Miten pääsee eroon introverttiydestä ja ujoudesta?

Vierailija kirjoitti:

Käännä ne voimavaraksi.

Mitenhän tämä tehdään, itse en ole onnistunut tässä mitenkään?

N49

Introverttiys on etuoikeus eikä ongelma. Introvertin vaan kannattaa katsoa, millaisissa porukoissa pyörii. Koko ajan äänessä olevia öyhöttäjiä kannattaa välttää mahdollisuuksien mukaan. Mieluummin kannattaa hakeutua älykkäiden ajattelijoiden seuraan, missä järkevä keskustelu on mahdollista ilman, että joku ääliö koko ajan on puhumassa päälle tai keskeyttämässä tai vaihtamassa puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Ujoudesta pääsee kun menee rohkeasti ihmisten pariin. Minullakin auttoi siitä pääsemiseen asiakaspalvelutyö 

Introverttiys on hankalampi juttu kun luonteen piirteesi. Mutta kai sitäkin oppii harjoittelemalla hallitsemaan sosiaalisissa tilanteissa jos ei ole kovin vahva piirre. 

Tai sit tosiaan hyväksyy piirteensä ja itsensä sellaisena kuin on. Ja siltä pohjalta alkaa tekemään muutoksia. Kun vaan tajuaa, että introverttiys itsessään ei ole vika, jota tarvitsee muuttaa.

Useimmat ihmiset ovat toki ambiverttejä eli heissä on molempia piirteitä. 

Olen samaa mieltä että introverttiys ja ujous ovat eri asioita, sitten on vielä kolmantena erillisenä asiana kokemukseen perustuva sosiaalisten tilanteiden pelko. Viimeksimainittua on usein kehittynyt niille joita on kiusattu tietyssä kasvuvaiheessa. Introverttiys ei estä toimimasta sosiaalisessa ammatissa, isoissa johtajissakin on introverttejä tapauksia. He vain tarvitsevat välillä latautumista yksin tai pelkän oman perheen parissa.

Olipa kysymys mistä tahansa edellämainitusta, sen kanssa pitäisi pystyä elämään. Jos tilanne häiritsee, niin suosittelisin oma-aloitteista siedätyshoitoa. Ota tavoitteeksi jutella vaikkapa yhdelle tuntemattomalle päivässä, tutustu johonkin sellaiseen naapuriin jota et oikein tunne, mene mukaan johonkin uuteen harrastukseen. Jos olet tähän saakka rassannut autoja, ota siihen rinnalle joku muu harrastus. Paritanssi ja kamppailulajit ovat oikein sopivia koska niissä pitää suoriutua paitsi itsenäisesti, myös parin kanssa. Kamppailulajeissa se pari vieläpä vaihtuu koko ajan, paritanssissa se saattaa olla sama tai vaihtuva. Lenkkeilykin voi toimia jos on joku pari jonka kanssa lenkkeilee säännöllisesti mutta paritanssi ja kamppailulajit ovat parhaita.

Voi muuttua ja päästä eroon, kokemusta on. Introverttiys eli tarve omaan rauhaan ja latautumiseen pysyy, mutta ujoudesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta pääsee kyllä siedätyksen kautta eroon ja jälkeenpäin sitä jopa ihmettelee, että mikä siinä oli niin vaikeaa. Ja tämä siis entisen super ujon ja sosiaalisesti äärimmäisen kömpelön suusta. Vaatii harjoitusta, kaikki meistä kun eivät lapsuudessa/nuoruudessa ole niitä sosiaalisia taitoja oppineet mutta niitä voi oppia kyllä myöhemminkin (olen itse nyt 34v. ja tullut "kuorestani" vasta tässä kolmenkympin tienoilla.)

Jostain terapiasta voi olla apua siihen, että oppii ymmärtämään niitä taustatekijöitä ujouden/ahdistuksen taustalla, mutta lopulta ainakin omalla kohdallani ainoastaan ns. korjaavat kokemukset ovat auttaneet yli jännityksestä ja ahdistuksesta, suoranaisesta pelosta. 

Sain opiskeluaikana terveydenhuollosta beetasalpaajia esiintymisjännitykseen ja niitä hyödynsin alkuun myös muissa sosiaalisissa tilanteissa: ne auttoivat siihen, ettei kädet/ääni tärisseet ja vaikka jännitys ei poistunut mielestä, lääkkeet auttoi kun tiesi että ne hillitsee ahdistuksen fyysisiä oireita joten niitä ei tarvinnut enää hävetä.

