Arka aihe: Kuka uskaltaa tunnustaa pudottaneensa lapsen?

Kerran kierähti vatsani päältä lattialle sohvalla maatessani (onneksi oli matala sohva silloin).



Mutta pudottanut en ole koskaan, nämä em. on tapahtuneet mun nukkuessa tai torkahtaessa.

toisella keikkasi turvakaukalo ja toisella vaunujen kantokoppa.



Oma nuorempi lapsi taas on omatoimisesti isompana (vajaa 1v) kaatunut niin hurjasti, että taatusti enempi vahinkoa kuin noista toisten pudotuksista.

Luulin olevani ylivarovainen kun laitoin äkkiä lähtiessä pari sohvatyynyä lattialle. Siihen tipahti. En käsitä miten. Ei käynyt kuinkaan kun tipahti parikymmentä senttiä siihen tyynylle mutta kyllä säikähdin!! Mieskin kyllä säikähti kun tuli töistä ja löysi minut itkemästä ja sanoin että tiputin pojan. Luuli tietty että pahastikkin kävi.

6kk tipahti pari kertaa sängystä kun oppi konttimaan ja konttasi sängystä alas.

Mun sylistäni tippui kerran 10 kk iässä, pepulleen onneksi, mutta kyllä pelästyttiin ja itkettiin hulluna molemmat =(

Tosin luulen, että kaikki lapset tässä iässä putoilee samalla tavalla...



Mulla on paaaljon mua nuorempi sisko ja muistan kun isäni siskon ollessa ihan vauva tuli kerran siskoa kylvettämästä (ja oli käynyt itse samalla pesulla) lattialla oli vettä ja isä märin jaloin tietysti liukastui oli aika hurja näky kun hän vauva sylissä kaatui suoraan selälleen! Vauvan suojeluvaisto meni ohi itsesuojeluvaiston, eli sen sijaan, että isä olisi edes yrittänyt pehmentää kaatumista hän nosti siskoni ilmaan suorille käsille, että ei vaan vahingossakaan mihinkään kolahda.



Itse olen maailman kömpelöin ihminen, mutta kertaakaan en ole ollut edes läheltä piti tilanteessa mitä lapsen pudottamiseen tulee. Olisikin mielenkiintoista tietää millaisessa tilanteessa lapsi putoaa sylistä... Sängyltä, vaunuista tms. putoamisen kyllä ymmärtää. Vähän ajattelemattomuutta ja muuta sutinaa meneillään niin vahinkoja sattuu, mutta sylistä?

piti tilannetta tuli, muttei onneksi muuta näin pahaa. Olin väsymyksestä aivan sekaisin. Näin jälkikäteen ekasta 7 kuukaudesta ei ole mitään muistikuvia.

Nuorempi onkin sitten aiheuttanut melkoisen härdellin tempulla, jota ihmetellään edelleen. Vauva oli noin 2kk ikäinen ja vaunuissa minun vieressäni. Juttelin ystäväni kanssa, väliä vauvaan oli noin 50 cm. Yhtäkkiä ystäväni huutaa kurkkusuorana, että vauva tippuu.



Vauva roikkui pää alaspäin vaunuista ja juuri kun yritin napata kiinni, mätkähti maahan pää edellä. En tajua, miten kaikki tapahtui. Vauva ei osannut kääntyä, ei mitään. Sieltä kuitenkin tuli vaunuista pää edellä alas. En keksi muuta selitystä, kuin että vatsaa on kouristanut ja on sen kouristuksen voimasta vääntäytynyt ylöspäin ja käsi tarttunut kiinni vaunun reunaan ja siitä jotenkin vääntäytynyt ylös ja ulos vaunusta. Ihan ihme homma!

lapsille sattuu kolhuja, me väsyneet äidit emme voi kaikesta itseämme loputtomiin syyllistää. Veikkaan että 99% pudonnut sängystä ja harvalla aivovamma.

Ja ihan sylistä tippui kerran vauvauinnissa, se vain luiskahti, onneksi siis veteen ja sukellusrefleksi tallessa, mutta siinäkin säikähdin.. Isoveli pukkasi vauvan vaunut kumoon kun vauva oli viikon ikäinen, onneksi ei siinäkään käynyt kuinkaan.. (vähän sen jälkeen luin, kuinka vauva oli jossakin kuollut kun vaunut oli keikahtaneet..)



Kerran talviliukkailla kaaduin, vauva kaukalossa.. Kaukalon sain pidettyä pystyssä, kolahti kyllä maahan, mutta ei niin lujasti kuin takamukseni..

Oli onneksi pipo pehmentämässä edes vähän, mutta sai lievän aivotärähdyksen, kun oksensi puoli tuntia tapahtuman jälkeen.



Oltiin siis lasten kanssa menossa isomummoa moikkaamaan, 3-v käveli, ja 1-v oli mun sylissä ja rimpuili siinä sitten, ja yritin häntä rauhoitella, enkä huomannut, että asfaltissa oli hirveä muhkura johon kompastuin...



Esikoinen on pudonnut sängystä muutaman kerran, hänen kanssaan ei ole käynyt onnettomuuksia.