Pitäisikö erota?

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu vuosi, rakastuttiin nopeesti ja oltu yhdessä tiiviisti lähes koko tämä aika, ollaan toistemme ensirakkaudet.

Hän on kuitenkin lähes koko nuoruus ja aikuisiän sairastanut masennusta joka viime vuonna kärjistyi stressin takia, joutui sairaalaan pitkäksi aikaa ja diagnoosiksi sai psykoottinen masennus. Mainittakoon että psykoottisuus on nyt jo tiessään lääkkeiden ansiosta.

Mies on baltian maasta kotoisin ja lähinnä mun takia halusi jäädä suomeen. Puhutaan yhdessä englantia joka sujuu sulavasti molemmilta mutta eihän se kummankaan tunnekieli ole. Silti ei tähän mennessä mitään asiaa ole ollut mitä ei oltaisi saatu keskusteltua.

Nyt kun hänen sairauden kanssa on tilanne rauhoittunut ja ehkä pinkit vastarakastunedn lasit ainakin itseltä häipyneet, oon alkanut tosissaan miettiä onko tämä suhde mulle se oikea.

Hän on ihana, meillä on hauskaa yhdessä ja samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat. Kuitenkin tuntuu että tää on yhtä projektia. Odotan koska hän löytää töitä (on ollut todella vaikeeta löytää), koska oppii suomea (motivaatio pahasti hukassa ja tuntuu että mun apua tarvitsee siihen oppimisessa paljon), koska masennus helpottaa niin että se ei väritä meidän koko elämää, koska hän oppii kommunikoimaan samalla tavalla kun minä. Itse olen todella ajatteleva ja keskusteleva ihminen ja tuntuu että hän ei ollenkaan. Tottakai kielimuurikin vaikuttaa mutta alkaa tuntua että ollaan vaan siltä osin erilaisia. Tunnen olevani parhaimmillaan kun pääsen vaihtamaan ajatuksia ja pohtimaan asioita. Komminikointi ois niin tärkee myös meidän välisten asioitten selvittämisessä, nyt tuntuu että oon täysin yksin vastuussa siitä että esim erimielisyydet selvitetään.

Pitkään hänen sairaus oireili osittain niin että ns kääntyi mua vastaan, piikitteli mun astetta värikkäämmästä menneestä elämästä, mulla ei saanut olla kivaa kun hänelläkään ei ollut. Hän sai alkuun mun itsetunnon ihan nolliin tolla touhulla, kunnes vihdoin tajusin että näin tää ei voi mennä. Riideltiin paljon, otin eron esille. Siitä asti asiat on tuntuneet eriltä, hän selvästi ymmärsi että on toiminut väärin ja purkanut pahan olonsa ihan väärään paikkaan. 

No asiaan, mistä mä tiedän onko se nyt se mun elämäni mies, loppuelämän suhde? Tiiän että kukaan ei mun puolesta sitä voi kertoa, mutta tarvisin kipeästi näkemyksiä ja neuvoja miten selvittää tämä. Yksi mua häiritsevä seikka on myös se että mies ei pysty kunnolla tutustumaan mun perheeseen koska he ei puhu englantia. Ehkä tämä asia joskus hamassa tulevaisuudessa voisi toteutua jos hän oppii suomea tarpeeksi hyvin. Luin jostain että oikea kumppani on sinulle sekä se oikea että valmis. Nyt tuntuu että hän ei ole valmis, musta tuntuu että mun pitäisi tavallaan muovata hänestä sellainen. Tuntuu jotenkin väärältä. 

Ajatuksia kellään?