Musiikkimaun merkitys parisuhteessa

Kyllä sillä varmaan olisi merkitystä, jos toinen haluaa kuunnella paljon ja myös ilman kuulokkeita. En sietäisi jotain räppiä autossakaan.

Itse kuuntelen paljon ja ilman kuulokkeita, joten toisen täytyy sietää sitä mitä minä kuuntelen.

Viime vuosina olen kuunnellut paljon industrial metallia, mutta kyllä soittolistoila on jotain iskelmästä poppiinkin.

Miesystävä sietää minun musiikkejani, ja minä jotenkuten hänen Souvareitaan, vaikka vähän tiukkaa tekeekin ;)

N53

Mulla on jäänyt musiikki, musiikin kuuntelu, musiikkimaku teini-iästä "päälle" identiteettikysymyksenä. 

Olen toki itsekin soittanut useammassa bändissä ja tuhansia vinyylejä. Ei vain kykene seurustelemaan ihmisen kanssa, joka kuuntelee jotain Novaa tyytyväisenä. Sama koskee myös ystäviäni. Menee myös työtovereihin, poliitikkoihin yms. täysin arvostus, jos kuuntelee kehnoa musaa. 

Oma musiikkimakunihan on siis tietysti täydellinen :) Musiikkimaku kertoo mielestäni niin paljon ihmisestä.

M51

Edelliseen lisäys.

Mikäli tällaiset asiat ovat oleellisen tärkeitä, ei pidä ihmetellä, jos on sinkku. Pitkä liitto rakentuu aivan muiden asioiden varaan.

T. Naimisissa 29 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tällaiset asiat ovat oleellisen tärkeitä, ei pidä ihmetellä, jos on sinkku. Pitkä liitto rakentuu aivan muiden asioiden varaan.

T. Naimisissa 29 vuotta

Jos se musiikin kuuntelu on todella tärkeää, ja toinen ei anna koskaan kuunnella, niin löytyy se jostain se parempi kumppanikin.

Miehellä on tinnitusta. Hän kokee musiikin ja kovat äänet häiritsevinä. Pyrin varomaan musiikin kuuntelemista, jos hän on läsnä.

Kyllä minulle musiikkimaku on aika olennainen osa identiteettiä, ja nuorempana se oli miehen kanssa tärkeä yhdistävä tekijä. Minulla ei ole kokemusta suhteesta, jossa olisi ihan erilainen musiikkimaku, vaikka näin 57 v ymmärtääkin, ettei se ehkä ole olennaisin asia. Käymme perheenjäsenten kanssa konserteissa ja keikoilla vaihtelevilla kokoonpanoilla sen mukaan, kuka mistäkin innostuu. 

Meillä on ihan eri musiikkimaku siipan kanssa. Kumpikin kuuntelee luureilla niin ei eripuraa synny.

En voi itse sietää reggaeta enkä räppiä, etenkään Suomiräppiä. Tietyt musiikkityylit liittyvät usein myös henkilön persoonaan ja/tai maailmankatsomukseen ja etenkin noiden genrejen tykkääjiin liitetään usein tiettyjä stereotypioita. 

Kumppani on metallimies ja mä kuuntelen itse pelkästään retrowavea ja darksynthiä. Etenkin metalli ja darksynth ovat hyvin keskenään sulautuvia joten meillä ei ainakaan vielä ole tullut kränää toisen musiikkimausta. Mulla toki on olemassa lämmin paikka sydämessä myös 70-90luvun alkupuolelle sijoittuvalle Suomi-iskelmälle, mutta sitä ei ole tullut nyt vuosiin kuunneltua. 

N37

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tällaiset asiat ovat oleellisen tärkeitä, ei pidä ihmetellä, jos on sinkku. Pitkä liitto rakentuu aivan muiden asioiden varaan.

