muille. Mitä oikein odotat ystävältäsi? Sitäkö, että hän tuppisuuna on hiljaa ja kuuntelee valitustasi?
Vierailija kirjoitti:
Niin osa ihmisistä tosiaan ajattelee, että jos toinen kertoo ongelmasta, hän tarkoittaa että haluaa apua sen ratkaisemiseen - että eihän hän muuten kertoisi siitä ollenkaan. Itsellänikin on tuohon taipumusta, mutta jos joku suoraan sanoo, että haluaa vaan avautua ilman että haluaa apua, pyrin hillitsemään ratkaisuehdotuksia. Oletko sanonut hänelle suoraan, että et halua ratkaisuja tai apua, vain puhua?
Joo.
Minä osaan lohduttaa, jos toinen kertoo surustaan, uupumuksestaan tai on silminnähden melankolinen. Puhuu tunnepuhetta.
Jos aletaan avautua asiakeskeisesti ärsyttävästä työkaverista, bussista myöhästymisestä ja säästä joka kasteli kampauksen, niin saan ne vibat että hei, toi on avuton, sitä pitää auttaa.
Oletteko te oikeasti ystäviä, jos sinäkään et pidä ystäväsi luonteesta?
Teitä ap:n kaltaisia perässävedettäviä on joita me fiksummat joudutaan neuvomaan ja auttamaan. Ole tyytyväinen, ettei lähetä laskua avustaan vaan on aidosti ystävällinen sinulle.
En valita hänelle. Usein kysyn hänen kuulumisis. Riittää että päivittelisi kanssani niistä tilanteista.
Miksi hän sitten valmiiksi kertoo kuinka mun tulisi olla tilaisuuksissa esim synttäreillä, häissä tai missä ikinä?
Hän tekee muille samaa! Muutkin ystävät on sanlneet että hän on aina neuvomassa vaikkei kukaan edes pyydä neuvoa taikka ratkaisuja!
Minun viaksi ette nyt valitettavasti saa käännettyä tätä hänen pätemistään!
Tuollaiset valittajat kuin ap ovat äärettömän rasittavia!!
Sama ongelma ollut töissä (15v sama duuni), työkaverit ikäviä jne, ei tuollaista vaan jaksa kuunnella edes viikottain. Mitäpä siihen voi muuta todeta kuin, että vaihda työpaikkaa.
Samoin ongelmia sukulaisten kanssa, mutta niiden kanssa pitää vaan pyöriä ja valittaa minulle. Älä mene, äläkä kutsu kylään. Yksinkertainen neuvo ongelmaan joka, tämäkin seurannut jo 30 vuotta tätä henkilöä.
Siinä pari esimerkkiä, miksi saat kipakat neuvot.
Vierailija kirjoitti:
En valita hänelle. Usein kysyn hänen kuulumisis. Riittää että päivittelisi kanssani niistä tilanteista.
Miksi hän sitten valmiiksi kertoo kuinka mun tulisi olla tilaisuuksissa esim synttäreillä, häissä tai missä ikinä?
Hän tekee muille samaa! Muutkin ystävät on sanlneet että hän on aina neuvomassa vaikkei kukaan edes pyydä neuvoa taikka ratkaisuja!
Minun viaksi ette nyt valitettavasti saa käännettyä tätä hänen pätemistään!
No vaikutatko avuttomalta vai kerrotko työpaikan sattumuksista elävästi ja huumorin kautta? Vai meneekö ikävyydet ihon alle, haluatko vetää kuulijankin mukaan harmitukseen, odotatko hänen jakavan taakkaa jonka olemassaoloa et itsekään tunnusta? Ei kaikki jaksa sitä somepornomeininkiä, jossa viihde on sitä että kaikesta tyrmistytään ja valitetaan. Etkä halua olla paremmalla tuulellakaan, jos apu ärsyttää...
Onko sama työtön, oma valinta tyyppi?
Ok.
Eli vika minussa. Kiitos viesteistänne! Hieman ihmettelin taas saamaani ryöppyä "perässä vedettävä" ym.
Jatkossa en kerro kaverille enää mitään. Pelkkää "hyvää kuuluu, mutta entäs sulla.puhutaan nyt susta vain"
Ja kun hän neuvoo miten mun tulee käyttäytyä niin olen vain perässävedettävä ja tyydyn kohtalooni.
