Traumoissa vellominen, auttaako se mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko vastasyntyneenä tapahtuneista asioista tulla trauma? Kuvitellaan vaikka joku leikkaus tai muut kipua aiheuttavat hoitotoimenpiteet jotka jatkuvat pitempään? Näitähän ei kyllä itse muista.

Kyllä kaikki kokemukset jättävät jälkensä, vaikka niitä ei muistaisikaan. Minäkään en muista sitä kun opin kävelemään, mutta osaan silti kävellä. Ja muistisairaat saattavat esimerkiksi vältellä tiettyä paikkaa jossa heille on tapahtunut jotain ikävää, vaikka eivät varsinaisesti muistaisi sitä itse tapahtumaa enää. Neurologi ilmaisee asian niin, että ihmisellä on erilaisia muisteja.

Jättävät jälkensä, mutta voiko niistä kehittyä trauma? Nykytietämyksen valossa voisi kuvitella että vauvan ensimmäisillä elinviikoilla on iso merkitys. Mutta niitähän ei voi mitenkään muistaa, en usko että mitään takaumiakaan voi tulla ensimmäisistä elinviikoista, joten miten mahdollista traumaa voisi edes käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko noin tyhmiä? Ajattele jos on vaikka lapsi jonka vanhemmat tekee jotain traumaattista kuten hakkaa riitelee käyttää aineita ja se traumatisoi lasta vaikkapa kymmenen vuotta niin onko se sen lapsen syy että sillä on trauma mistä onkin tullu lapselle jo ns. normaali olo kunnes selviää ettei perhana kaikkien elämä olekaan sanallaista sontaa.... kyllä mä veikkaan et sen yli pääsy ei oo ihan vaan et antaa olla meni jo 

No kannattaisi varmaan miettiä, että auttaako se että miettii tapahtunutta lopun elämäänsä? Ei. Antakaa anateeksi heille, jotka ovat väärin teitä kohtaan tehneet. JA move on.

Ihmisen mieli lisäksi keksii valemuistoja ja jos joku vielä myllyttää ikäviä asioita ne suurenevat ja suurenevat, kunnes ihminen miettii vain niitä ja katkeroituu. Onkin jo aikaa kun insesti- yms jutut, jotka ihmisen mieliin istuttettiin, olivat kovasti tapetilla, vissiin palaa hitiksi kuin leveät lahkeet. 

Silloin kuin kyse on oikeasta traumasta, niin siinä vellominen tai vellomatta oleminen ei ole tietoisella päätöksellä hallittavissa. Jos on PTSD, niin tulee esim. flashbackeja traumatapahtumasta, eikä niitä voi estää.

Oikeita traumoja yleensä aiheuttaa vakavat väkivaltatilanteet, henkeä uhkaavat tilanteet, onnettomuudet jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valinta. Yhtä naiivia olisi väittää pokkana, että jotkut ihmiset pilaavat yöunensa näkemällä painajaisia. Minäpä käsittelen yöuniani niin, että näen vain kauniita ja kivoja unia, lällätilää.

Olipa huono vertauskuva. Et sä voi päättää uniasi muuta kuin lucid dreaming -vaiheessa. Muuten pystyt kyllä hallitsemaan ajatuksiasi ja tekojasi, jos vain todella haluat ja päätät ja teet tarvittaessa töitäkin sen eteen. Kun päätät olla oman elämäsi kuski etkä kyytiläinen, niin asiat alkaa sujumaan. Sinä olet se, joka sun elämästä päättää. Ajatustapa on vain muutettava uhrista voittajaksi.

Ei, vaan oikein pätevä vertauskuva. Traumaperäisessä stressihäiriössä nimenomaan ei pysty hallitsemaan ajatuksiaan. 

"Molemmat omat sisarukseni ovat työkyvyttömyyseläkkeellä traumojen takia, kiitos meidän perhekasvatuksen. Itse kitkuttelen vielä eteenpäin, ehkä kenties sitkeiltä sissitädeiltäni perityllä relienssillä. Meistä lapsista minua on kohdeltu pahiten - esimerkiksi isä ei puhunut minulle 30 vuoteen, siis syntymästä lähtien -, keskimmäinen on ollut suosikki ja nuorin kokonaan näkymätön, hyvässä että pahassa."

Nyt en usko, ettei isäsi phunut sinulle 30v ja sitten yhtäkkiä alkoi puhua. Taidat kärsiä melkoisista harhoista itse.

Joo, niihin kyllästyy jossai vaiheessa.

Unohtaa voin, mutta anteeksi en ikinä anna. Täysin tietoisesti tehty trauma. Vakaasti suunnitellen ja toteutettu pahalla tahdolla. Joskus vielä koittaa maksun aika.