Lue keskustelun säännöt.
En jaksa olla kaikkien tukena
20.04.2024 |
Huoh! Perheessä, lähisuvussa ja muutenkin lähipiirissä on jos jonkilaista elämän vaikeutta: vakavia sairauksia, mielenterveysongelmia, huonokuntoisuutta, päihderiippuvuutta, talousvaikeuksia, ihmissuhdeongelmis yms. Tuntuu että oma aika menee kokonaan muiden asioista stressaamiseen. Omaa seesteistä aikaa ei ole ollut moneen vuoteen! Miten te muut olette pystyneet asennoitumaan tällaisten jatkuvien vaikeuksien edessä?
Kommentit (26)
Mä olen oppinut ulkoistamaan itseni muiden ongelmista. Kuuntelen, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puheluiden aikana teen yleensä jotain muuta. Laitan ruokaa, ripustan pyykkiä, pyyhin pölyjä, katson telkkaria tai vaikka notkun tällä palstalla. En tarjoa neuvoja enkä apua. Voin kuunnella, mutta kieltäydyn kuormittumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oppinut ulkoistamaan itseni muiden ongelmista. Kuuntelen, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puheluiden aikana teen yleensä jotain muuta. Laitan ruokaa, ripustan pyykkiä, pyyhin pölyjä, katson telkkaria tai vaikka notkun tällä palstalla. En tarjoa neuvoja enkä apua. Voin kuunnella, mutta kieltäydyn kuormittumasta.
Joudutko edes toistelemaan jotain "voi että", kun yleensä nämä ihmiset haluavat edes jotain vastakaikua näihin valituksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oppinut ulkoistamaan itseni muiden ongelmista. Kuuntelen, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puheluiden aikana teen yleensä jotain muuta. Laitan ruokaa, ripustan pyykkiä, pyyhin pölyjä, katson telkkaria tai vaikka notkun tällä palstalla. En tarjoa neuvoja enkä apua. Voin kuunnella, mutta kieltäydyn kuormittumasta.
Joudutko edes toistelemaan jotain "voi että", kun yleensä nämä ihmiset haluavat edes jotain vastakaikua näihin valituksiinsa.
Mitä siinä jeesustelet! Maksulliset terapeutitkin vaan hokee "joo joo, just just" ja "mää ymmärrän sua". Suomessa on massakoulutettu terapeutteja, jotka plärää jotain helvetin monistetta, kun koittavat auttaa asiakastaan. Ainakaan suoria ratkaisuita hakeville miehille ei tuollainen "terapia" taatusti sovellu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oppinut ulkoistamaan itseni muiden ongelmista. Kuuntelen, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puheluiden aikana teen yleensä jotain muuta. Laitan ruokaa, ripustan pyykkiä, pyyhin pölyjä, katson telkkaria tai vaikka notkun tällä palstalla. En tarjoa neuvoja enkä apua. Voin kuunnella, mutta kieltäydyn kuormittumasta.
Joudutko edes toistelemaan jotain "voi että", kun yleensä nämä ihmiset haluavat edes jotain vastakaikua näihin valituksiinsa.
Mitä siinä jeesustelet! Maksulliset terapeutitkin vaan hokee "joo joo, just just" ja "mää ymmärrän sua". Suomessa on massakoulutettu terapeutteja, jotka plärää jotain helvetin monistetta, kun koittavat auttaa asiakastaan. Ainakaan suoria ratkaisuita hakeville miehille ei tuol
Heille sentään maksetaan siitä (itse en kyllä maksaisi kuten eivät tuollaiset miehetkään kun sama puhua vaikka seinälle) eikä heillä ole emotionaalista sidosta näihin kuormittajiin.
Aivan turhaa stressata muiden asioista. Jokainen täällä on vastuussa itsestään. Minä pistin melkein välit poikki omaan sukulaiseen joka ei osaa tehdä yhtään mitään itse. Ja ihan itse on valinnut tämän käytösmallin. En siedä yhtään enää ihmisiä jotka eivät viitsi mitään, eivät ajattele eivätkä tee. Kaikki pitäisi tuoda eteen hopeatarjottimella.
Pelasta itsesi ja keskity itseesi. Se EI OLE itsekästä. Sinä et ole vastuussa muista kuin itsestäsi (ja lapsista jos on sellaisia)
Minäkin olen joutunut sanomaan joskus,että nyt on takki itsellänikin niin tyhjä, etten jaksa edes kuunnella mistään toisten ongelmista.
Silloin kun sain tämän vasta sanottua olin jo aika syvällä omassa burn outissani.
Se toisaalta antoi uskallusta olla kerrankin itsekäs ja ajatella vähän omaakin hyvinvointiani.