Ikädissaaminen ärsyttää

Mä olen ottanut selfiekuvia kasvoistani melkein joka pv viimeiset 12 vuotta (don't ask why). Samalta näytän kun 30 vuotiaana ja ikää nyt 40. Ja aivan sama jos jotain pientä eroa on. Tässä iässä ei olla vielä vanhoja. Kehoja mieli on täysin elinvoimaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Olen neljäkymppinen ja olen jo vanha. Kärsin jo vanhuuden mukanaan tuomista vaivoista, olen mm. lihonnut paljon, rinnat roikkuvat, kömpelyys on lisääntynyt ja näkö ja muisti huonontuneet, en jaksa kiinnostua mistään tai jaksa ylipäätään mitään. Vaihdevuosioireetkin ovat ilmeisesti jo alkaneet. Olen työtön ja joudun toimimaan käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Kaikki vähäiset voimani menevät loputtomien kotitöiden tekemiseen ja sukulaiseni asioiden hoitamiseen. Suurin oma hupini on palstailu tällä palstalla.

Voin samastua. Suvussamme naiset pyylevöityy ennen pitkää. En kyllä jaksa asiasta välittää. Nuoruus oli ja meni, ei sitä napakkaa ihoa ja hehkua saa takaisin vaikka olisi miten laiha. 

Vierailija kirjoitti:

Olen neljäkymppinen ja olen jo vanha. Kärsin jo vanhuuden mukanaan tuomista vaivoista, olen mm. lihonnut paljon, rinnat roikkuvat, kömpelyys on lisääntynyt ja näkö ja muisti huonontuneet, en jaksa kiinnostua mistään tai jaksa ylipäätään mitään. Vaihdevuosioireetkin ovat ilmeisesti jo alkaneet. Olen työtön ja joudun toimimaan käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Kaikki vähäiset voimani menevät loputtomien kotitöiden tekemiseen ja sukulaiseni asioiden hoitamiseen. Suurin oma hupini on palstailu tällä palstalla.

Tiskasin eilenkin varmaan yli 2 tuntia illalla ja nyt pitäisi mennä taas tiskaamaan. Sukulaiseni ei juuri tee kotitöitä, mutta sotkee, haukkuu, valittaa ja huutaa ihan hirveästi. Ei arvosta yhtään sitä, miten olen joutunut uhraamaan oman elämäni kotiorjana toimimisen vuoksi. Toisaalta olen aina ollut se uhrattu ja sukulaiseni pitää täysin selvänä, että toimin kotiorjana. 

Joo, itse täytän syksyllä 50, enkä sisäisesti koe itseäni ollenkaan vanhaksi. En oikeastaan mitenkään erilaiseksi kuin kun olin 20. Peilikuva ei toki näytä samalta kuin kaksikymppisenä, mutta ei mulle sillä niin kovasti merkitystä ole, lähinnä sillä sisäisellä tunteella. Ja se ei ole iän myötä miksikään muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen neljäkymppinen ja olen jo vanha. Kärsin jo vanhuuden mukanaan tuomista vaivoista, olen mm. lihonnut paljon, rinnat roikkuvat, kömpelyys on lisääntynyt ja näkö ja muisti huonontuneet, en jaksa kiinnostua mistään tai jaksa ylipäätään mitään. Vaihdevuosioireetkin ovat ilmeisesti jo alkaneet. Olen työtön ja joudun toimimaan käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Kaikki vähäiset voimani menevät loputtomien kotitöiden tekemiseen ja sukulaiseni asioiden hoitamiseen. Suurin oma hupini on palstailu tällä palstalla.

Todennäköisesti valtaosa noista ongelmista korjaantuisi jo stressaavan elämäntilanteen muutoksella, esim. stressi tuo mukanaan pahoja muistiongelmia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään ikään. Ylipaino syö myös jaksamista ja lisää kömpelyyttä. Stressi puolestaan vaikeuttaa laihtumista, eli se on paha kierre.

Nimim. kokemusta on

Minuakin vaariksi haukkuivat ja víttuilivat, kun tarjosin mökäöljyä. Mitä lie, pikkupílluja.

t: Öövini

Mikä on keskimääräinen eliniän odote Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Joo, itse täytän syksyllä 50, enkä sisäisesti koe itseäni ollenkaan vanhaksi. En oikeastaan mitenkään erilaiseksi kuin kun olin 20. Peilikuva ei toki näytä samalta kuin kaksikymppisenä, mutta ei mulle sillä niin kovasti merkitystä ole, lähinnä sillä sisäisellä tunteella. Ja se ei ole iän myötä miksikään muuttunut. 

Minusta on aika pelottavaa jollei ole kaksikymppisestä yhtään muuttunut mieleltään. Oletko jotenkin vähän lapsellinen viisikymppinen? Kyllä vuodet ihmiseen aina jotakin uutta tuovat. Hyvää tai pahaa, mutta ei kukaan muuttumattomana säily.