Mistä tietää, kannattaako muuttaa yhteen opiskeluaikana?

Jos on  ihastunut ja HALUAA asua poikaystävänsä kanssa. 

Taloudellisesti ehkä kannattaa. Ainakin 90-luvulla kun oli opiskelijoiden  asumislisä systeemi, niin avoparit kuuluivat yleisen asumistuen piiriin. Näin siis siitäkin huolimatta, että molemmat olivat opiskelijoita. Me oltaisiin puolison kanssa joka tapauksessa muutettu yhteen, joten tuo yleinen asumistuki oli vain bonusta. Pystyttiin asumaan isossa kaksiossa ja tukea sai myös kesältä toisin kuin opiskelijoiden asumislisää. 

Kunhan toinen ei vain mene töihin/tienaa liikaa, koska sitten pitää elättää kumppani ja kumppanin tuet loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisesti ehkä kannattaa. Ainakin 90-luvulla kun oli opiskelijoiden  asumislisä systeemi, niin avoparit kuuluivat yleisen asumistuen piiriin. Näin siis siitäkin huolimatta, että molemmat olivat opiskelijoita. Me oltaisiin puolison kanssa joka tapauksessa muutettu yhteen, joten tuo yleinen asumistuki oli vain bonusta. Pystyttiin asumaan isossa kaksiossa ja tukea sai myös kesältä toisin kuin opiskelijoiden asumislisää. 

Mun mielestä taas 90-luvulla ei kannattanut olla avopari. Olisin nimittäin muuten jakanut kimpakämpän sukulaispojan kanssa, mutta meidät olisi katsottu avopariksi (koska eri sukupuolta) ja tuet olisivat laskeneet.

Olisin aikoinaan muuttanut ystävän kanssa kimppakämppään opiskeluajaksi, meidät olisi kela katsonut avopariksi vaikka oltiin samaa sukupuolta. Molemmat sitten omiin kämppiinsä ja tuet niihin. Soluja ei pikkupaikkakunnalla ole, mutta opiskella pitää silti.

Vierailija kirjoitti:

Olisin aikoinaan muuttanut ystävän kanssa kimppakämppään opiskeluajaksi, meidät olisi kela katsonut avopariksi vaikka oltiin samaa sukupuolta. Molemmat sitten omiin kämppiinsä ja tuet niihin. Soluja ei pikkupaikkakunnalla ole, mutta opiskella pitää silti.

Ja tämä siis aikaa kun oli opintotuen asumislisä yli 20v sitten.

Jos vuokranantaja olisi tehnyt erilliset vuokrasopimukset niin asia olisi voinut olla eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisesti ehkä kannattaa. Ainakin 90-luvulla kun oli opiskelijoiden  asumislisä systeemi, niin avoparit kuuluivat yleisen asumistuen piiriin. Näin siis siitäkin huolimatta, että molemmat olivat opiskelijoita. Me oltaisiin puolison kanssa joka tapauksessa muutettu yhteen, joten tuo yleinen asumistuki oli vain bonusta. Pystyttiin asumaan isossa kaksiossa ja tukea sai myös kesältä toisin kuin opiskelijoiden asumislisää. 

Mun mielestä taas 90-luvulla ei kannattanut olla avopari. Olisin nimittäin muuten jakanut kimpakämpän sukulaispojan kanssa, mutta meidät olisi katsottu avopariksi (koska eri sukupuolta) ja tuet olisivat laskeneet.

Oliko jompikumpi töissä? Se voisi selittää. Jos molemmat oli opiskelijoita niin tosiaan sai tuon yleisen asumistuen, joka oli korkeampi ja mikä tärkeintä sitä maksettiin myös kesältä. Muutenkin ysäri oli hyvää aikaa opiskella, kun opintotukikin oli huomattavasti parempi kuin nyt. Mekin otettiin kumpikin vain yhdelle vuodelle lainaa ja pärjättiin silti. Pystyttiin jopa hankkimaan auto ja ylläpitämään sitä. Ja kahta koiraa.

Ei kai rahaa tuossa kannata miettiä vaan ihan muuta.

Me asuttiin miehen kanssa koko opiskeluaika yhdessä enkä keksi mitä haittaa siitä olisi ollut. Selvää säästöä vain. Silloin oli opintotuki + asumislisä, ei yleistä asumistukea. Puolison tuet ois toki voinut vaikuttaa jos jompikumpi ois tienannut paljon, mutta me valmistettiin aika samaan aikaan niin ei sellaista tilannetta tullut. 

Ei kannata. Joudut siivoamaan pojan jälkiä ja näkemään enemmän vaivaa kuin yksin asuessasi. Poika myös syö enemmän kuin sinä, silti joudut maksamaan kaiken puoliksi. Ja sitten jos poika valmistuu ja työllistyy ennen sinua, ei hän kuitenkaan halua maksaa enemmän mistään. Katkeroidut. Ja eroatte kuitenkin jossain vaiheessa.

Onhan kumpikin asunut vähintään vuoden yksin eikä muuteta yhteen suoraan lapsuudenkodista? Jos kyllä niin huonojen puolien määrä tippuu yli puolella, koska molemmilla on kokemusta siitä ettei ole vanhemmat paasaamassa.

Nii-in. Mistähän sen nyt tietäis?

Vierailija kirjoitti:

Onhan kumpikin asunut vähintään vuoden yksin eikä muuteta yhteen suoraan lapsuudenkodista? Jos kyllä niin huonojen puolien määrä tippuu yli puolella, koska molemmilla on kokemusta siitä ettei ole vanhemmat paasaamassa.

Ei ole kumpikaan asunut yksin. Opinnot alkavat molemmilla ensi syksynä samassa kaupungissa, mutta eri puolilla kaupunkia.

Jos kumppani on nainen, kannattaa. Jos mies, ei kannata. 

Kannattaa muuttaa.

Voitte keskittyä vuoronperän peiton heilutukseen ja opiskeluun.

Ei kulu resursseja ja tule draamaa sinkkusirkuksesta.

Minulla ainakin sakkasi opinnot ihan täysin yhteen muutosta.

Aiemmin pystyi tekemään ihan mihin aikaan vaan ja miten sattui huvittamaan. Yhteen muuton jälkeen aika valui hukkaan kaikkeen aivan toisarvoiseen.

Elämäni hölmöin päätös. Olisi pitänyt odottaa että molemmilla on tutkinto kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on  ihastunut ja HALUAA asua poikaystävänsä kanssa. 

Minä haluan tussukaverin, enkä mitään poikkista

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin sakkasi opinnot ihan täysin yhteen muutosta.

Aiemmin pystyi tekemään ihan mihin aikaan vaan ja miten sattui huvittamaan. Yhteen muuton jälkeen aika valui hukkaan kaikkeen aivan toisarvoiseen.

Elämäni hölmöin päätös. Olisi pitänyt odottaa että molemmilla on tutkinto kourassa.

Oliko anaalimaraton toisarvoista?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin sakkasi opinnot ihan täysin yhteen muutosta.

Aiemmin pystyi tekemään ihan mihin aikaan vaan ja miten sattui huvittamaan. Yhteen muuton jälkeen aika valui hukkaan kaikkeen aivan toisarvoiseen.

Elämäni hölmöin päätös. Olisi pitänyt odottaa että molemmilla on tutkinto kourassa.

Jos asuu erillään, niin silloin just menee paljon aikaa esim. paikasta toiseen siirtymiseen ja kyläilyyn. Yhdessä asuessa ei mene aikaa toisen luona käymiseen.

Jos olette valmiita avioliittoon ja lasten tuloon.