Lue keskustelun säännöt.
En tiedä minne ketju katosi. Ehkei sitä vain julkaistu. Kysymys kuuluu: olenko hirviö?
25.04.2024 |
En jaksa enää laittaa tätä tuonne sėksiosioon, kun äskenkään ei toiminut. Sensuroinnit palstan takia.
Minulla on yksi s**silelu, jonka olen ostanut itselleni vuosia sitten sinkkuna. Tästä on viitisen vuotta aikaa. Seurustelin miehen kanssa (ja minun on todella vaikeaa kirjoittaa menneessä muodossa, koska en haluaisi ajatella meidän eronneen. Siihen liittyen lisäinfoa alempana.)
Hän oli s**raalloisen mustasukkainen todella, todella monista asioista. En edes ymmärtänyt tekeväni milloin mitäkin "väärin", mutta sain kyllä kuulla kunniani vaikka ja mistä.
Yhdessä vaiheessa mies keksi itse, ilman että sanoin aiheesta yhtään mitään, että olen käyttänyt kyseistä lelua ties missä kaikissa suhteissa ja ties keiden kanssa ja suuttui siitä. Kun hän alkoi asiasta syyllistämään, aloin väkisinkin asiaa miettimään ja muistin, että yhden miehen kanssa lelu on ollut käytössä. Sain kuulla olevani valehtelija, kun sanoin etten todellakaan ole asiaa ajatellut, muistanut enkä todellakaan tietoisesti tuonut mitään entisiä meidän sänkypuuhiimme.
Mies sitten ilmoitti, ettei voi jatkaa suhdetta koska minä olen niin epäkunnioittava ja valehtelen ja hän ei olisi ikinä tehnyt minulle tällaista jne. Aivan yltiödramaattinen kohtaus asiasta, joka olisi voitu puhua halki ja unohtaa. Olisin voinut heittää lelun roskiinkin, koska se on rikki enkä tarvitse sitä.
Mutta siinä vaiheessa, kun tuo hirveä syyllistäminen alkoi, päätin etten heitä lelua menemään ennen kuin käytös muuttuu asiallisempaan suuntaan.
Mies on tosiaan ennenkin aloittanut näitä draamakohtauksia, "jättänyt" minut ja hyvästellyt, sitten ottanut yhteyttä vähän myöhemmin. Nyt hän ei ole ottanut yhteyttä enkä tiedä ottaako enää ikinä. Minun on vain täysin mahdotonta ymmärtää että joku voi aloittaa tällaisen show'n asiasta, joka olisi voitu puhua halki.
Suuttumisenkin olisin ymmärtänyt, jos se olisi kestänyt max. pari päivää ja sen jälkeen olisin heittänyt lelun roskiin ja olisi unohdettu koko asia. Mutta tällainen draamakohtaus menee jo aivan yli, ja jos hän ihan oikeasti ei aio enää ottaa yhteyttä siksi, että on päättänyt minun olevan valehtelija, vaikken edes ole!!
Kommentit (43)
Kyllä minä useimmista suhteista muistan niitä ihania yksittäisiä asioita. Tietysti kaikkien eksien kanssa on toiminut jokin osa-alue. Mutta tässä on tuntunut, että kaikki toimii, jos unohdetaan tämä Ongelma eli miehen jyrkkä käytös ja draamailut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä suhteessa on tuntunut siltä, että mies oikeasti pitää itse huolen itsestään, eli ei ole mikään perässä vedettävä taakka ja lapsi, jota täytyy käskeä pitämään huolta hygieniasta ja milloin mistäkin. Arvomme ovat kohdanneet, yhteydenpito on toiminut. Ainoa ongelma on tuo, että mies on koko ajan keksinyt asioita minusta, tyyliin että haluan muita miehiä, olen potentiaalinen pettäjä, valehtelen yms. ja niiden uskomustensa perusteella suhtautunut minuun. Ei hyväksy vastausta "en ole valehdellut yhtään mitään", koska se on p*skapuhetta.
Tuollainen manipulointi sekoittaa myös fiksun ihmisen päätä. Se, kun yhtäkkiä toinen saa draamakohtauksen seksilelusta ja sen käyttöhistoriasta. Automaattisesti alkaa miettimään, että niin, olisihan minun pitänyt sitä ja olisihan minun pitänyt tätä. Vaikka totuus on se, etten ole todellakaan muistellut menneitä ja lelun olen hankkinut vain itselleni. Ihan hyvin olisin voinut heittää sen menemään ja unohtaa, että ikinä edes sellaisen omistin. Mutta miehen reaktio oli niin järjettömän voimakas, että ihan vastalauseena päätin pitää lelun, vaikken sillä mitään teekään.
