En jaksa olla kaikkien tukena
Huoh! Perheessä, lähisuvussa ja muutenkin lähipiirissä on jos jonkilaista elämän vaikeutta: vakavia sairauksia, mielenterveysongelmia, huonokuntoisuutta, päihderiippuvuutta, talousvaikeuksia, ihmissuhdeongelmis yms. Tuntuu että oma aika menee kokonaan muiden asioista stressaamiseen. Omaa seesteistä aikaa ei ole ollut moneen vuoteen! Miten te muut olette pystyneet asennoitumaan tällaisten jatkuvien vaikeuksien edessä?
Kommentit (26)
Ei se ole itsekkyyttä, jos ottaa välillä omaakin aikaa. Muutoin olen sitä mieltä, että ihminen tottuu melkein mihin tahansa tilanteeseen. Lisäksi, jos mahdollista, niin kannattaa murehtia vain niistä asioista, joihin voi itse vaikuttaa.
TGietenkin saat vetää rajan huolten ja muheiden kuuntelemiselle. Jaksaisin kuunnella ystäviä ja sukulaisia, mutta ventovieraisiin vedän rajan.
Aiempi sanoi olennaisen: stressaa vain niistä mihin pystyt vaikuttamaan. Tällä ratkeaa puolet ongelmasta kun sen sisäistät.
Voit myös ihan aktiivisesti vetäytyä pois siitä kaiken huolehtijan roolista. Ei ole sinun vastuulla rikkoa itseäsi muiden edestä. Olet ensisijaisesti vastuussa itsesi hyvinvoinnista. Toivottavasti opit ennen kuin romahdat, ap.
Sama täällä! Tämän vuoksi olen itse nyt lopen uupunut jo :/
Opettelin, etten ole vastuussa kenestäkään toisesta, vain itsestäni. Voin kuunnella toisia, auttaa tarvittaessa jos pystyn, mutten ota toisten huolia enkä ongelmia enää "harteilleni", en kuvittele, että olisi minun tehtäväni tai että edes pystyisin ratkaisemaan niitä toisten puolesta. En yritä enää pelastaa ketään. Omien rajojen löytämisen se vaati ja että opettelin puolustamaan rajojani. Sanon, jos ja kun en jaksa/ehdi/osaa auttaa. Sitä on jokaisen kunnioitettava, ettei toiset repeä avuksi yli omien rajojensa, omien voimavarojensa. Siitä ei ole hyötyä kenellekään, että auttajat/tukijatkin romahtavat.
Sama tilanne. Olen tietoisesti loitontanut itseäni läheisistäni, koska oma mielenterveyteni ei kestä jatkuvana likasankkona olemista. Koska minulla on kaikki hyvin, läheiset olettavat että minulle voi huoletta purkaa jatkuvasti kaikkea sontaa. Autan ja kuuntelen, mutta rajoitetusti. Olen myös kertonut heille suoraan, että jatkuva valittaminen kuormittaa minua, eikä ole minun tehtäväni olla terapeutti/sosiaalityöntekijä/lääkäri/opettaja.
Mä kerron yhden asian mikä kannattaa pitää mielessä, se menee näin, oikeastaan se on kysymys
Kumpi on itsekkäämpää?
Ihminen joka ajattelee itseään ja omaa hyvinvointiaan
Vai
Ihminen joka suuttuu kun toinen ihminen ajattelee itseään ja hyvinvointiaan?
Siinä kaikki mitä tarvitsee sanoa.
Terv. Henkinen palstamiehenne
<3
Esikoiset monesti joutuvat muiden auttajiksi ja tukijoiksi. Kannattaa myös olla terveellä tavalla itsekäs, jokaisella on vaan yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Olen tietoisesti loitontanut itseäni läheisistäni, koska oma mielenterveyteni ei kestä jatkuvana likasankkona olemista. Koska minulla on kaikki hyvin, läheiset olettavat että minulle voi huoletta purkaa jatkuvasti kaikkea sontaa. Autan ja kuuntelen, mutta rajoitetusti. Olen myös kertonut heille suoraan, että jatkuva valittaminen kuormittaa minua, eikä ole minun tehtäväni olla terapeutti/sosiaalityöntekijä/lääkäri/opettaja.
