Traumoissa vellominen, auttaako se mitään?

täytyy kertoa nää elämän viisaudet kaikille hakatuille raiskatyille ym et älä vello kyllä se siitä paina triggerit pois päältä äläkä hei kauhistu jos se pena taas uhkaa tappaa sinut se on nykyään ihan mukava mies 

Eli siis traumat voivat olla sellaisiakin että itse muistaa ne. Edellisessä traumaketjussa kerrottiin, että traumaa ei voi olla tietämättä, koska alkaa muistaa esim hyväksikäyttöä, tulee muistikuvia siitä.

Jos traumat voi itse muistaa, voiko ne myös itse määritellä? Aiheuttavatko tietynlaiset tapahtumat kaikille trauman?

Minulle on osunut monta isompaa traumaa. En vello niissä vaan yritän päästä eteenpäin. Minut on esimerkiksi raiskattu, eikä tämä ole pahimmasta päästä traumojani. Joten älä Ap neuvo muita, joiden elämästä et tiedä mitään.

Joskus ihminen ei välttämättä tunnista omia traumojaan tai omia huonoja kierteitään.

Paskamaisinta käytöstä silloin läheiseltä tai läheiseltä ystävältä on olla puhumatta siitä tai olla auttamatta

Huvittaa joidenkin traumat. Tavallisia asioita mistä eivät vaan pääse eteenpäin.

Eihän kenelläkään olisi mitään traumoja,jos niistä pääsisi yli vain päättämällä niin... haloo

Silloin kun ei ymmärrä asiasta hönkäsenpöläystä, eikä ole inhimillisen ihmisen tasolla, ainoa oikea ratkaisu on pitää turpansa kiinni ja mölyt mahassaan. Näillä ohjeilla jatkat tästä eteenpäin ap.

Tuntuu että jotkut tekee itselleen traumoja. Esimerkiksi yksi tuttavani on pikkulapsena huostaanotettu ja sijoitettu sijaisperheeseen. Teininä alkoi mieletön kapina siitä ettei ole saanut asua oman äidin luona. Olisi ehkä hänelle tehnyt hyvää asua lapsuus siellä kontulalaisessa yksiössä missä yöt menee kuunnellessa kun äiti raahaa baarista uuden panon ja jyystävät aamuun ja aamulla ennen kouluunlähtöä lapset siivoa molempien oksennukset eteisestä.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis traumat voivat olla sellaisiakin että itse muistaa ne. Edellisessä traumaketjussa kerrottiin, että traumaa ei voi olla tietämättä, koska alkaa muistaa esim hyväksikäyttöä, tulee muistikuvia siitä.

Jos traumat voi itse muistaa, voiko ne myös itse määritellä? Aiheuttavatko tietynlaiset tapahtumat kaikille trauman?

Eivät aiheuta kaikille yhtälailla kuten myös trauman käsittelykyky on erilaista. Trauma voi olla tiedostettu tai tiedostamaton jota ei muista mutta vaikuttaa. 

Jonkin asteisia traumoja on periaatteessa kaikilla. Invalidisoivat traumat ovat sitten erikseen. Ne häiritsevät kykyä toimia yhteiskunnassa ja kaikkia ihmissuhteita. Pahimmillaan ne johtavat esimerkiksi persoonallisuushäiriöön tai muihin mielenterveyden ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin ihmisen joka ei puhunut muusta kuin lapsuuden traumoistaan ja sitten hän ihmetteli kun kaikki ihmiset kaikkosivat hänen ympäriltään. 

Raskas ihminen. Tarvitsee jatkuvaa hoivaajaa ja ulkopuolelta tulevaa ylistystä feikille elämälleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus voi olla traumaattinen. Siitä vastasi vanhempasi etkä lapsena tietenkään voi hallita asiaa. Mutta nykyhetkestä ja tulevaisuudesta vastaat vain ja ainoastaan sinä ja se on sitten oma valintasi annatko huonojen vanhempiesi pilata myös oman tulevaisuutesi elämällä menneessä/ajatuksissasi. Elämä on nyt eikä silloin.

Jos sulla on on ollut turvallinen koti äidin kanssa, niin se on usein riittävää lapsen perusturvallisuuden rakentumiselle. Olet siinä mielessä onnekas, kaikilla ei ole näin...

Vierailija kirjoitti:

Jonkin asteisia traumoja on periaatteessa kaikilla. Invalidisoivat traumat ovat sitten erikseen. Ne häiritsevät kykyä toimia yhteiskunnassa ja kaikkia ihmissuhteita. Pahimmillaan ne johtavat esimerkiksi persoonallisuushäiriöön tai muihin mielenterveyden ongelmiin.