Kun kaikista vähiten olen halunnut miestä loukata, niin kaikki tällainen iskee syvälle ja tulee todella syyllinen olo, vaikka mitään pahaa en ole missään vaiheessa halunnut enkä tietoisesti tehnyt. Silti olen kaukana tyhmästä.
Ylipäätään se miten mies on keksinyt melkein kaikesta käytöksestäni jotain pahaa sanottavaa, saa aikaan tunteen, että on todellakin tehnyt jotain väärää eikä vain itse ymmärrä sitä. Luulin iha tosissani, että miehen käytöksessä on jokin raja, jonka jälkeen hän ei aloita draamaa enää. Todellisuudessa, kuten tavallista, aiheet vain vaihtuvat ja lisääntyvät ja lopulta melkein mikä tahansa riittää aiheuttamaan draaman.
Myös se on sekoittanut päätä, että mies ei ole mitenkään kritisoinut ulkonäköäni, päinvastoin on kehunut, muttei mitenkään liioitellusti. Mies ei ole myöskään kritisoinut tapojani tehdä asioita esim. kotona. Jotkut keksivät kritisoimisen aihetta jopa siitä miten joku omassa kodissaan toimii, vaikka toimintatapa olisi aivan normaali.
Ymmärrän tällaisenkin siinä mielessä, että jos ajattelee yhteenmuuttoa jossain vaiheessa, niin haluaa ehkä ymmärtää miksi toinen tekee asian näin eikä noin, jotta tietää mitä sitten olisi luvassa saman katon alla.
Mutta ei miehen kanssa ole yksinkertaisesti ollut mitään sellaista. Ainoastaan tämä seksilelujuttu ja muut kohtuuttoman suuret draamashow't, jotka TIETYSTI ovat vakava asia ja suuri ongelma. Tiedän, että tällaiset asiat voivat olla hoidettavissa melko helpostikin, joten en vain voi käsittää että toinen menee näin pitkälle tällaisen asian takia sen sijaan, että päättäisi katsoa peiliin.
Kyllähän tuo sanoi menevänsä ammattiauttajalle (ihan täysin oma-aloitteisesti sanoi.) Toivottavasti menee myös, koska siellä hänen silmänsä pakostakin avautuvat tuolle miten minua on kohdellut.
Ehkä se, kun se kritisointi ei ole ollut sitä, että joka ikinen asia on "väärin", vaan nimenomaan on ollut rakastettu olo, kunnes... on alkanut draama jostain mikä ei edes ole totta, kuten esim. miehen epäilyt minun haluistani ja ajatuksistani.
Olisi jotenkin niin paljon helpompaa, jos jona ikinen asia minussa olisi "väärin." Sittenhän sitä helposti tajuaa, että ei tuollaisella ihmisellä ole kaikki kunnossa. Että jos ei löydä mitään hyvää toisesta. Sen sijaan kun löytää hyviä puolia, mutta sitten aina iskee maahan loukkaantumalla milloin mistäkin mitä toinen on "tehnyt väärin", niin sitä alkaa itsekin uskomaan, että on jotenkin oikeasti paha ihminen ja käyttäytyy törkeästi, eikä edes itse sitä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Draamashowt*
Vai onko se show't?
Minä olen senkin takia tosi ymmärtäväinen, että itselläni on myös mielenterveyden haasteita jollain tavalla. Ei mitään vakavaa, koska mielialalääke on vienyt 99 % ongelmista pois, vaikkei sitä ole edes näihin kyseisiin asioihin määrätty. Olen muutenkin aivan minimiannoksella, itse päätin vähentää. Silti olo on ok, normaali. Tunteet eivät räjähdä käsistä edes tällaisessa tilanteessa. Enkä minä ilman lääkitystä olisi mikään hullu. Olin vain todella maassa aikoinaan ja siksi kaikki vastoinkäymiset saivat raivon pintaan. Se oli lähinnä sitä, että koin ettei kukaan tajua kuinka paha olo minulla oli. Esim. Eroaminen tuntui lähinnä kiusanteolta. Tuntui, että toinen halusi minun kärsivän mahdollisimman paljon. Siksi tunteet räjähtivät oikein kunnolla.