Tsemppiä. Samassa tilanteessa ollut ja samat keskustelut käynyt (en jaksa loputonta valitusta, minulla on omatkin huoleni, en kestä enempää stressiä muiden asioista, en ole terapeutti jne.), lopulta olen joutunut katkaisemaan ihmissuhteita ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Opettelin, etten ole vastuussa kenestäkään toisesta, vain itsestäni. Voin kuunnella toisia, auttaa tarvittaessa jos pystyn, mutten ota toisten huolia enkä ongelmia enää "harteilleni", en kuvittele, että olisi minun tehtäväni tai että edes pystyisin ratkaisemaan niitä toisten puolesta. En yritä enää pelastaa ketään. Omien rajojen löytämisen se vaati ja että opettelin puolustamaan rajojani. Sanon, jos ja kun en jaksa/ehdi/osaa auttaa. Sitä on jokaisen kunnioitettava, ettei toiset repeä avuksi yli omien rajojensa, omien voimavarojensa. Siitä ei ole hyötyä kenellekään, että auttajat/tukijatkin romahtavat.
Et edes alaikäisistä lapsistasi?
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelin, etten ole vastuussa kenestäkään toisesta, vain itsestäni. Voin kuunnella toisia, auttaa tarvittaessa jos pystyn, mutten ota toisten huolia enkä ongelmia enää "harteilleni", en kuvittele, että olisi minun tehtäväni tai että edes pystyisin ratkaisemaan niitä toisten puolesta. En yritä enää pelastaa ketään. Omien rajojen löytämisen se vaati ja että opettelin puolustamaan rajojani. Sanon, jos ja kun en jaksa/ehdi/osaa auttaa. Sitä on jokaisen kunnioitettava, ettei toiset repeä avuksi yli omien rajojensa, omien voimavarojensa. Siitä ei ole hyötyä kenellekään, että auttajat/tukijatkin romahtavat.
Et edes alaikäisistä lapsistasi?
Ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Se nyt vaan on että tässä kuviossa se likasanko ei saa ikinä apua ja ymmärrystä, että näinhän se on mennyt joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Ei, vaan tietenkin haetaan apu ja tuki ihmisiltä, jotka haluavat, pystyvät ja omasta vapaasta tahdostaan valitsevat auttaa. Ei oleteta, vaadita, sanella, että jonkun on pakko auttaa eikä raivostuta, kun se joku ei kykenekään sillä kertaa olemaan tukena. Ymmärretään, että kaikilla on omat ongelmansa ja rajallisesti jaksamista, aina ei pysty repeämään kaikkien muidenkin kannattelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Ei, vaan tietenkin haetaan apu ja tuki ihmisiltä, jotka haluavat, pystyvät ja omasta vapaasta tahdostaan valitsevat auttaa. Ei oleteta, vaadita, sanella, että jonkun on pakko auttaa eikä raivostuta, kun se joku ei kykenekään sillä kertaa olemaan tukena. Ymmärretään, että kaikilla on omat ongelmansa ja rajallisesti jaksamista, aina ei pysty repeämään kaikkien muidenkin kannattelijaksi.
Össön sössön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Ei, vaan tietenkin haetaan apu ja tuki ihmisiltä, jotka haluavat, pystyvät ja omasta vapaasta tahdostaan valitsevat auttaa. Ei oleteta, vaadita, sanella, että jonkun on pakko auttaa eikä raivostuta, kun se joku ei kykenekään sillä kertaa olemaan tukena. Ymmärretään, että kaikilla on omat ongelmansa ja rajallisesti jaksamista, aina ei pysty repeämään kaikkien muidenkin kannattelijaksi.
Össön sössön
Niin, vituttaahan se, kun joku ei enää olekaan aina saatavilla ilmaiseksi terapeutiksi/juoksupojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, kun itsellänne on vaikeaa, niin pidätte turpanne kiinni ja hoidatte itse itsenne
Ei, vaan tietenkin haetaan apu ja tuki ihmisiltä, jotka haluavat, pystyvät ja omasta vapaasta tahdostaan valitsevat auttaa. Ei oleteta, vaadita, sanella, että jonkun on pakko auttaa eikä raivostuta, kun se joku ei kykenekään sillä kertaa olemaan tukena. Ymmärretään, että kaikilla on omat ongelmansa ja rajallisesti jaksamista, aina ei pysty repeämään kaikkien muidenkin kannattelijaksi.
Össön sössön
Kuka mahtaisi odottaa tänään tukea juuri Sinulta?
Ei kai kukaan toivo toisen olevan hermoraunio ajatellessaan hänen ongelmiaan. Sehän tuottaisi vain huonoa omaatuntoakin, ja ihmisten välillä on kumminkin vissit rajat.
Älä stressaa. Valitse vain yksi tai kaksi joita voit auttaa kunnolla, fyysisesti tai puhelussa. Ja lopuille joku muu avuksi suvustaan. Ellei nyt joku tarvitse just sun apua ja etsi. Ihmisiä on muuallakin vielä, kai?
Jokaisella on ristinsä/