Ja silloin ihminen jää reunalle kun ei ota koskaan vastuuta itsestään ja omasta käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että jotkut tekee itselleen traumoja. Esimerkiksi yksi tuttavani on pikkulapsena huostaanotettu ja sijoitettu sijaisperheeseen. Teininä alkoi mieletön kapina siitä ettei ole saanut asua oman äidin luona. Olisi ehkä hänelle tehnyt hyvää asua lapsuus siellä kontulalaisessa yksiössä missä yöt menee kuunnellessa kun äiti raahaa baarista uuden panon ja jyystävät aamuun ja aamulla ennen kouluunlähtöä lapset siivoa molempien oksennukset eteisestä.

Oletko täysin empatiakyvytön ja kyvytön analysoimaan asiaa? Vaikka huostaanotto ja sijaisperhe ovat olleet hänelle varmasti hyvä asia, ei se irrottaminen äidistä ole silti ollut pieni juttu. Ei lapsi ja nuori järkeile asiaa kuten aikuinen. Totta kai tuosta voi jäädä iso trauma, vaikka järkeilisikin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että jotkut tekee itselleen traumoja. Esimerkiksi yksi tuttavani on pikkulapsena huostaanotettu ja sijoitettu sijaisperheeseen. Teininä alkoi mieletön kapina siitä ettei ole saanut asua oman äidin luona. Olisi ehkä hänelle tehnyt hyvää asua lapsuus siellä kontulalaisessa yksiössä missä yöt menee kuunnellessa kun äiti raahaa baarista uuden panon ja jyystävät aamuun ja aamulla ennen kouluunlähtöä lapset siivoa molempien oksennukset eteisestä.

Oletko täysin empatiakyvytön ja kyvytön analysoimaan asiaa? Vaikka huostaanotto ja sijaisperhe ovat olleet hänelle varmasti hyvä asia, ei se irrottaminen äidistä ole silti ollut pieni juttu. Ei lapsi ja nuori järkeile asiaa kuten aikuinen. Totta kai tuosta voi jäädä iso trauma, vaikka järkeilisikin myöhemmin.

Parempi on että lapsi otetaan pois tuollaiselta vanhemmalta. Huostaanottoja pitäisi tehdä paljon nykyistä enenmmän selvästi epävakailta vanhemmilta. Jotta se tulevaisuus olisi lapselle parempi kuin sairaiden mallien toisto aikuisena.

Ei niistä traumoista pääsekään ikinä irti, jos niistä puhuu ja muistelee aina vain uudelleen ja uudelleen.

Minä pääsin omasta traumastani eroon, kun päätin etten enää muistele sitä ollenkaan.Jätän sen sinne menneisyyteen johon se kuuluukin.Sillä haluan pysyä iloisena, enkä masennuttaa itseäni ja ilmapiiriäni vanhoilla asioilla,jotka eivät tapahdu nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että jotkut tekee itselleen traumoja. Esimerkiksi yksi tuttavani on pikkulapsena huostaanotettu ja sijoitettu sijaisperheeseen. Teininä alkoi mieletön kapina siitä ettei ole saanut asua oman äidin luona. Olisi ehkä hänelle tehnyt hyvää asua lapsuus siellä kontulalaisessa yksiössä missä yöt menee kuunnellessa kun äiti raahaa baarista uuden panon ja jyystävät aamuun ja aamulla ennen kouluunlähtöä lapset siivoa molempien oksennukset eteisestä.

Oletko täysin empatiakyvytön ja kyvytön analysoimaan asiaa? Vaikka huostaanotto ja sijaisperhe ovat olleet hänelle varmasti hyvä asia, ei se irrottaminen äidistä ole silti ollut pieni juttu. Ei lapsi ja nuori järkeile asiaa kuten aikuinen. Totta kai tuosta voi jäädä iso trauma, vaikka järkeilisikin myöhemmin.

Huostaanotetut ja sijoitetut ovat saaneet sijoituksen jälkeen automaattisesti jälkihuollon, eli käytännössä sossulegioona erilaisine tukipalveluineen on pyörinyt ympärillä vielä yli parikymppisenäkin.

Mutta kun vielä 30-vuotiaana elämä ja puheenaiheet pyörii vielä täysin sen huostaanoton ja sijoituksen ympärillä, eikä asialle tai traumalle olla edes halukkaita tekemään mitään muuttaakseen tilannetta, on ehkä aika katsoa peiliin. 

Voi olla persoonallisuushäiriöisen käytöstä.. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla persoonallisuushäiriöisen käytöstä.. 

Kyllä. Jotkut käyttävät lapsuuden traumojaan oikeutuksesta sadistiselle toiminnalleen.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valinta. Yhtä naiivia olisi väittää pokkana, että jotkut ihmiset pilaavat yöunensa näkemällä painajaisia. Minäpä käsittelen yöuniani niin, että näen vain kauniita ja kivoja unia, lällätilää.

Suosittelen erittäin lämpimästi kirjaa Elä enemmän, mieti vähemmän. tuon lainatun kommentin kirjoittajalle ja kaikille, jotka ovat sitä mieltä ettei traumojen vatvomiselle voi mitään.