Mutta koska minulla itselläni on kokemusta näistä asioista, ymmärrän myös muiden mielenterveyden haasteita. Ehkä liikaakin, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä luulette auttavanne minua tyhmäksi haukkumalla, mutta ei se tätä tilannetta millään tavalla paranna saati helpota. En minä ole tyhmä, minulla vain on tunteet kuten ihmisillä yleensä. En ole menettänyt kykyäni ajatella järjellä, vaikka järki ei vielä voitakaan. On vain todella vaikeaa hyväksyä tällainen kohtelu.
Minä nimenomaan en ole ihminen, joka menettää täysin järkensä suhdeasioissa. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut avioliitosta, eikä se asia miksikään muutu vaikka kuka tulisi elämääni. En myöskään suostu esim. yhteisiin rahoihin. Yhdessä asuminen ei ole minulle mikään The Suuri Unelma jne. Ehkä ihan mukavaa sopivan miehen kanssa, ehkä ei. En tiedä. En ole mitenkään erityisen romanttinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekopäämies, pysy hänestä kaukana.
Sekin tuntuu tulevan miehille yllätyksenä, että olen aika tietyllä tapaa kova tunneasioissa. Eroan hyvin paljon stereotyyppisestä naisesta, joka lässyttää vauvoista ja lapsista, haaveilee itku silmässä avioliitosta ja painostaa yhteenmuuttoon. En vain ole sellainen enkä jaksa romantisoida asioita liikaa, koska ei se elämä oikeasti vain ole sellaista. Minulle tunnutaan keksivän luonteenpiirteitä, jotka eivät todellakaan edes ole osa minua. Sitten hämmennytään, kun en ollutkaan sellainen kuin minulta kysymättä kuviteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekopäämies, pysy hänestä kaukana.
Niin on... tämän takia en edes käynyt hänen luonaan. Tiesin sisimmässäni, että jotain siellä tapahtuisi ja lentäisin varmaan keskellä yötä pihalle tai jotain. En tuntenut turvalliseksi mennä hänen luokseen, ja silti olin hänen kanssaan. Halusin vain uskotella, että se epäilevä tunteeni on vain tunne, jolle ei pidä antaa liikaa valtaa.
Tietyt asiat jopa karmivat minua nyt ajateltuna. En halua liian yksityiskohtaisesti selittää, mutta nyt on vain tosi epämukava fiilis kun muistelen joitain tiettyjä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin tuntuu tulevan miehille yllätyksenä, että olen aika tietyllä tapaa kova tunneasioissa. Eroan hyvin paljon stereotyyppisestä naisesta, joka lässyttää vauvoista ja lapsista, haaveilee itku silmässä avioliitosta ja painostaa yhteenmuuttoon. En vain ole sellainen enkä jaksa romantisoida asioita liikaa, koska ei se elämä oikeasti vain ole sellaista. Minulle tunnutaan keksivän luonteenpiirteitä, jotka eivät todellakaan edes ole osa minua. Sitten hämmennytään, kun en ollutkaan sellainen kuin minulta kysymättä kuviteltiin.
Ensinnäkin: mies ei ole millään tavalla hyväksi sinulle.
Toiseksi (ohis): tuo on ihan oma, väärä ajatuksesi, että suurin osa naisista olisi tuollaisia "stereotyyppisiä" vauvoista lässyttäviä naisia ja että sinä olisit jotenkin muita "parempi". Mitään stereotyyppinaista ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin tuntuu tulevan miehille yllätyksenä, että olen aika tietyllä tapaa kova tunneasioissa. Eroan hyvin paljon stereotyyppisestä naisesta, joka lässyttää vauvoista ja lapsista, haaveilee itku silmässä avioliitosta ja painostaa yhteenmuuttoon. En vain ole sellainen enkä jaksa romantisoida asioita liikaa, koska ei se elämä oikeasti vain ole sellaista. Minulle tunnutaan keksivän luonteenpiirteitä, jotka eivät todellakaan edes ole osa minua. Sitten hämmennytään, kun en ollutkaan sellainen kuin minulta kysymättä kuviteltiin.
Ensinnäkin: mies ei ole millään tavalla hyväksi sinulle.
Toiseksi (ohis): tuo on ihan oma, väärä ajatuksesi, että suurin osa naisista olisi tuollaisia "stereotyyppisiä" vauvoista lässyttäviä naisia ja että sinä olisit jotenkin muita "parempi". Mitään stereotyyppinaista ei ole olemassakaan.
Missä kohdassa sanoin sanan parempi tai "parempi" ? Taidat olla kateellinen siitä, että joku kykenee pysymään näin rationaalisena myös suhteen huumassa. Ei sinulla muuten pitäisi olla mitään syytä keksiä päästäsi asioita, joita ventovieras mukamas itsestään ajattelee.