Minulla auttoi myös paljon, kun lähdin jostain ihmeen päähänpistosta mukaan erään auttavan puhelimen vapaaehtoistoimintaan. Lopulta itse vapaaehtoistyö oli mulle liikaa enkä tehnyt sitä juurikaan, mutta siihen valmentava lyhyt koulutus antoi valtavasti eväitä siihen, miten ihmisiä voi kohdata ja sekin auttoi, kun siinä koulutuksessa näki että siellä ihan joka ainoaa osallistujaa iästä tai asemasta riippumatta jännitti ihan samalla tavalla se uusissa tilanteissa toimiminen ja uusien ihmisten kohtaaminen.

Kuten monella täällä, myös mulla lopullisesti auttoi sitten työ: kun päädyin myyjäksi erääseen erikoisliikkeeseen. Ekat noin 3kk tein työtä beetasalpaajien voimalla ja jäätyilin ja nolostelin vaikka miten, ja iltaisin kotona häpesin silmät päästäni ja mietin että seuraavana päivänä kyllä irtisanoudun kun en vaan kestä  sitä miten sosiaalisesti kömpelö olen mutta siitä se pikkuhiljaa lähti sujumaan ja nyt vuoden jälkeen nautin työstä aivan älyttömästi ja siinä juuri parasta on se, kun osaa ja saa neuvoa asiakkaita ja jutustella heidän kanssaan. Työssä koetut onnistumiset on antaneet tosi paljon itseluottamusta, vaikka alkuun oli vaikeaa eikä tahtonut millään rueta sujumaan.

Eli jonkin tekemisen kautta tuota voi ja kannattaa lähteä pikkuhiljaa harjoittelemaan, oli se sitten työ/vapaaehtoistoiminta/harrastus tai vaikka alkuun ihan se lenkille itsensä pakottaminen (laita alkuun ne kuulokkeet niinkuin joku ehdotti niin voit ja saat olla ja totutella rauhassa ihmisten ilmoilla olemiseen ylipäätään. Ja hyvin harvoin siellä kukaan joka tapauksessa tulee puhumaan.) Tai löytyisikö jotain vertaistukiryhmää? Ja vaikka alkuun ihan vaan meidän kassa/asiakaspalvelutyöntekijöiden kanssa voi harjoitella. Jännitin ennen itsekin ihan hulluna esim. kassalla maksamista ja kun pitää sanoa hei, kiitos yms., ja nyt kun olen kassan toisella puolella ja jos huomaan, että joku jännittää niin pyrin olemaan ihan extra kohtelias ja kiva kun itse tiedän miltä se tuntuu. Ja ei tarvi pelätä sitä, että aspatyöntekijälle jäisi mieleen, jos joku yrittää vaikka jutella ja ei ihan suju: päivässä tulee niin paljon ihmisiä vastaan että tuollaisen saattaa (ehkä) huomata siinä hetkessä mutta ei se jää sen kummemmin mieleen :)

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu muuten sekoittavan ujouden ja introverttiyden keskenään. Ujous ja introverttiys ovat kaksi erilaista piirrettä, jotka ilmenevät sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin. Ujous liittyy usein epämukavuuden tai pelon tunteeseen sosiaalisissa tilanteissa, erityisesti tilanteissa, joissa henkilö joutuu kohtaamaan uusia ihmisiä tai suuria ryhmiä. Se voi ilmetä esimerkiksi epäröintinä osallistua keskusteluihin, välttää silmäkontaktia tai jopa välttää sosiaalisia tilanteita kokonaan.

Toisaalta introverttiys kuvaa sitä, miten henkilö saa energiaa ja viihtyy sosiaalisissa tilanteissa. Introvertti saa yleensä energiaa viettämällä aikaa yksin tai pienissä ryhmissä ja kokee väsymystä tai ylikuormitusta suurissa sosiaalisissa tilanteissa. Introverttiys ei kuitenkaan sulje pois hyviä sosiaalisia taitoja. Päinvastoin, monet introvertit ovat erittäin taitavia keskusteluissa ja voivat menestyä sosiaalisissa tilanteissa. He saattavat olla erityisen hy

Eli ujo ihminen pelkää sosiaalisia tilanteita ja on pelkonsa vuoksi aika huono niissä kunta taas introverttia ei ylipäätään niin hirveästi kiinnosta sosialisoida vaikka olisikin siinä hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Ikä parantaa kun ei enää kiinnosta pienet asiat.

Jumalauta että pistää vihaks tälläiset vähättely kommentit.