T. Naimisissa 29 vuotta

Kyllä minulle oli aika veto, kun vaimoni osti minulle aikanaan synttärilahjaksi pimeiltä markkinoilta törkeästi ylihintaiset liput ulkomailla pidettävään lempiartistini konserttiin. Artistilla sen verran ikää ja rahaa, ettei välttämättä montaa konserttia enää pidä. Liput maksoivat enemmän kuin koko matka yhteensä, mutta kyllä kannatti. Arvostan ehkä enemmän kuin mitään muuta koskaan saamaani lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt musiikki, musiikin kuuntelu, musiikkimaku teini-iästä "päälle" identiteettikysymyksenä. 

Olen toki itsekin soittanut useammassa bändissä ja tuhansia vinyylejä. Ei vain kykene seurustelemaan ihmisen kanssa, joka kuuntelee jotain Novaa tyytyväisenä. Sama koskee myös ystäviäni. Menee myös työtovereihin, poliitikkoihin yms. täysin arvostus, jos kuuntelee kehnoa musaa. 

Oma musiikkimakunihan on siis tietysti täydellinen :) Musiikkimaku kertoo mielestäni niin paljon ihmisestä.

Aika jännä. Kuuntelen kaikenlaista oopperasta räppiin, melkein kaikista genreistä olen löytänyt kuunneltavaa enkä koe että mikään artisti tai genre edustaisi minua. Novan kuuntelijat kyllä epäilyttää minuakin, tosin en kuuntele radiokanavia jotka soittavat musiikkia. - ap

Vierailija kirjoitti:

En voi itse sietää reggaeta enkä räppiä, etenkään Suomiräppiä. Tietyt musiikkityylit liittyvät usein myös henkilön persoonaan ja/tai maailmankatsomukseen ja etenkin noiden genrejen tykkääjiin liitetään usein tiettyjä stereotypioita. 

Kumppani on metallimies ja mä kuuntelen itse pelkästään retrowavea ja darksynthiä. Etenkin metalli ja darksynth ovat hyvin keskenään sulautuvia joten meillä ei ainakaan vielä ole tullut kränää toisen musiikkimausta. Mulla toki on olemassa lämmin paikka sydämessä myös 70-90luvun alkupuolelle sijoittuvalle Suomi-iskelmälle, mutta sitä ei ole tullut nyt vuosiin kuunneltua. 

N37

Mielenkiintoista. Kuuntelen monia genrejä, oikeastaan kaikkia jotka mainitsit. En osaa kuvitella suhdetta jossa meillä ei olisi mitään yhteistä kuunneltavaa, mutta ehkä tilanne olisi eri jos jokin genre olisi minulle ylitse muiden. -ap

Ei tuo välttämättä mikään iso juttu ole. Olen kuitenkin iloinen, että meillä on osin samanlainen maku. Olemme yhdessä käyneet katsomassa monia kasarisuosikkejani ulkomaillakin. Madonnaa, Bananaramaa, Kim Wildeä jne. 

Olisin toki voinut mennä yksinkin tai menty yhdessä, mutta toinen olisi keikan ajan puuhannut jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle musiikkimaku on aika olennainen osa identiteettiä, ja nuorempana se oli miehen kanssa tärkeä yhdistävä tekijä. Minulla ei ole kokemusta suhteesta, jossa olisi ihan erilainen musiikkimaku, vaikka näin 57 v ymmärtääkin, ettei se ehkä ole olennaisin asia. Käymme perheenjäsenten kanssa konserteissa ja keikoilla vaihtelevilla kokoonpanoilla sen mukaan, kuka mistäkin innostuu. 

Millä tavalla se on osa identiteettiäsi? -ap

Olen töissä niin hälisevässä ympäristössä etten siedä vapaa-ajallani enää mitään musiikkia. Se on mielestäni todella surullista. En kuuntele radiota, pidä tv:tä päällä enkä käy myöskään keikoilla enää. Pää ei kestä muuta kuin lähes hiljaisuutta. Onneksi miehenikin kuuntelee musiikkia vain autoa yksin ajaessaan. Tai ehkä juuri siksi.

Ei siis häiritse meitä kummankaan musiikkimaku.

N47

Ihan sama mitä kuuntelee, kunhan ei kuuntele mitään ilman kuulokkeita kun minä olen kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt musiikki, musiikin kuuntelu, musiikkimaku teini-iästä "päälle" identiteettikysymyksenä. 