Kaikki tietävät tasan tarkasti millaisia ovat stereotyyppinen nainen ja mies.
Stereotyyppinen mies on vahva (henkisesti ja fyysisesti), ei itke, tekee fyysistä työtä, on huolehtiva ja järkevä.
Stereotyyppinen nainen rakastaa keittiössä hääräämistä, pitää kodin siistinä, rakastaa lapsia ja haaveilee häistä.
Ei kannata hirveästi osallistua, jos et edes ymmärrä mitä sana stereotyyppi ylipäätään tarkoittaa. 😂😂
Se tieto, että tuo mies ei ole minulle hyväksi ei myöskään tuo mitään uutta keskusteluun. En edelleenkään ole muuttunut tyhmäksi. Tuollainen manipulointi sekoittaa silti herkästi päätä ja saa uskomaan, että olisi pitänyt sitä, olisi pitänyt tätä. Jos olisin sanonut näin enkä noin, jos olisin tehnyt näin enkä noin...
Vaikkei se ole totta. Kun hän ei yhtään mitään sanomaani usko, vaikka kerron totuuden. Edelleen kyllä epäilen, että hän on pikku hiljaa alkanut tulemaan järkiinsä ja tajunnut ylireagointinsa, muttei enää uskalla sanoa minulle mitään. Olen nimittäin niin tiukkaan ja vihaiseen sävyyn kertonut ajatuksiani, että hän varmasti ymmärtää minun olevan aivan täynnä tuota käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Stereotyyppinen mies on vahva (henkisesti ja fyysisesti), ei itke, tekee fyysistä työtä, on huolehtiva ja järkevä.
Stereotyyppinen nainen rakastaa keittiössä hääräämistä, pitää kodin siistinä, rakastaa lapsia ja haaveilee häistä.
Ei kannata hirveästi osallistua, jos et edes ymmärrä mitä sana stereotyyppi ylipäätään tarkoittaa. 😂😂
Niin, on kyllä olemassa miehiä ja naisia, joilla tuonkaltaiset ominaisuudet tuntuvat olevan pinnalla. Mutta niiden lisäksi jokaisella ihmisellä on vaikka kuinka paljon muita luonteenpiirteitä ja kiinnostuksenkohteita. Kukaan ihminen ei mahdu mihinkään kapeaan, stereotyyppiseen malliin. Mutta ei enempää tästä näkökulmasta, joka ei ollut aloituksesi pointti. T. Se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stereotyyppinen mies on vahva (henkisesti ja fyysisesti), ei itke, tekee fyysistä työtä, on huolehtiva ja järkevä.
Stereotyyppinen nainen rakastaa keittiössä hääräämistä, pitää kodin siistinä, rakastaa lapsia ja haaveilee häistä.
Ei kannata hirveästi osallistua, jos et edes ymmärrä mitä sana stereotyyppi ylipäätään tarkoittaa. 😂😂
Niin, on kyllä olemassa miehiä ja naisia, joilla tuonkaltaiset ominaisuudet tuntuvat olevan pinnalla. Mutta niiden lisäksi jokaisella ihmisellä on vaikka kuinka paljon muita luonteenpiirteitä ja kiinnostuksenkohteita. Kukaan ihminen ei mahdu mihinkään kapeaan, stereotyyppiseen malliin. Mutta ei enempää tästä näkökulmasta, joka ei ollut aloituksesi pointti. T. Se, jolle vastasit
Voi haukotus. Jos ymmärrät mitä sana STEREOTYYPPI tarkoittaa, et ala vänkäämään tuollaista.
Yleensä jokaisessa suhteessa tuntuu ainakin hetken aikaa siltä, että tämä on juuri sitä mitä kaipaan. Ylipäätään kaikki: yhteydenpito, rutiinit, kaikki.
Niin minustakin on tuntunut, ja nyt kun mietin entisiä suhteita, tuntuu ihan käsittämättömältä, että ne ovat tuntuneet niin oikeilta. En ymmärrä mitä olen ajatellut.
Tämä suhde on oikeasti tuntunut siltä, että asiat vain toimivat. Olen rakastanut rutiinejamme, kaikki on vain sujunut niin luontevasti. Pois lukien sitten nämä draamailut, jotka yksin mies on aloittanut. Minä olen ihan tarkoituksella panostanut omaan käytökseeni ja ollut kärsivällinen ja ymmärtäväinen, ehkä liiankin. Mies sanoi, että kotini tuntuu kodilta. Näinkö helposti hän jättää "kotinsa" omien harhailujensa takia?!