Hän on viimeaikoina muuttunut tuollaiseksi. Ei siis ole aina ollut.
Itse tulkitsen että hän luulee olevansa muiden yläpuolella mutta vika olikin minun :(
Outoa. Eikö hän jotenkin ymmärrä arkista kuulumisten vaihtamista? Ethän voi puhua hänelle mitään, jos, kuten kerrot, jo hoitamasikin tilanteet töissä yms. kiskaisevat hänessä ihan turhan tähden ratkaisumoodin päälle. Ja omasta puolestani ärsyttäisi kyllä huomattavasti, jos joku pyrkisi sanelemaan, miten minun tulee missäkin tilanteessa olla :D Rasittavalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain neuropsykologiselta poikkeamalta. Oletko koittanut keskusteöla hänen kanssaan, että kaikessa ei tarvitse neuvoa?
Kiitos asiallisesta viestistä etkä lytännyt minua!
Olen sanonut etten tarvitse neuvoa vaan kerron tarinan ikäänkuin hauskana tapahtumana. Ihan perus vuorovsikutusta ja kokemusten vaihtamista mutta tämä palsta oli virhe avautua. Morot!
Koen sinut hankalammaksi kuin ystäväsi, tulisin ystäväsi kanssa toimeen hiton hyvin, sillä olen myös itse ratkaisukeskeinen ihminen ja ongelmanratkaisutaitoinen.
Vierailija kirjoitti:
Älä valita elämääsi muille. Mitä oikein odotat ystävältäsi? Sitäkö, että hän tuppisuuna on hiljaa ja kuuntelee valitustasi?
Tässäkö on vaihtoehdot? Eikö tältä väliltä ole mitään kuten kommentoida vaikka että aijaa no ompas outoa tms mitä tahansa?
Onneks et oo mun ystävä! Siis hitto mikä hyeena olet!
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te oikeasti ystäviä, jos sinäkään et pidä ystäväsi luonteesta?
Ei näköjään.
Pistän siis välit poikki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teitä ap:n kaltaisia perässävedettäviä on joita me fiksummat joudutaan neuvomaan ja auttamaan. Ole tyytyväinen, ettei lähetä laskua avustaan vaan on aidosti ystävällinen sinulle.
Aidosti ystävällinen?
Tarkoitat varmaan että pitää toista aidosti tyhmänä nostaen itseään jalustalle kuten sinä teet?
Miten hän on vastannut kun olet kertonut ettet tykkää tuosta? Mulle tuli joskus nuorempana kritiikkiä, nykyään kysyn haluatko neuvoja tai jotain muuta?, koska rehellisesti sanottuna en osaa kovinkaan usein lukea ihmisistä mitä he tarvitsevat. Mielelläni toimisin kuitenkin tukena kun sellaista tarvitaan, olisi kurjaa jos välit katkeaisivat sen takia että olen toiminut tahattomasti ei-toivotulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin osa ihmisistä tosiaan ajattelee, että jos toinen kertoo ongelmasta, hän tarkoittaa että haluaa apua sen ratkaisemiseen - että eihän hän muuten kertoisi siitä ollenkaan. Itsellänikin on tuohon taipumusta, mutta jos joku suoraan sanoo, että haluaa vaan avautua ilman että haluaa apua, pyrin hillitsemään ratkaisuehdotuksia. Oletko sanonut hänelle suoraan, että et halua ratkaisuja tai apua, vain puhua?
Joo.
Minä osaan lohduttaa, jos toinen kertoo surustaan, uupumuksestaan tai on silminnähden melankolinen. Puhuu tunnepuhetta.
Jos aletaan avautua asiakeskeisesti ärsyttävästä työkaverista, bussista myöhästymisestä ja säästä joka kasteli kampauksen, niin saan ne vibat että hei, toi on avuton, sitä pitää auttaa.
Ihmiset ovat niin erilaisia. Minua ärsyttää se tunnepuhe mitä naiset yleensä toisilleen tarjoavat. Toivoisin, että tarjoaisivat näkökulmaansa.
Kuulostaa joltain neuropsykologiselta poikkeamalta. Oletko koittanut keskusteöla hänen kanssaan, että kaikessa ei tarvitse neuvoa?