Onko mielestänne ihan normaalia, jos 4-kymppinen mies
asuu vielä kotona vanhempiensa kanssa eikä ole koskaan itsenäistynyt ja muuttanut omaan kotiin?
Kommentit (48)
Jostain syystä tuollainen mielletään pahemmaksi asiaksi miehillä kuin naisilla? Nainen saa asua vaikka kokoikänsä vanhempien nurkissa eikä se herätä samanlaista halveksintaa.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tuollainen mielletään pahemmaksi asiaksi miehillä kuin naisilla? Nainen saa asua vaikka kokoikänsä vanhempien nurkissa eikä se herätä samanlaista halveksintaa.
En itse ole huomannut ajattelutavassa eroja oli kyseessä mies tai nainen. Yleisesti ajatellaan: molemmissa tapauksissa yhtä murheellista. Elämä valuu hukkaan. Sinkkuveli tai -sisko elää elämäänsä vanhempiensa ja sisarustensa kautta ilman omaa perhettä ja kotia.
Naisista se ainakin tuntuu olevan huono asia kun eivät mielellään kelpuuta puolisokseen vanhempien luona asuvaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aloitus, mutta tuntuu että täällä ei ole kirjoittamassa nyt yhtään kokemusasiantuntijaa, joka kertoisi miksi asuu yhä lapsuuskodissaan vanhempiensa kanssa.
Veikkaan että joskus syy voi olla myös vanhempien puhdas itsekkyys. Pidetään poikaa siinä vanhuudenturvana (miksei tytärtäkin).
Seurustelin yhden kanssa (tai no, onhan noita tullut tapailtua useampiakin) ja kyllähän se oli pojan itsekkyys ja saituus syynä. Mikäs siinä kun ei tarvitse asumisesta maksaa, ja kaapit on täynnä ruokaa jne.
Isän jouduttua ajokyvyttömäksi ja lopulta kuoltua oli jo sitten niin ettei äiti päästänyt enää poikaa kauemmas käymään, että jos jotain sattuu ja pitää lähteä terveyskeskukseen.
Jossain vaiheessa mies alkoi vitsaillakin että muuttaa luokseni, minusta tuntui lähinnä että on käyttänyt vanhempiaan hyväksi viisikymppiseksi, ja sitten kun nämä alkavat tarvita piakkoin apua, niin onkin valmis karkaamaan.
Voi tulla kova paikka, kun äiti ja isä joskus potkaisevat tyhjää. Siinä pitää viisikymppisenä opetella keittämään perunoita ja maksamaan laskuja.
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla kova paikka, kun äiti ja isä joskus potkaisevat tyhjää. Siinä pitää viisikymppisenä opetella keittämään perunoita ja maksamaan laskuja.
Miten se eroaa siitä jos parikymppisenä muuttaa omilleen? Ei ole tietysti vanhempia keneltä kysyä neuvoja mutta muuten?
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla kova paikka, kun äiti ja isä joskus potkaisevat tyhjää. Siinä pitää viisikymppisenä opetella keittämään perunoita ja maksamaan laskuja.
On niitäkin miehiä jotka ei vaan yksinkertaisesti ala mitään perunoita keittelemään. Tiedän yhden tuollaisen joka kävi vaan ravintolassa syömässä. Kotona ei kahvia ja voileipiä monimutkaisempaa valmistanut itse.
Mutta esim. päihteitä käyttävät tai 10 lapsen suurperheet potkaisevat lapsensa pihalle heti, kun he täyttävät 18-vuotta. Yksikin tällainen poikaressu maalaispitäjästä tuli lähimpään kaupunkiin asumaan kerrostalojen rappukäytävissä. Ei ollut saanut kotoa mitään eväitä itsenäiseen elämään, eikä itsekään osannut hakea apua sossusta.