Olen toki itsekin soittanut useammassa bändissä ja tuhansia vinyylejä. Ei vain kykene seurustelemaan ihmisen kanssa, joka kuuntelee jotain Novaa tyytyväisenä. Sama koskee myös ystäviäni. Menee myös työtovereihin, poliitikkoihin yms. täysin arvostus, jos kuuntelee kehnoa musaa. 

Oma musiikkimakunihan on siis tietysti täydellinen :) Musiikkimaku kertoo mielestäni niin paljon ihmisestä.

Aika jännä. Kuuntelen kaikenlaista oopperasta räppiin, melkein kaikista genreistä olen löytänyt kuunneltavaa enkä koe että mikään artisti tai genre edustaisi minua. Novan kuuntelijat kyllä epäilyttää minuakin, tosin en kuuntele radiokanavia jotka soittavat musiikkia. - ap

Joka vuosi on kolmen viikon ajanjakso, jolloin radiossa on kunnollinen musiikkikanava. Tänä vuonna se on 11.-30.4., eli elämme parhaillaan tässä ajassa.

https://wappuradio.fi/

Olkaa hyvät.

Kyllä se vähän häiritsee kun naisystäväni kuuntelee listahittejä ja niitä mitkä muutenkin hetken pinnalla, sekä tuon lisäksi räppiä. Vieläpä suomiräppiäkin. Sitten tykkää sellaisista löperöistä rokkipändeistä jotka on löysää renkutusta. Itse taas olen rock ja heavy ja metal :D Tuon asian kanssa vaan on täytynyt elää aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi itse sietää reggaeta enkä räppiä, etenkään Suomiräppiä. Tietyt musiikkityylit liittyvät usein myös henkilön persoonaan ja/tai maailmankatsomukseen ja etenkin noiden genrejen tykkääjiin liitetään usein tiettyjä stereotypioita. 

Kumppani on metallimies ja mä kuuntelen itse pelkästään retrowavea ja darksynthiä. Etenkin metalli ja darksynth ovat hyvin keskenään sulautuvia joten meillä ei ainakaan vielä ole tullut kränää toisen musiikkimausta. Mulla toki on olemassa lämmin paikka sydämessä myös 70-90luvun alkupuolelle sijoittuvalle Suomi-iskelmälle, mutta sitä ei ole tullut nyt vuosiin kuunneltua. 

N37

Mielenkiintoista. Kuuntelen monia genrejä, oikeastaan kaikkia jotka mainitsit. En osaa kuvitella suhdetta jossa meillä ei olisi mitään yhteistä kuunneltavaa, mutta ehkä tilanne olisi eri jos jokin genre olisi minulle ylitse muiden. -ap

Noh, sanotaanko näin että yksi mun ex oli sellainen joka nimenomaan tykkäsi Suomiräpistä ja ns. "radiohiteistä". Mä kuuntelin siihen aikaan 2000-2010 luvun trancea ja kyllä se alkoi syödä omaa itsetuntoa ja intoa omaan juttuun kun kumppani kokoajan jaksoi ivata siitä miten hänen mielestä kuuntelen "artisteja joita kukaan muu ei ole ikinä kuullutkaan". Eri mieltymyksiä saa kyllä olla, kunhan osattaisiin vaan kunnioittaa sitä että nyt vaan tykätään eri asioista, that's it. Vähätteli ihan sitäkin jos halusin keikalle mennä, jota en sitten sen tappelemisen ja väkisin mukaan tunkemisen jälkeen halunnut montaa kertaa tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän häiritsee kun naisystäväni kuuntelee listahittejä ja niitä mitkä muutenkin hetken pinnalla, sekä tuon lisäksi räppiä. Vieläpä suomiräppiäkin. Sitten tykkää sellaisista löperöistä rokkipändeistä jotka on löysää renkutusta. Itse taas olen rock ja heavy ja metal :D Tuon asian kanssa vaan on täytynyt elää aina. 

Miksi se häiritsee? -ap