Mistä olette saaneet sen lopullisen kipinän painon pudotukseen?

Aina päätän, et HUOMENNA alkaa, ja kuinkas käy......:(

Aina itsehillintä pettää.

Sama kun 2. Salaa otettu valokuva paljasti totuuden.

Ei kipinöin ..että alkas laihduttamaan. Pitäs nähdä jonkun toisen silmillä.

Kovin harvan mielestä se hyllyvä ihra ihan oikeasti on kaunista.

Vierailija:

Kovin harvan mielestä se hyllyvä ihra ihan oikeasti on kaunista.

Muuten ole ollut aina tosi terve, mutta nyt alkaa polvet ja lonkka oireilemaan. Ja kun meillä näkyy suvussa hoikatkin tarvitsevan tekoniveliä...

Minulla on myös kaapit täynnä ihania vaatteita, jotka eivät mahdu päälle. Tuolla lojuu mm. kaksi kevättakkia. Jos en niihin mahdu keväällä, joudun ostamaan uudet takit. Samoin housuja, paitoja, farkkuja.. Ei ole varaa tuollaisiin!

10 kiloa lähtenyt, mutta urakka on todellakin aivan alussa; kaikenkaikkiaan pitää pudottaa 30kg.

Se oli sellainen viimeinen niitti. 10 kiloa pudonnut ja tuntuu että vuosia myös. Kunpa näkisin nyt sen ihmisen...

Veli otti digikameralla kuvan minusta ja näytti sen...

minulla maripaita xl päällä...

kyllä lähti 5 kg tältä tytöltä nopeasti...

Totesin kesken lounaan, että en tarvitse niin paljon ruokaa, ja jätin osan syömättä. Muutin ruokavalioni saman tien karpiksi, tulos nyt -22 ja vielä on jäljellä. Jotenkin vain yhtäkkiä siinä ruokaa lapioidessa valkeni, että ainoa tehoava muutos on minun itseni tehtävissä, vain minä voin päättää mitä suustani laitan alas. Takana koko ikä ylipainoisena.

5 kiloa riittäis...



Tänään alkoi! =)

Ja että kun aikaisemminkin elämässäni olen onnistunut elämään hyvin kurinalaisesti, niin miksen sitten enää onnistuisi.

Syytin kurjasta olostani aina muita. Mieheni ei muka ollut minuun tyytyväinen yms, kierin itsesäälissä. Kunnes tajusin että ainoa joka voi tehdä muutoksen on minä itse. Ymmärsin että kaikki läpikäydyt kuurit ovat vain itsensä huiputusta. Tein perusteellisen elämänmuutoksen ja nyt kun kerran olen saavuttanut sen ihanan tunteen että on tyytyväinen ulkonäköönsä niin siitä ei vain halua enää luopua.

että oletkos tukevoitunut vähän, että ei hänen mielestään paha ollenkaan. Olin nuorempana aina todella laiha. Minulle tuo " tukevoitunut" oli jotenkin niin ruma sana, että nyt on 5 kg lähtenyt ja matka jatkuu.....

Olin saada todellisen slaagin tässä taannoin uimapukuostoksilla. Sovitin pukua, jota olin käynyt hypistelemässä jo useita kertoja: sellainen kauniin mallinen ja selästä hyvin avonainen... Voitte uskoa, että ei sitten näyttänyt kauniilta päällä, kun jenkkakahvat tursuivat puvun ulkopuolelle ja selluliittipylly kaikkine muhkuineen roikkui kuin mikäkin möhkäle!



Olin koko päivän himoinnut maraboun daim-suklaalevyä, muttta sovituskopista tultuani kiersin namuhyllyn kaukaa!